Teksti: Laura Iisalo
Kuvat: Nomin Ulziibayar

Suomalainen kulttuurihistoria on toistuva teema Meri Toivasen maalauksissa. Niissä hän uudelleen tulkitsee sota-ajan jälkeisistä elokuvista poimimaansa kuva-aineistoa pelimaailmasta löytämiensä vertauskuvien välityksellä.

Kajaanista kotoisin oleva kuvataiteilija on asunut Belgiassa viimeiset kuusi vuotta. Toivanen kokee, että välimatka on vain lisännyt hänen mielenkiintoaan omaa kotimaataan kohtaan.

”Uusi konteksti sai minut kiinnostumaan oma perheen historiasta ja Suomen kulttuurihistoriasta elokuvan kautta. Molemmilla on yhteyksiä talvisotaan liittyvään uhkaan ja epävarmuuden aikaan, joka on Ukrainassa käytävän sodan takia taas läsnä”, hän kertoo.

27-vuotias Toivanen valmistui kaksi vuotta sitten maalaustaiteen maisteriksi Antwerpenin Taideakatemiasta, jossa myös Albert Edelfelt opiskeli 1800-luvun loppupuolella historiamaalausta valtiolta saamansa stipendin turvin.

Valmistuttuaan Toivaselle tarjottiin taideakatemiasta piirustuksen opettajan paikkaa, ja hän aloitti osa-aikatyöt heti seuraavana syksynä. Samaan aikaan Toivanen on käynnistänyt uraansa kuvataiteilijana.

Toistaiseksi mahdollisuuksia on tarjoutunut kiitettävästi ja Toivanen on osallistunut duo- ja ryhmänäyttelyihin Luxemburgissa, Belgiassa, Suomessa ja Tanskassa. Hän kuitenkin tunnistaa taiteilijauran alkuvaiheeseen liittyvät haasteet.

”Monen nuoren taiteilijan suurin pelko on tyhjyys valmistumisen jälkeen. Minulla oli aika hyvin jatkumoa – sain luotua kontakteja opiskeluaikana ja pääsin rakentamaan näyttelytoimintaa. Alku tuntui aika helpolta, mutta onhan siinä omat haasteensa, kun ulkopuolisena yrittää löytää omaa paikkaansa uudessa kaupungissa”, Toivanen toteaa.

Residenssi vie uralla eteenpäin

Ainakin toistaiseksi Toivanen aikoo jatkaa työskentelyään Antwerpenista käsin. Kaupungin taidetarjonta on hänen mukaansa monipuolinen ja taiteen tutkintoa pidetään arvossa.

Ensi vuoden alussa Toivanen ottaa urapolullaan seuraavan askeleen, kun hän aloittaa Antwerpenissa sijaitsevassa MORPHO-residenssissä viisi kuukautta kestävän työskentelyjakson Kulttuurirahaston residenssiohjelman mahdollistamana. 

Jakson aikana Toivanen aikoo työstää Let the Sleeping Dogs Lie -nimistä projektia, jossa hän pohtii vallan käsitettä vertauskuvien ja symboliikan kautta. Residenssin päätteeksi Toivasen on tarkoitus pitää uransa ensimmäinen yksityisnäyttely.

Omaan työskentelyyn syventymisen lisäksi Toivanen odottaa residenssiltä kohtaamisia paikallisten ja kansainvälisten taiteilijoiden sekä kuraattorien kanssa ja residenssiohjelmaan kuuluvia museo- ja galleriavierailuja. 

”Opiskelu oli ihanaa ja sosiaalista aikaa. Olen haaveillut, että jossain vaiheessa pääsisin takaisin ympäristöön, jossa olisi enemmän yhteisöllisyyttä. On huippujuttu, että saan taas kuulla muiden ääntä ja seurata toisten luovaa prosessia. Jo uusi ympäristö herättää varmasti uusia ideoita”, hän toteaa.

Lopputulos yllättää

Residenssiaikana Toivanen aikoo myös syventää työskentelytekniikoitaan. Hän ei käytä maalaustelinettä, vaan työskentelee useimmiten lattialla ja pyrkii saamaan maalauksen valmiiksi yhdeltä istumalta. 

Toivasen käyttämien maalien koostumus on usein juokseva, mikä saa ne liikkumaan ja leviämään maalauksen pinnalla. Siksi lopputulosta on vaikea täysin hallita. 

”Maalauksessa on oikeus myös epäonnistua, eikä minulla ole kiintymystä lopputulokseen. Maalaus on yhdessä kerroksessa ja jos en ole tyytyväinen, minulla on vapaus pyyhkiä kaikki pois ja aloittaa alusta. Maalaus ei aina onnistu ja sekin on kiinnostavaa”, toteaa Toivanen.

Öljymaalien lisäksi Toivanen käyttää itse valmistamiaan pastelliliituja, mustetta, guassimaaleja sekä vesivärejä. Residenssijakson aikana hän aikoo maalausten lisäksi työstää myös esittäviä veistoksia. 

Keramiikka on Toivaselle uusi tuttavuus, jonka ominaisuuksiin hän on perehtynyt kesäisin kotonaan Kajaanissa. Toivasen mukaan yksi vaikeimmista asioista on tietää, koska tekeillä oleva työ on valmis. 

”Koulussa vaaditaan paljon töitä nopealla tahdilla. Valmistumisen jälkeen minulla on ollut oma rauha ja tila työskennellä, enkä ole kokenut painetta saada töitä valmiiksi tietyn ajan sisällä. Nyt minulla on vapaus keskittyä prosessiin ja hetkeen, se on tärkeintä.”