Kolonialismin kintereillä

Helsinkiläinen kuvataiteilija Man Yau on muutamassa vuodessa saavuttanut taidemaailmassa aseman, josta monet haaveilevat. Hänen teoksiaan on ollut esillä muun muassa Kiasmassa ja HAM Helsingin taidemuseossa sekä useissa gallerioissa ja museoissa myös ulkomailla.

Tammikuussa Yau valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi. Tunnustus merkitsee Tampereen kaupungin myöntämää 25 000 euron stipendiä ja syksyllä avautuvaa yksityisnäyttelyä Tampereen taidemuseossa.

Retrospektiivisen näyttelyn työstäminen on vaatinut Yaulta itsetutkiskelua. Prosessi pääsi vauhtiin viime syksynä, jolloin hän vietti kolme kuukautta Kööpenhaminassa Fabrikken-residenssissä Kulttuurirahaston residenssiohjelman mahdollistamana. Uusi ympäristö ja kulttuuri saivat Yaun väistämättä tarkastelemaan omaa työskentelyä.

”Residenssi oli tarpeellinen omien taiteellisten työtapojen nollaus. Panin myös merkille, että koska taiteesta puhutaan Tanskassa myönteisesti, ihmiset myös suhtautuvat siihen samalla tavalla. Gallerioita oli joka kadun kulmassa, se oli hauska nähdä ja kokea”, hän toteaa.

Stereotypioita vastaan

Yau valmistui maisteriksi Aalto-yliopistosta 2018 ja Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta 2023. Hän käsittelee teoksissaan sukupuoleen ja identiteettiin liittyviä kysymyksiä kuten eksotisointia eli esineellistävää tapaa, jolla rodullistettu ihminen määritellään suhteessa valkoiseen esimerkiksi ihonväriin tai kulttuuritaustaan liittyvien stereotypioiden kautta.

Taustalla ovat Yaun omat kokemukset ja havainnot, mutta hän kokee helpommaksi etäännyttää itsensä aiheista lähestymällä niitä historiallisten viitteiden kautta. Niihin kuuluvat esimerkiksi eurooppalainen taidesuuntaus Chinoiserie, joka matkii ja tulkitsee aasialaista estetiikkaa typistäviin stereotypioihin pohjautuen.

Aiheet saavat muotonsa Yaun käsissä aluksi savesta, mutta lopullinen teos saattaa olla esimerkiksi pronssivalu tai sekatekniikalla toteutettu veistosinstallaatio. Työskentelyprosessit ovat aikaa vieviä, ja niitä edeltää usein pitkä jakso luonnosten ja taustatyön parissa.

”Olen hyvin kehollinen ja käsien upottaminen saveen on minulla tapa olla läsnä aiheiden äärellä. Joskus vain testaan ja testaan ja itken satoja tunteja studiolla, kunnes yhtäkkiä tajuan, minkä muodon tai sävyn esimerkiksi puristamisen tunne vaatii, jotta voin kuvata sen”, hän sanoo.

Menneisyyden uusi muoto

Kööpenhamina valikoitui Yaun residenssikohteeksi, koska hän halusi havainnoida, miten Tanskan kolonialistinen menneisyys näyttäytyy ihmisten arjessa. Paikan päällä Yau tutustui paikalliseen kuvanveistäjään, jonka työnkuvaan kuului kaupungin lukuisten julkisten patsaiden ylläpito. Niistä monet ovat Kreikan antiikin mytologian innoittamia.

”Antiikin Kreikkaan ja klassismiin liittyvä estetiikka ovat Tanskassa läsnä kaikkialla. Se on kiinnostavaa ja samaan aikaan todella ahdistavaa siihen liittyvän orjakauppahistorian takia”, hän sanoo.

Yau löysi lukuisten miesjumalien joukosta Artemis-nimisen metsästyksen jumalattaren, joka toimi uuden teossarjan innoittajana. Artemis (arrows & quiver) -teoskokonaisuuteen kuuluu japanilaisista Kyudo-nuolista ja posliinista tehtyjä nuolia sekä keramiikasta, nahasta ja siirtokuvista koostuva nuoliviini.

Yaun Fabrikkenissa työstämä teoskokonaisuus sinetöi ennen residenssiä valmistuneet veistokset, joihin lukeutuvat posliininen haarniska (Faux Bone China), lasinen hattu (Self-portrait) sekä pronssivalukengät (Bow Boots). Uusi teossarja tuntui Yaun mukaan tärkeältä, koska se aktivoi asukokonaisuuden. 

”Halusin teoksiin klassisen estetiikan, mutta samaan aikaan kädenmuotoiset nuolenkärjet muistuttavat fisting-seksileluja. Se antaa teokselle muodon, joka kysyy, ketä todella penetroidaan ja kuka on aktiivisena osapuolena”, sanoo Yau.

Hitauden kaipuu

Yau piti ensimmäisen näyttelynsä jo 13 vuotta sitten, mutta hän on saanut valtakunnallista ja kansainvälistä huomiota vasta viime vuosina. Se on ollut uran kannalta tärkeää, mutta menestys on aiheuttanut Yaussa myös ristiriitaisia tunteita.

Haastattelut, kuvaukset ja tapaamiset vievät väistämättä aikaa pois taiteen tekemiseltä ja julkisen ammatin mukanaan tuoma medianäkyvyys on altistanut hänet jopa seksistiselle ja rasistiselle vihasähköpostille.

”Taidealalla mahdollisuuksia ja rahaa on vähän ja vain harvat saavat tunnustusta. En ole koskaan aikaisemmin ollut yhtä onnekas, mutta en saa töitä aloitettua, koska paine onnistua on niin kova”, hän toteaa.

Ensi vuonna Yaun kalenterissa on yksityisnäyttely Turun taidemuseon Studiossa, mutta sen jälkeen hänen toiveissaan on pitää tauko näyttelyistä, tai ainakin hidastaa tahtia. Julkinen taideteos olisi Yaulle mieleinen seuraava projekti, sillä se merkitsisi väistämättä pitkää prosessia.

”Olen aina rakastanut hidasta työskentelyä. Haluaisin tehdä yhtä työtä kolme vuotta, mikä oli mahdollista viimeksi silloin, kun olin opiskelija eikä kukaan halunnut näyttää teoksiani missään. Toivoisin, että löytäisin projektin, jonka kanssa voisin olla niin pitkään, että se rupeasi jo vähän ärsyttämään.”