palkinnot
48
suomen kulttuurirahaston
vuosikertomus 2012–2013
V
esa Tapio Valo sai Olavi Veistäjän
palkinnon elokuussa 2013. Palkin-
tolautakunta kiitti häntä älykkääs-
tä ohjelmistopolitiikasta, kokonaisvaltai-
sesta ajattelusta ja uteliaasta liikkeellä-
olosta, joilla hän haastaa sekä tekijät että
kokijat. Palkinnonsaaja itse kiteyttää työn-
sä ajatukseen, jonka mukaan taivaaseen
on monta tietä.
Valon tie teatteriin kävi musiikin ja tie-
teen kautta. Ensin kymmenen vuotta aktii-
vista viulunsoittoa, sitten kirjallisuustie-
teen, kansanrunoustieteen ja tiedotusopin
opintoja Helsingin yliopistossa.
”Musiikin tai tieteen avulla en pystynyt
haukkaamaan koko maailmaa, mutta teat-
teri tarjosi onnellisen kombinaation, joka
terästää kaikkia aisteja ja antaa mahdol-
lisuuden sekä lihalliseen ajatteluun että
yhteiskunnallisten asioiden syväluotauk-
seen”, sanoo Valo.
”Valmistuin dramaturgiksi 1983
Rit-
va Holmbergin
lehtorikaudella. Hän toi
meille opettajiksi parhaita staroja, kuten
Aale Tynnin
,
Aulis Sallisen
ja
Outi Nyy-
täjän
. Erinomaisen yleissivistävä koulu-
tus antoi rohkeuden lähteä työelämään
oppimaan lisää.”
Valo sai ensimmäisen kiinnityksensä
Vaasaan ja pelästyi toistaiseksi voimassa
olevaa sopimusta. Sittemmin hän on var-
mistanut, että sitoumukset ovat aina mää-
räaikaisia. Eri paikoissa tehtävä urakkatyö
sopii hänelle.
Seinäjoen sopimus on kuusivuotinen,
ja ennen sitä Valo on ollut kiinnitettynä
myös Oulussa, kahdesti Helsingin Kau-
punginteatterissa sekä Schauspiel Bon-
nissa. Hänen näytelmiään, sovituksiaan,
dramatisointejaan ja ohjauksiaan on esi-
tetty ammattiteattereissa Kokkolassa, Ou-
lussa, Varkaudessa, Helsingissä, Kajaanis-
sö. Se kulkee pää pystyssä, silmät auki ja
mieli avarana.”
Mitä tahansa Seinäjoelle ei voi tuoda,
mutta dialogissa yleisön kanssa selviää,
kenen kanssa sopii kinata ja kenen kanssa
vain nautitaan. Valon paidan rinnuksessa
lukee same same ja selässä but different.
Kelpo ohje ohjelmistovalintaan: kuuntele
yleisön toiveita, mutta vastaa niihin eri ta-
valla kuin se odottaa.
”Yleisön palaute ja kannustus on vält-
tämätöntä! Mutta jos antaisimme yleisön
äänestää ohjelmistosta, uusia näytelmiä
ei nähtäisi koskaan.”
Valolle teatteri ei ole vain taidetta tai
vain viihdettä. Sen pitää tarjota katsojil-
le syvällistä asiaa, mutta kiinnostavassa,
viihdyttävässä muodossa.
Esimerkiksi käy Valon ohjaama
Man-
nerheim ja kettujen sota
. Näytelmä kuvaa
raskasta ja rohkeaa ”paperisotaa”, jota
Marski kävi pelastaakseen valtion miehi-
tykseltä ja vararikolta. Vakavan draaman
ja musiikkikomedian yhdistelmä vie katso-
jan sekä keskelle vaiettua poliittista histo-
riaa että kotirintaman alakuloa, johon ra-
dio tuo sodan vaiheet, mutta myös kevy-
et, lievittävät sävelmät.
Kaupunginteatteri
kuuluu kaikille
”Onnistunein Alvar Aallon Suomeen suun-
nittelemista kolmesta teatterista”, toteaa
Teatteria aisteille
ja ajattelulle
Tullessaan Seinäjoen kaupunginteatterin johtajaksi vuonna 2009 Vesa Tapio Valo
kohtasi aktiivisen ja itsetietoisen yleisön. Sille on ollut ilo tuoda klassikoita ja
nykynäytelmiä, kokeellisia tuotantoja ja yhteisöteatteria sekä uusia tekijöitä.
sa, Jyväskylässä, Savonlinnassa, Seinäjoel-
la, Petroskoissa ja Bremenissä.
”Musiikin rooli elämässäni on edelleen
suuri. Teatterissa ja musiikissa pätevät sa-
mat lainalaisuudet. Musiikkihan on puh-
dasta dramaturgiaa, sen opit ovat sovel-
lettavissa suoraan näyttämölle!”
Ensitöikseen Seinäjoella Valo sovitti ja
ohjasi musiikkikomedia
Ninotshkan
. Sitä
seurasi saksalaisiin kabareelauluihin pe-
rustuva
Laitakujan leidit
, jonka laulut Valo
suomensi. Seinäjoen kaupunginteatterin
50-vuotisjuhlavuonna 2013 hän ohjasi Mo-
zartin oopperan
Ryöstö Seraljista
pohja-
laisversioksi
Ryästö lakeurelta
. Syksyllä
ensi-iltansa sai Valon ideoima, nykypoh-
jalaisten elämäntarinoista koottu revyy
100 kesää 1 000 yötä
.
Vapaa-ajallaan Valo kuuntelee musiik-
kia, käy konserteissa ja tarttuu omaan viu-
luunsakin lähes päivittäin.
Suurten tunteiden
teatterimaakunta
Valo on syntynyt Keski-Pohjanmaalla. Maa-
kunnan taiteilijat
Veikko Vionoja
ja
Kons-
ta Jylhä
edustavat herkkyyttä ja nyanssi-
en tajua, joka on ominaista keskipohjalai-
sille yleisemminkin.
”Sen sijaan jo eteläpohjalaiset sytty-
vät suurista tunteista ja draamasta. Tääl-
lä on myös vahva harrastajateatteriperin-
ne ja aktiivinen, itsetietoinen teatteriylei-
”Teatteri antaa mahdollisuuden sekä lihalliseen
ajatteluun että yhteiskunnallisten asioiden
syväluotaukseen.”
