palkinnot
49
suomen kulttuurirahaston
vuosikertomus 2012–2013
Valo Seinäjoen kaupunginteatterista. Hä-
nen ajatuksenaan on Aallon teatteri- ja
kulttuuritalojen kansainvälinen verkot-
tuminen: hän on juuri palannut Wolfsbur-
gista, missä hän tutustui Aallon kulttuu-
ritaloon.
Seinäjoella arkkitehtuurin lisäksi oleel-
linen osa teatterin profiilia on sopiva koko:
Noin 80 hengen työyhteisössä kaikki tun-
tevat toisensa. Talossa on kolme näyttä-
möä, ja 560 katsojapaikan täyttämisek-
si pitää ponnistella. Hyvä niin. Valo ei ha-
luaisikaan rahoitusmallia, jossa raha vain
tulee ja taiteilijat vain voisivat tehdä tai-
detta. Yleisömäärää sopii suhteuttaa kau-
pungin 60 000 asukkaaseen. Jos katsojia
on vuodessa saman verran, menee hyvin.
Kokeellisille tuotannoille, kantaesityk-
sille ja uusille tekijöille rakennetulla Vers-
tasnäyttämöllä kiellettyä on vain perintei-
nen teatteri. Näyttämö on ollut avoinna te-
atteriopiskelijoille, yhteisöille ja nuorille.
Näyttämöllä on esitetty
Kristian Smed-
sin
kirjoittama
Jääkuvia
, joka oli Seinäjo-
en kaupunginteatterin, Teatterikorkeakou-
lun ja Tampereen yliopiston Nätyn yhteis-
tuotanto. Viime syksynä Seinäjoen seudun
kehitysvammaisista harrastajanäyttelijöis-
tä ja muista teatterinharrastajista koottu
työryhmä mursi siellä erilaisuuteen koh-
distuvia ennakkoluuloja.
”Soveltavaa teatteria tehdään yhdes-
sä jonkun ryhmän kanssa ja sen ehdoilla.
Sellainen valtavirrasta poikkeaminen on
teatterissa tulevaisuutta, ja yhä enemmän
on mietittävä myös teatterin saatavuutta.
Ulkopuolelle ei voi sulkea ikääntyviä, lai-
toksissa asuvia, kielivähemmistöjä, maa-
hanmuuttajia...”
Valo näkee soveltavan teatterin myös
tilaisuutena teatterin ja ammattikorkea-
koulun yhteistyölle. Kulttuurialan koulu-
tusohjelmista valmistuvilla on paljon osaa-
mista, jota voidaan hyödyntää soveltavan
teatterin muodoissa, mutta jota perintei-
nen teatterikoulutus ei tarjoa.
Myös uusien genrejen esittäminen voi
edellyttää osaamisen hankkimista oman
talon ulkopuolelta. Esimerkiksi kun
Täti
ja minä
-näytelmän toiseksi päähenkilök-
si valittiin ihmisen kokoinen nukke, nu-
kettamisen tekniikkaa ja ilmaisua pyy-
dettiin opettamaan nukketeatteritaitei-
lija
Satu Paavola
.
Teatteri keskellä elämää
Valo on ideoinut Seinäjoelle myös uuden
kaupunkitapahtuman. J. S. Bachin
Johan-
nes-passiossa
voimansa yhdistävät Seinäjo-
en kaupunginorkesteri, seurakunta ja kau-
punginteatteri. Passion ensimmäinen osa
koetaan kirkossa, toinen teatterissa. Ristin
tie kulkee väliajalla kansalaistorin poikki,
ja sen varrelle on dramatisoitu katuteat-
terikohtauksia, joissa pohditaan sekä ny-
kyihmisen ristejä että välittämistä ja ar-
moa. Kaikille avoimessa toritapahtumas-
sa on mukana myös yleishyödyllisiä yh-
distyksiä.
Tapahtuma toteutetaan tulevana kevää-
nä toisen kerran, ja Valo toivoo siitä uutta
kaupunkiperinnettä.
Vesa Tapio Valo nauttii
elämänpituisesta urakkatyöstä,
joka vie häntä moniin eri paikkoihin.
