K
un tapaamme tutkija
Annakai-
sa Suomisen
kanssa, tietysti
kättelemme. Yliopistosairaalan
infektio-osastolla emme niin tekisi,
mutta nyt olemmekin Turun yliopis-
ton historian, kulttuurin ja taiteiden
tutkimuksen laitoksella. Panemme jo-
kapäiväisen eleen merkille, sillä tie-
dämme, että se on Suomisen tutki-
muskohde. Mutta miksi juuri kättely?
− Taustalla on kansanterveydel-
linen intressi! Työskentelin aiemmin
Kansanterveyslaitoksen laboratori-
ossa, jossa tutkitaan, kuinka taudin-
aiheuttajat muuttuvat lääkkeille vas-
tustuskykyiseksi. Siellä infektioiden
torjuminen, käsihygienia ja tautien le-
viämiseen liittyvät asiat olivat esillä
ja tärkeitä. Kättely ja sen merkitykset
nousivat esiin monissa keskusteluissa,
Annakaisa Suominen kertoo.
Täällä emme kättele -julisteet yleistyivät taannoin, kun Suomessa pelättiin laajaa
sikainfluenssaepidemiaa. Mikrobit leviävät kädestä käteen, joten se saattoi olla järkevää. Mutta
kättelyä ei niin vain pudoteta pois tapakulttuurista, sillä pienellä eleellä on suuria merkityksiä.
Pieni ele, suuri merkitys
TEKSTI Liisa Koivula KUVA Esko Keski-Oja
w
Annakaisa Suominen sanoo,
että kättely ja tervehtiminen
ovat suomalaisen tapa-
kulttuurin minimiä, jolla
voi olla maksimivaikutus.
Mitä tekisi esimerkiksi
työpaikan ilmapiirille ja
sosiaaliselle pääomalle se,
että emme enää tervehtisi
toisiamme?
A P URAHANSAA J AT 2 01 2
31
