Annakaisa Suomisesta tuntui, et-
tä kättelyn lopettaminen tautien leviä-
misen pelossa olisi paljon enemmän
kuin yhden eleen pois jättämistä. Nä-
kökulmaa ei tarvinnut kääntää paljo-
akaan, kun kättely alkoi hahmottua
moniulotteisena ilmiönä, johon sisäl-
tyy voimallista symboliikkaa ja kult-
tuurimerkityksiä.
– Kättely on hyvän tahdon ja luot-
tamuksen osoitus ihmisten välillä. Se
on ele, jolla voidaan luoda sekä etäi-
syyttä että läheisyyttä. Emme kättele
hyvää ystävää, se olisi liian virallista,
Suominen valottaa.
Kun kaksi toisilleen tuntematonta
ihmistä kättelee, heidän välilleen syn-
tyy yhteys. Ele on tasa-arvoinen ja on
lähes ohittanut kumarrukset, niiaukset
ja pokkaamiset.
− Kättelyn yleistymisen 1800-lu-
vulla katsotaan kuvastavan juuri yh-
teiskuntien tasa-arvoistumista. Vielä
1700-luvulla hallitsevampia tervehti-
miseleitä olivat hovietiketin eleet, joita
olivat juuri esimerkiksi niiaaminen ja
kumartaminen.
Kättä päälle
Kättelyllä on ollut juridinen merkitys,
sillä kirjallisten sopimusten puuttuessa
sillä oli eleenä allekirjoitusta vastaava
paino. Tämän ominaisuutensa kätte-
ly on tavallaan säilyttänyt, sillä kättä
päälle sopimuksin lyödään vielä aina-
kin vetoa. Annakaisa Suominen muis-
tuttaa, että isot kaupat, kuten talon tai
asunnon osto, on yhä tapana päättää
myyjän ja ostajan kättelyyn.
Eri kansoilla ja kulttuureilla on
erilaisia tervehtimistapoja, joista yksi
kuuluisimpia lienee Uuden Seelannin
maorien tapa hieroa neniä yhteen. Ter-
vehdys elää yhä. Meillä sivistyminen
on karsinut ja yhdenmukaistanut ter-
vehdyksiä, mutta kosketus on jäänyt.
Liekö se osin biologiaa, sillä eläimetkin
”tervehtivät” koskemalla.
− Näyttää, että suomalaisille kätte-
lyyn sisältyvä kosketus on hyvin tär-
keä. Halaamiset ja poskisuudelmat le-
viävät meilläkin, mutta kättely on yhä
eniten käytetty kosketuksen sisältä-
mä tervehtimisele ja sellaisena niin ta-
vallinen, ettei siihen kiinnitetä paljon
huomioita. Ja itse asiassa, kun tarkasti
katsoo, niin kyllä etelä- ja keskieuroop-
palaiseen poskisuudelmaankin liittyy
usein kättely.
Suomalainen hämmentyy helpos-
ti poskisuudelmien säännöissä, mutta
aivan helppoa ei ole kättelykään. Kät-
telenkö sukujuhlissa kaikki vai riit-
tääkö pelkkä yleispäivää ovelta? Siinä
muuan harkinnan hetki. Yksi on kui-
tenkin varmaa: kättelystä kieltäytymi-
nen ilman selitystä on vähintään epä-
kohteliasta, ellei peräti vihamielistä.
Kättely on sosiaalisuuden ja tapakult-
tuurin minimi, joka huomataan. Lapsen
tapakasvatuksessa käsipäivän opetta-
minen on hyvin tärkeää.
− Aineistossani näkyy, että monelle
lapselle kättely ja käteltävän silmiin kat-
sominen oli vaikeaa. Reippaampaa ter-
vehtimisestä tuli iän myötä, mikä eh-
kä liittyy tasa-arvoisuuden kokemiseen.
Kun katsoo lapsia keskenään, niin he-
hän tarttuvat melko nopeasti ja luonte-
vasti toisiaan kädestä kiinni.
Annakaisa Suomisen käsitys on,
että kättelyä pitäisi arvostaa, tai aina-
kin oivaltaa, ettei sen poisjättäminen
ole pieni muotoseikka edes silloin, kun
se on käsihygienian kannalta kiistat-
ta hyväksi.
− Siellä, missä esimerkiksi tervey-
denhuollon henkilökunta ei voi kätellä
asiakasta, tarvitaan selitystä ja paljon
korvaavia eleitä ja ilmeitä. Todennäköi-
sesti esim. lääkärille helpoin tapa luoda
yhteys potilaaseen ja saada asia ikään
kuin pois päiväjärjestyksestä on kätte-
ly, Annakaisa Suominen arvelee.
Fil. maisteri Annakaisa Suomi-
nen sai 21 000 euron apurahan
Eeva Rauhankallion rahastosta
kättelyn merkitystä suomalaises-
sa tapakulttuurissa 1800-luvun
lopulta 2000-luvun alkuun käsit-
televään väitöskirjatyöhön.
32
”
Kättely on hyvän tahdon ja luottamuksen
osoitus ihmisten välillä. Se on ele, jolla
voidaan luoda sekä etäisyyttä että läheisyyttä.
