35
Ajatusten Bulevardi
Tiedolla on keskeinen merkitys talouskasvussa. Aineettomana tieto eroaa aineel-
lisista hyödykkeistä kahdella tavalla. Ensimmäinen on se, että tieto voidaan
antaa muillekin ja silti pitää itse.
Opettaja voi kertoa oppilailleen Pythagoraan lauseen menettämättä omaa
osaamistaan. Aineellista hyödykettä, esimerkiksi leipää, asuntoa tai autoa, ei
sen sijaan voi antaa toiselle luopumatta siitä itse.
Toinen ero on se, että tietoa voi jakaa ilmaiseksi. Tiedon tuottamisen kus-
tannukset ovat kiinteitä ja voivat olla suuriakin, mutta ne eivät riipu siitä,
kuinka monta kertaa tietoa käytetään.
Pythagoraan lausetta on opetettu vuosituhansia, eivätkä sen tuotantokus-
tannuksia ole muut maksaneet kuin Pythagoras itse. Tieto on äärettömän mon-
ta kertaa käytettävissä.
Taloudellista hyvinvointia syntyy, kun raaka-aineista valmistetaan hyö-
dykkeitä, joilla kuluttajat tyydyttävät tarpeitaan. Vähäarvoisiakin materiaa-
leja oikealla tavalla yhdistelemällä voidaan saada aikaan arvokkaita asioita.
Kaikkea tällaisen arvoketjun hallintaan liittyvää tietoa kutsutaan taloustie-
teessä teknologiaksi.
Se on talouskasvun tärkein lähde, tärkeämpi kuin tuotannontekijät eli työ,
aineellinen pääoma ja henkinen pääoma. Asian ymmärtää helposti ajattelemal-
la ruuan valmistusta. Teknologia on valmistusohje. Talouskasvu on sitä, että
luodaan entistä maittavampia ruokia kehittämällä uusia reseptejä, eikä pelkäs-
tään sitä, että valmistetaan enemmän lihapullia. Tässä tarvitaan myös pääomaa
eli laitteita ja osaamista, mutta ilman ohjetta ei pääse edes alkuun.
Teknologian kehitys on ”tuotereseptien” eli ideoiden lukumäärän kasvua.
Koska sille ei ole olemassa ylärajaa, ei myöskään talouskasvulle ole periaat-
teessa rajoitteita, vaikka raaka-aineiden määrä maapallolla onkin rajallinen.
Ideoiden lukumäärä on rajaton siksi, että olemassa olevaa tietoa voidaan yh-
distellä lukemattomin monin eri tavoin.
Alkuaineita on 117 kappaletta. Niitä voi yhdistää toisiinsa 2
117
eli noin
1,7×10
35
erilaisella tavalla, joten ideat eivät maailmasta lopu. Liki ääretön mää-
rä arvokkaita innovaatioita on vielä keksimättä. Ongelmana vain on, että em-
me etukäteen tiedä, mitä ne ovat. Siksi tarvitaan tutkimusta ja kehittämistä.
Aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden eroista seuraa, että köyhyyttä
on kahta lajia. Pulaa voi yhtäältä olla raaka-aineista ja tuotannontekijöistä tai
toisaalta teknologiasta. Tiedon monistettavuudesta seuraa, että jälkimmäinen
on periaatteessa helposti poistettavissa.
Maatalous- ja teollisuusyhteiskunnat ovat niukkuuden yhteiskuntia, sil-
lä aineellisten tuotteiden tuotantokustannukset nousevat määrien kasvaessa.
Leipää, asuntoja ja autoja ei siksi riitä kaikille ihmisille. Tietoyhteiskunta on
sen sijaan runsauden yhteiskunta. Kerran luotu tieto riittää kaikille sitä tar-
vitseville.
Pythagoraan lausetta tarvitaan suoran kulman määrittämiseen. Ilman si-
tä eivät rakennukset pysyisi pystyssä. Asunnoista voi olla pulaa, mutta suo-
ria kulmia riittää kaikille, sillä tieteellinen tieto on vapaasti hyödynnettävissä.
Tietoteknologia on oman aikamme ns. yleiskäyttöinen teknologia. Se yhdis-
tää tiedon ja teknologian mielenkiintoisella tavalla. Digitaaliset tuotteet, esi-
merkiksi tietokannat, tietokoneohjelmat ja musiikki, ovat aineettomia bittijono-
ja. Vaikka ne kaikki eivät olekaan tietoa, on niistä jokainen ominaisuuksiltaan
täsmälleen tiedon kaltainen. Köyhyyttä on vain siksi, että vahvat tekijänoike-
udet rajoittavat digitaalisten tuotteiden käyttöä. Haasteena on, miten saada ne
yhtä helposti hyödynnettäviksi kuin Pythagoraan lause.
Tieto, teknologia
ja talouskasvu
Matti Pohjola
Professori,
Aalto-yliopiston
kauppakorkeakoulu
KUVA Jarmo Teinilae
