TEKSTI Mariitta Hämäläinen KUVA Heikki Tuuli
I
sä kuoli sodassa, kun olin puolitois-
tavuotias. Asuimme Porissa samas-
sa talossa isoisän eli tuffan ja mum-
mun kanssa. Opin lukemaan tuffan
sylissä 5-vuotiaana. Rakkaus Grimmin
satuihin syntyi silloin, suomentaja
Oili
Suominen
kertoo.
– Viisikymmentä vuotta myöhem-
min, 1990-luvulla, ryhdyimme
Raija
Jänicken
kanssa minun aloitteestani
suururakkaan ja suomensimme kaikki
Grimmin 201 saksankielistä satua. Se
oli mieluinen työ.
Unelma suomentajan ammatista
heräsi jo ensimmäisenä lukiokesänä
1950-luvun lopulla, kun Oili Suomi-
nen voitti saksankielisestä kilpakirjoi-
tuksesta stipendin kielikurssille Lyy-
pekkiin. Kurssilaiset saivat osallistua
kuunteluoppilaina paikallisen Johan-
neum-lyseon saksantunnille. Toh-
tori
Sass
puhui kirjailija
Wolfgang
Borchertista
ja luki ääneen hänen no-
velliaan Nachts schlafen die Ratten
doch.
– Ajattelin silloin, että Borcher-
tin novellit täytyy kääntää suomek-
si. No,
Toini Havu
oli ne jo suomenta-
nut, mutta ajatus jäi itämään. Lähdin
opiskelemaan Turun yliopistoon sak-
saa, englantia ja yleistä kirjallisuustie-
dettä. Ajattelin, että kai minusta sitten
opettaja tulee.
Kiitos Kampelasta
ja muista herkuista
Lukijoiden ja kirjailijoiden luottosuomentaja Oili Suominen sai Suomen Kulttuurirahaston
palkinnon ansioistaan kielen ja kulttuurin tulkitsijana. Sisäinen palo ja oivalluksen ilo saavat
hänet innostumaan vaativasta työstään yhä uudelleen.
Opiskellessaan Suominen kiinnos-
tui kuunnelmakirjallisuudesta. Hän
suomensi Turun kaupunginkirjastos-
ta löytämänsä saksalaisen
Günther
Eichin
kuunnelman Sabeth oder Die
Gäste im schwarzen Rock ja lähetti sen
Yleisradioon dramaturgi
Väinö Kirs-
tinälle.
nä vuodesta 1976 lähtien ja suomenta-
nut pääkielestään saksasta ja sen ohel-
la ruotsista toista sataa teosta. Useita
niistä on pidetty lähes mahdottomina
käännöstehtävinä.
Suomisen tulkitsemia kirjailijoi-
ta ovat esimerkiksi
Günter Grass,
Thomas Mann, W. G. Sebald, Chris-
ta Wolf , Hermann Broch, Siegfried
Lenz, Jakob Flach, Anne Fried ja
Kerstin Ekman
sekä suomenruotsalai-
sista
Bo Carpelan, Christer Kihlman,
Tove Jansson
ja
Benedict Zilliacus
.
Uusia valotuksia Suomen kulttuu-
rihistoriaan tarjoavat Oili Suomisen
suomennoksina
Agneta Rahikaisen
kirjoittama
J.L.
ja
Fredrika Runeber-
gin
kuvaelämäkerta (SKS 2004) sekä
Suvi Sirkku Talaksen
toimittama
Ai-
no
ja
Jean Sibeliuksen
kirjeenvaihto
vuosilta 1890–1957 (Sydämen aamu,
SKS 2001, Tulen synty 2003 ja Syys-
ilta 2007).
Kotijumalia Grass ja Sebald
Oili Suomisen uusin käännöstyö on W.
G. Sebaldin esseeromaani Huimaus, jo-
ka ilmestyi Tammen Keltaisessa kirjas-
tossa syksyllä 2011. Mitkä laajan kään-
nöstuotannon teoksista ovat tulleet
muita rakkaammiksi?
– Günter Grassin Peltirumpu, Kam-
pela sekä Kirjailijakokous, joka kertoo
– Sain Kirstinältä kirjeen, joka al-
koi sanoilla ”Arvoisa suomentaja”. Sil-
loin tiesin, että suomentaja minusta
tulee. Radioteatteri otti kuunnelman Sa-
beth, lintuvieras ohjelmistoonsa vuonna
1965. Se on esitetty kolme kertaa. Sit-
temmin olen suomentanut Radioteatte-
rille kymmenkunta kuunnelmaa.
Mestarikertojien seurassa
Oili Suominen valmistui humanis-
tisten tieteiden kandidaatiksi 1967 ja
diplomikielenkääntäjäksi 1968. Hän on
työskennellyt päätoimisena kääntäjä-
22
”
Kieli ja kirjallisuus
pohjautuvat
mielikuviin, ja
käännös on aina
tulkinta.
