teni, hallusinaationi, rakkauteni, kos-
toni, lauluni, teatterini, tanssini.
Olen kuullut usein sanottavan, että
taiteilijat ovat liioittelijoita, päättömiä
ja hulluja. Hyväksyn sen vain silloin,
jos sillä tarkoitetaan suurta herkkyyttä,
älyä, rohkeutta ja uskallusta ottaa riski.
Äärimmillään nämä ominaisuu-
det pakottavat joitakin taiteilijoita vie-
mään loppuun syvän käsityksensä.
Taide syntyy ihmisen henkisen aktii-
visuuden, hänen järkensä ja henken-
sä yhteistyöstä. Luomistyö edellyttää
huomioiden tekemistä, vertaamista ja
erojen havaitsemista.
Kun todellista taiteilijaa etsitään,
on etsittävä ekstaasia, johon ammat-
titaito kuuluu luontaisena osana, pelk-
kä halu ei vielä riitä. On oltava voimia
kouluttautua ja sivistää itseään, jot-
ta tulisi kulloisenkin ajan välittäjäk-
si, taiteilijaksi.
Me elämme kulttuurikehitykses-
sämme viestintäkulttuurin aikaa. Eri-
laisten medioitten kautta välitetyillä
viesteillä on entistä merkittävämpi si-
ja ihmisten elämässä. Taideteos on ai-
na viesti, kaikki taideteokset luodaan
vuorovaikutuksen tarkoituksessa. Yk-
si ihmisen purkutie on taide-elämys.
Lähden siitä että taiteellinen toi-
minta on ihmiselle luonnollista. Es-
teettinen tarkoittaa alun perin aisti-
havainnollista, aisteihin perustuvaa.
Ihmisen henkinen kehitys ja persoo-
nallisuuden laatu ovat aina riippuvai-
sia aistitoimintojen jalostuneisuudesta,
näkemisen, kuulemisen, tilahahmo-
tuksen. Kosketus-, liike- ja tuntoaistin
varassa tapahtuu ihmisen tajunnan ja
tietoisuuden kehitys. Aistitoiminto-
jen ja taiteen yhtymäkohta on ilmei-
nen. Taide edustaa ihmisen kykyjen ja
tajunnan aistillista puolta, siksi se on
niin luonnollista ja inhimillistä.
Taiteiden kautta voimme nähdä asi-
oita itsemme ulkopuolelta, pystymme
pääsemään ulos itsestämme ja eläy-
tymään toisen ihmisen osaan. Saam-
me tietää, mitä joku näkee maailmas-
ta, joka ei ole sama kuin omamme.
Sen sijaan että näkisimme vain yhden
maailman, saamme nähdä sen monin-
kertaistuvan ja meillä on käytettävis-
sämme yhtä monta maailmaa kuin on
omaperäistä taiteilijaa.
Taiteella on mahdollisuus tarjota
syviä elämyksiä, jotka ohjaavat ihmi-
sen elämää ja antavat sille inhimillistä
sisältöä. Taide antaa eväitä maailman
ymmärtämiseen ja auttaa sen jäsen-
tämisessä.
Siinä välittyy arvoja, merkityksiä,
mielikuvia ja asennoitumistapoja. Tai-
de voi avata silmämme ja vapauttaa ta-
juntamme uusiin vaihtoehtoihin.
Taidetta, kuin mitä tahansa sosiaa-
lista ilmiötä, on aina arvioitava sen
historiallisista yhteyksistä.
Taide niin kuin tiedekin on yh-
teiskunnan palveluksessa omilla eh-
doillaan. Kun yhteiskunta muuttuu,
muuttuvat myös taiteen sanoma ja sen
vaikutus.
Runoilija
Arto Melleri
on sanonut:
Älä sano ”näin on ollut maailman si-
vu”, se kääntyy.
Onko taiteilijalla sitten velvol-
lisuuksia yhteiskuntaa kohtaan tai
päinvastoin? On tärkeää tajuta, että
ajan vaatimukset muuttavat taiteili-
jan tehtävää ja hänen suhdettaan yh-
teiskuntaan. Ne muuttavat myös niitä
arvostelukategorioita, joilla määrä-
tään taiteellinen vastuu. Taiteilijan,
joka pyrkii kohti uusia näköaloja, on
jyrkästi sanouduttava irti vaatimat-
tomasta jäljittelystä. Uusi ei silti aina
merkitse edistystä, jos ei edistyskään
aina merkitse suurta taidetta. Taide ei
saa yksinkertaistaa, sen on esitettävä
elämää kaikessa monimutkaisuudes-
saan. Oleellista on sisäinen johdonmu-
kaisuus, koherenssi. Taide voi paljastaa
piilotajunnan tai esittää tajuisen taval-
la, joka ei ole ennalta tuttu.
Taideteos ei tarvitse selityksiä. Sa-
nottavansa tekijä sanoo aina teok-
sessaan nimenomaan siihen liittyvi-
en, sille ominaisten välineiden avulla.
Kun ihminen toiminnallaan tähtää jo-
honkin tietämäänsä ja aikomaansa tu-
lokseen, taiteilijan päämäärä on avoin.
Hän luo jotain, mikä on uusi ja ainut-
kertainen, jolle ei ole olemassa mallia.
17
”
Taide ei ole keksimistä
tai hetkittäinen
älynvälähdys, vaan
elämänpituinen
prosessi. Se vaatii
intohimoa, eli syvää
sitoutumista.
