Taide ei ole keksimistä tai hetkit-
täinen älynvälähdys, vaan elämänpi-
tuinen prosessi. Se vaatii intohimoa, eli
syvää sitoutumista. Joinakin luovuu-
tensa innoittamina hetkinä kaikkein
suurimmat taiteilijat,
Michelangelo,
Igor Stravinsky, Pina Pausch
, heittivät
syrjään sovinnaisuuden painolastin
saavuttaakseen unelmiensa käsialan,
joka syntyy intuitiivisesta oivalluk-
sesta, ammattitaidosta ja tutkimukses-
ta, ja sen kypsyttää mestaruus, joka on
saavutettu alitajuisen näyn riemuitessa
luovan voiman huipulla.
Taiteellinen elämys jättää minulle
tunteen, että tiedän ja tunnen enem-
män itsestäni ja ajastamme. Se merkit-
see myös arkipäiväisyyden yläpuolelle
kohoavaa ulottuvuutta. Kaipaan elä-
mälleni merkitystä, rikasta sisältöä,
henkistä rauhaa sekä elämänvoimaa,
uskoa tulevaisuuteen. Jos taiteellinen
elämys kykenee tähän, se täyttää teh-
tävänsä ja työntää omaa luovaa pro-
sessiani eteenpäin. Tärkeintä on vai-
kutuksen syvyys. Voimme saavuttaa
universaalin vain henkilökohtaisen
kokemisen avulla.
Yksi merkittävimmistä elämyksistä
kohdallani on ollut Tšaikovskin Pateet-
tinen sinfonia. Sinfonia tavoittaa jo-
tain yleispätevää ihmisestä, hänen on-
nestaan, epätoivostaan, unelmistaan ja
niiden luhistumisesta, kuolemasta, ja
kasvaa universaaleihin ulottuvuuksiin.
Koreografina minua kiinnostaa se,
mitä ei voi etukäteen tietää ja mikä
vain tanssimalla saadaan näkyväksi.
Koreografiaa etsiessäni olen ymmär-
tänyt, että se ei ole hätäisesti yhteen-
liitettyjä askelsarjoja, vaan orgaanisen
ja omaperäisen liike-ja askelsanaston
löytämistä, jonka tulisi väistää tavan-
omainen askellus ja vapautua loput-
tomasti toistettujen kulkujen seuraa-
misesta. Taiteilijan on välttämätöntä
pysyä jatkuvassa itsensä vaivaamisen
tilassa. Jatkuva itsensä alttiiksi asetta-
minen johtaa tanssiin, muotoon, liik-
keeseen tässä ja nyt. On myös uskot-
tava intuitioon ja alitajunnan virtaan.
Taiteilijan matka on yhdistelmä määrä-
tietoista pyrkimystä ja vaistonvarais-
ta hapuilua kohti päämäärää, jonka voi
vain aavistaa.
Kun aloitan tanssiteoksen proses-
sin, minulla ei yleensä ole valmis-
ta käsikirjoitusta tai mallia, millai-
seksi esityksen tulisi muotoutua. En
voi ennalta määrätä kaikkea mitä teh-
dään. Usein vasta jälkeenpäin ymmär-
rän syyt ja löydän sisäisen logiikkani.
Tällainen työskentely vaatii tanssi-
joilta ehdotonta keskittymistä ja no-
peaa omaksumiskykyä. Jotta liike, ele,
tanssi voisi olla ilmaisevaa, sen tulee
olla tarkasti harjoiteltu ja täsmällinen.
Kuvataidekaan ei hyväksy yhtään tar-
peetonta tuhrua tai täplää, koreogra-
fiassakaan ei saisi olla turhia liikkei-
tä. Elokuvatekijä Eisensteinin sanoin,
”vasta sitten kun vihoviimeisen avus-
tajan takin nappi on oikealla paikal-
laan, saatamme päästä merkittävään
lopputulokseen”.
Taiteilija tunnetaan tyylistään. Mi-
tä tyyli on? Tyyli on mielipide ja vain
yksi. Kuvataiteilija
Marjatta Tapiola
on
sanonut, että hän edustaa äärimmäisen
ahdasmielistä taidenäkemystä. Innos-
tun tästä ankaruudesta, koska kaiken-
laista puuhailua ja kekseliäisyyttä on
alettu kutsua taiteeksi. Taiteilija löy-
tää työnsä kautta, miten hän ei halua
toimia omassa osaamisessaan. Nämä
säännöt ovat yksilön itsekurin ja työ-
kurin perusta. Ne muokkaavat työtyy-
lin, ne ovat yksilön eettisyyttä. Eetti-
set periaatteet kertovat siitä muutos- ja
kasvamisprosessista, joka taiteilijalle
tapahtuu materiaalia työstäessään. Eet-
tisyys näkyy tyylikurina, tyyli näkyy
tekijänsä itsekurina. Asiantunteva vas-
taanottaja tietää työn vaarat ja näkee,
millaisella itsekurilla ne on vältetty.
Eettisyys on huonon ja vahingollisen
hylkäämistä ja siten tien avaamista uu-
delle. Eettisyys ei ole jäykkiä periaat-
teita, vaan tyhmyydestä ja osaamatto-
muudesta luopumista. Lopputuloksena
voi olla mestarillinen osaaminen.
Menestys on ennalta arvaamaton-
ta. Helpot voitot on unohdettava, niitä
ei ole. Tämän ajan ongelma on kaikki-
alle tunkeva tuottavuuden vaatimus.
Kaikkialla tavoitellaan taloudellis-
ta kasvua, koulutuksessa panostetaan
teknologiaan ja luonnontieteisiin hu-
maanisten aineiden ja taiteiden kus-
tannuksella. En missään tapauksessa
vastusta teknologiaa, mutta sen rin-
nalla historia, filosofia, kirjallisuus
ja muut taiteet on pidettävä voimak-
kaina. Kilpailun vaara on siinä, että
18
”
Todellisen taiteilijan sielu ei
tavoittele menestystä. Tämä
ajatus vapauttaa kuuluisuuden
tavoittelusta ja nerouden harhasta.
