T
utkija Taija Kaarlenkaski muiste-
lee, että jo varhain perinteentut-
kimuksen opinnoissa löytyi kiin-
nostuksen kohde maatilalta, karjasuojasta.
”Jo proseminaarityössä huomasin liu-
kuneeni karjanhoitoalalle. Olin kiinnostu-
nut karjataikuudesta. Suvussamme Keski-
Pohjanmaalla oli oma trullikertomus. Ker-
rottiin, että papan lapsuudenkodissa kävi
pääsiäisyönä trulli,” kertoo Kaarlenkaski.
Kaarlenkaski opiskeli Joensuun yliopis-
tossa perinteentutkimuksen rinnalla kir-
jallisuudentutkimusta.
Pro gradu -tutkielmassaan hän jatkoi
karjataikuuteen perehtymistä. Samoihin
aikoihin järjestivät Suomalaisen Kirjalli-
suuden Seura (SKS) ja Maaseudun sivis-
tysliitto (MSL) kirjoituskilpailun, jossa ke-
rättiin kertomuksia lehmästä.
Kirjoituskilpailu
tutkimusmateriaaliksi
Syksyllä 2005 Kaarlenkaski aloitti jatko-
opinnot ja ryhtyi tutkimaan
Ei auta sano
nauta
-kirjoituskilpailun tarinasatoa. SKS:n
Kansanrunousarkistossa Helsingissä oli
tallessa 3 000 lehmäaiheista tekstiä.
”Alku kului materiaalin rajaukseen. Ai-
neistomassa oli valtava”, muistelee Kaar-
lenkaski.
Väitöskirjassaan hän paneutui ihmisen
ja lehmän kulttuurisen suhteen rakentu-
miseen kilpakirjoitusmateriaalin kautta.
Kilpailussa oli kaksi sarjaa, muistelu-
kertomukset ja kaunokirjalliset tekstit.
”Aineistoa oli luonteva lähestyä kirjal-
lisuudentutkimuksen menetelmin, sillä
teksteissä oli käytetty kirjallisuudesta lai-
nattuja malleja.”
Väitöstutkimuksessaan Kaarlenkaski
pohti, miten suomalaista lehmäsuhdet-
ta esitetään ja tuotetaan kirjoittamalla.
Vuonna 2012 valmistuneeseen väitös-
työhönsä, kuten jo graduunsakin, sai tut-
kija tukea Suomen Kulttuurirahastolta.
Ruumiillisuus, sukupuoli
ja tunne
Tutkimuksen edetessä hän huomasi ker-
tomuksista nousevan ruumiillisuuden nä-
kökulman.
”Lypsämistä kuvattiin usein ruumiil-
lisena kokemuksena. Miltä se tuntui kä-
sissä ja otsassa, kun pää lypsäessä painui
lehmän kylkeen.”
Karjanhoidon sukupuolittuneisuus nä-
kyi niin ikään kertomuksissa.
”Varsinkin lypsäminen nähtiin naisten
työnä. Miehille käsin lypsäminen ei ollut
sopivaa. Sitä pidettiin jopa häpeällisenä.”
Kiinnostavin teksteistä nouseva piirre
oli tutkijanmielestä ihmisen ja lehmän ris-
tiriitainen suhde.
”Lehmä on tuotantoeläin, jota pidetään
elannon takia. Toisaalta lehmään kiinny-
tään hyvin vahvasti. Vahvan tunnesiteen ja
elinkeinon ristiriidasta kertoivat erityises-
ti ne tarinat, joissa kerrottiin yksittäisestä
lehmästä tai elinkeinosta luopumisesta.”
Suhteen muutoksen tutkimus
Väitöskirjan jälkeisessä tutkimuksessaan
Kaarlenkaski parhaillaan selvittää, miten
karjanhoidossa muodostuvat ihmisten ja
eläinten suhteet ovat muuttuneet viimei-
sen sadan vuoden aikana.
Vastikään valmistuneessa tutkimuk-
sen ensimmäisessä osassa hän on selvit-
tänyt millaisissa olosuhteissa naudat eli-
vät 1800–1900-lukujen vaihteessa ja mi-
ten niitä hoidettiin.
Kiinnostus karjatalouden murroskoh-
tiin heräsi väitöskirjan materiaaleista.
”Kirjoituskilpailun teksteissä kritisoi-
tiin karjatilojen koon kasvua. Teknologian
tuloa navettaan vastustettiin. Nähtiin että
se tuhoaa ihmisen ja eläimen suhteen.”
Tutkijaa jäi askarruttamaan kysymys,
oliko navetassa todellakin kaikki ennen
paremmin.
”Ei ollut. Lehmien olot ainakin fyysises-
ti olivat jopa huonot. Karjanhoito-oppaat
pyrkivät tuolloin korjaamaan tilannetta.”
Aineistonaan tutkimuksen alkuosassa
Kaarlenkaski on käyttänyt kansatieteellisiä
kuvauksia 1800-luvun lopulta, karjanhoi-
to-oppaita tuolta ajalta sekä karjataikuus-
ja loitsukokoelmia.
”Vanhoissamateriaaleissa ei paljoa ker-
rota ihmisen ja lehmän suhteesta. Kansa-
tieteilijää eivät tunteet kiinnostaneet. Ker-
rotaan kuitenkin, että lehmille silloinkin
laulettiin ja puheltiin. Korostettiin, että
lehmälle piti olla ystävällinen, silloin se
antoi maitoakin paremmin.”
Eläinsuhteet ja työn
koneistuminen
Jatkossa tutkijaa kiinnostaa mitä eläin-
suhteissa tapahtuu työn koneistuessa ja
eläinmäärien kasvaessa.
”Lypsykoneen käyttöönotto vei mie-
hetkin navettaan. Tässä vaiheessa kiin-
nostaa kysymys sukupuolesta. Materiaa-
lina ovat esimerkiksi aikakauden lypsyko-
nemainokset, onko ne kohdistettu miehil-
le vai naisille.”
Tähän saakka lehmät ovat Kaarlenkas-
kelle olleet tutkimuksessa läsnä pääasias-
sa paperilla. Nykyisen tutkimuksen vii-
meisessä vaiheessa aikoo tutkija siirtyä
kenttätöihin suurille karjatiloille haastat-
telemaan ja havainnoimaan karjatilan ny-
kyhetkeä.
”Selvitän kuinka eläinten kanssa nyt
toimitaan. Haastattelen sekä naisia että
miehiä. Eläinten hyvinvointikeskustelu
on viime vuosina ollut esillä. On kiinnos-
tava kuulla, kuinka ihmiset maatiloilla kes-
kusteluun suhtautuvat.”
Filosofian tohtori Taija Kaarlenkaski sai
vuonna 2014 Kulttuurirahastolta 26 000
euron apurahan karjanhoidonmuutoksia ja
niiden vaikutuksia ihmisten ja eläinten suh-
teisiin käsittelevään tutkimukseen.
apurahat
43
suomen kulttuurirahaston
vuosikertomus 2013–2014
Lehmä ihmisen rinnalla
Taija Kaarlenkaski lähestyy lehmiä ihmistieteellisen eläintutkimuksen
tarjoaman viitekehyksen kautta. Kiin ostukse kohteina ov t
ihmisten ja eläinten vuorovaikutussuhteet.
