apurahat
44
suomen kulttuurirahaston
vuosikertomus 2013–2014
V
uonna 2010 Rovion Angry Birds
-peli oli uusi juttu, eikä peliyhtiö
Fingersoftin
Hill Climb Racing
istä
ollut vielä kuultukaan.
Veli-Matti Karhu-
lahti
ideoi silloin tietämättään hyvin ajan-
kohtaisen tutkimuksen.
Sittemmin suomalaisista peleistä on
tullut arkista naputeltavaa metroissa ym-
päri maailman. Karhulahti taas toivoo väit-
televänsä keväällä filosofian tohtoriksi Tu-
run yliopiston mediatutkimuksen laitok-
selta. Väitöskirja käsittelee videopelien onto-
logiaa eli sitä, mitä ne oikein ovat.
– Avauslause on, että videopeli ei ole
peli
,
Karhulahti sanoo ja naurahtaa.
Haastatteluhetkellä väitös on arvioi-
tavana. Yksi arvioitsijoista on norjalainen
pelitutkija
Espen Aarseth
, joka loi alal-
le pohjan 1990-luvun tutkimuksellaan ja
vuonna 2001 perustamallaan
Game Stu-
dies
-lehdellä.
Karhulahti on imarreltu ja jännittynyt.
Hän sanoo käyvänsä työllään pelitutkijoi-
den lempifilosofin,
Ludwig Wittgenstei-
nin
kimppuun.
Wittgenstein loi käsitteen kielipeleis-
tä. Kieli nivoutuu toimintoihin: esimerkik-
si englanniksi pelataan (play) vähän kaik-
kea, vaikka viulua ja hippaa.
– Yleensä vastaus on, että ”ketä kiin-
nostaa, mikä videopeli on – Wittgenstein
osoitti jo puoli vuosisataa sitten, ettei pe-
lejä voi määritellä”.
Seikkailupeli on kuin kirja
Karhulahti esittää, että videopeli on laji,
Ar-
tefactum ludus ludus
, vähän kuin nykyih-
minen on
Homo sapiens sapiens.
Klassiset pelit ovat usein sosiaalisia ja
liikunnallisia. Videopelin alalajit eroavat
Karhulahden mukaan näistä vaihtelevas-
sa määrin. Verkon peliyhteisö, kuten
World
of Warcraft
, voi olla hyvinkin pelillinen so-
siaalisuutensa vuoksi. Klassista seikkailu-
peliä taas pelataan omaan tahtiin, kuin si-
vuja kääntämällä.
Epäpelien aika
Tutkija Veli-Matti Karhulahti ennustaa, että videopelit
korvautuvat kohta uusilla pelilajeilla. Nykyisetkään
videopelit eivät hänen mukaansa ole oikeastaan pelejä.
– Klassinen seikkailupeli ei ainakaan
ole peli. Tai se on kaikista vähiten peli, ja
todella paljon lähempänä kirjaa tai sar-
jakuvaa.
Kirjoissa lukijan eteen tulee ongelmia,
mysteerejä ja teemoja. Niiden ymmärtä-
minen vaatii Karhulahden mukaan samo-
ja oivalluksia kuin eteneminen klassises-
sa seikkailupelissä.
Karhulahti mainitsee yhtenä innoittaja-
naan
Grim Fandango
-pelin vuodelta 1998.
Sen maailma on pitkälle viilattu sekoitus
film noir -tyyliä ja atsteekkien taruja.
Videopeli kehittyy Karhulahden mu-
kaan osana kulttuurista evoluutiota.
– Nykyinen videopeli on kukoistava laji,
joka todennäköisesti kuolee kohta pois uu-
sien pelilajien tieltä.
Esimerkkinä uusista lajeista Karhulahti
mainitsee niin sanotut interaktiiviset elo-
kuvat. Kymmenen vuoden päästä tullaan
näkemään jotain ihan muuta.
–Markkinamiehet haluavat kutsua niitä
peleiksi, koska pelit myyvät, mutta ei niil-
lä ole perinteisen pelaamisen kanssa kau-
heasti enää tekemistä.
Katsominen ei riitä
Väitös löysi lopullisen muotonsa vuon-
na 2012, kun Karhulahti oli Kööpenha-
minan IT-yliopiston pelitutkimuskeskuk-
sessa tutkijavaihdossa. Hän keskittyi tut-
kimukseen kaksi vuotta Suomen Kulttuu-
rirahaston apurahan turvin.
Aiemmin Karhulahti rahoitti tutkimus-
taan freelance-työllä, kuten kirjoittamal-
la elokuvakritiikkiä Turun Sanomiin ja Fil-
mihulluun. Myös filosofian gradunsa hän
teki taidekritiikistä.
– Kööpenhaminassa monet pelästyi-
vät tätä elokuvataustaa, Karhulahti ker-
too naurahtaen.
– Pelien vertaaminen elokuviin nostaa
hardcore-pelintutkijan karvat pystyyn vä-
littömästi.
Moni videopeleihin liittyvä väärinkäsi-
tys juontuukin Karhulahden mukaan pe-
lien ja elokuvien lepsuista rinnastuksista.
– Mediassakin ongelmat muodostuvat
usein siitä, että peleistä puhuvat he, jotka
vain katsovat eivätkä ole itse pelanneet.
Tutkijan työ on peliä
Ennen tutkijan uraa Karhulahti syventyi
puolivakavasti kestävyysjuoksuun. Hän
eteni maratonia pidemmille ultramatkoil-
le. Vuoden 2010 MM-kisojen katsastusten
jälkeen polvi alkoi kuitenkin temppuilla.
– Akateeminen maailma on oma pelin-
sä, Karhulahti vertaa.
– Pisteytyksiä haetaan koko ajan.
Kesään asti Karhulahti työskentelee po-
