kulttuuritoiminta
33
suomen kulttuurirahaston
vuosikertomus 2013–2014
liedin vivahteisiin, milloin hehkuvaan bel
cantoon. Oli kuvaavaa, että finaalisuorituk-
sessaan hän yhdisti rohkeasti kaksi täy-
sin vastakkaista tunnelmaa: Sevillan par-
turin Figaron ikonisen, hupsuttelevan aa-
mutervehdyksen sekä Rodrigon kuolinaa-
rian Don Carlo -oopperasta. Monialaisuu-
desta ja mukautumiskyvystä kertoi erin-
omaisesti myös Meićin vavisuttava tulkinta
Pylkkäsen ”Pastoraalista”, joka ansaitusti
toi hänelle erityispalkinnon parhaan suo-
malaisen laulun esityksestä.
Pörröpäisen kroatialaisen esiintymi-
sestä hehkui intohimoinen suhde musiik-
kiin ja sen tekemiseen. Meić kokeekin, että
laulajana oleminen merkitsee hänelle en-
nen kaikkea jatkuvaa luovuutta.
”Musiikissa on koko ajan haaste luoda
tekstin ja melodian ehdoin jotakin uutta,
rakentaa musiikkiin oma suhde, joka on
aina myös kommentti edeltäviin tulkintoi-
hin. On upea tunne, kun oppii kappaleen
raamit ja alkaa sitten löytää omia juttuja.
Ulkona kävellessäni saatan miettiä, kuin-
ka monella eri tavoin voi sanoa ”vaikene”
Pylkkäsen ”Pastoraalin” alussa! Tämä ajaa
minua eteenpäin”, Meić kertoo valloitta-
valla tyylillään.
Luovuus ei kuitenkaan ole hänelle mi-
kään yksityisasia, se on aina myös yhteis-
työtä. ”Musiikki on luovaa peliä, jossa löy-
detään uusia asioita yhdessä kollegoiden
kanssa”, hän toteaa. Yllykkeet ja ideat vir-
taavat pianistin, laulajien, kapellimesta-
rin, säveltäjän ja yleisön välillä. Kansain-
välisessä Mirjam Helin -laulukilpailussa
Meić koki tämän hyvin voimakkaasti eri-
tyisesti innostuneen yleisön kautta. Kil-
pailun taso oli hänelle valtava kannustin.
”Olin hirveän ylpeä, että sain olla osa
tätä kilpailijajoukkoa. Tunnen kehittynee-
ni valtavasti. Minulle merkitsee hyvin pal-
jon, että sain olla paras kahdestatoista ba-
ritonista”, hän iloitsee.
Monipuolisuus on kulkenut Meićinmu-
kana koko laulajanuran ajan. Lapsena Zag-
rebissa hän päätyi puolivahingossa seu-
rakuntansa kirkkokuoroon, myöhemmin
gospel-kuoroon, jossa improvisointi ja yh-
dessä heittäytyminen löivät häneen pysy-
vän leiman. Silloin alkoivat vakavat lau-
luopinnot, ääniala nousi bassosta barito-
niin ja Meić voitti ensimmäiset kansalli-
set laulukilpailunsa. Kuorot, kirkkoteok-
set ja vanha musiikki olivat tärkeitä, ja vä-
hitellen mukaan tuli ooppera. Ensikoske-
tus oli Escamillon aaria oopperakonsertis-
sa, ja Zagrebin oopperatalon koelauluissa
heltisi heti paikka kuorossa ja kaksi pien-
tä roolia. Seuraavina vuosina hän lauloi ta-
lon lavalla erilaisia pieniä rooleja.
”Opiskelin Zagrebin akatemiassa mutta
kävin silloin tällöinWienissä
Claudia Vis-
calla
, joka on oma Yodani, guruni”, Meić
luonnehtii.
Nyt hän opiskelee Wienissä vaihto-
oppilaana, mutta valmistumisen jälkeen
Meićiä houkuttaa asettua kaupunkiin py-
syvästi.
”Minua kiinnostaa melkein kaikki, oop-
pera, vanha musiikki, lied, nykymusiikki,
oratorio, tuntemattomat säveltäjät... Ra-
kastan näyttelemistä, joten ooppera on
ehkä siksi kuitenkin se pääjuttu. Mutta
Wienissä voisin toivottavasti yhdistää tä-
män kaiken, kaupunki on niin elävä ja täyn-
nä mahdollisuuksia.”
Myös Meićin kihlattu opiskelee Viscan
ohjauksessa.
”Kihlattuni antaa äänenavausohjeita Sky-
pellä tai tekstailee vinkkejä oopperan puku-
huoneeseen kun esiinnyn”, baritoni kertoo.
”Hän on minulle Jumalan lahja.”
Miesten sarjan voittaja Beomjin Kim lauloi finaalissa Puccinia ja Gounod'ta. Radion Sinfoniaorkesteria johti kapellimestari Hannu Lintu.
