kulttuuritoiminta
29
suomen kulttuurirahaston
vuosikertomus 2013–2014
La Scala oli Tokiossa vierailemassa,
Ric-
cardo Muti
johti Otelloa. Rost lauloi Des-
demonan osan.
”Esityksen jälkeen Muti tuli luokseni ja
sanoi, ettei ollut koskaan kuullut niin hie-
noa Ave Mariaa. Se oli valtavan onnellinen
hetki. Että tämäntasoinen muusikko, ita-
lialainen muusikko, sanoo minulle näin!
Palaute on niin tärkeää.”
Oppiminen ei pääty koskaan
Rost muistuttaa, että huipulla laulajan on
itse oltava oma opettajansa ja kriitikkonsa.
”Täytyy kontrolloida itseään paljon
enemmän. Äänitän lauluani koko ajan hal-
litakseni ääntäni.”
Rost muistuttaa, että ilman väkivahvaa
laulutekniikkaa ura jää lyhyeksi.
”Nuorille laulajille annetaan ooppera-
taloissa joskus liian raskaita tai liian mo-
nia rooleja, ja silloin vaaditaan todella hy-
vää laulutekniikkaa, tai käy huonosti. Joka
päivä on harjoiteltava hyvin paljon. Opet-
telen edelleen laulutekniikan opettelua. Se
työ ei lopu koskaan”, hän painottaa. ”Ta-
son ylläpitäminen on joskus hyvin vaike-
aa, laulaja tarvitsee valtavasti itsekuria.”
Rostin parhaisiin muistoihin kuuluvat
myös hienot kapellimestarit, ohjaajat ja
vanhemmat kollegat, joilta hän on ime-
nyt oppia ja kokemusta.
”Wienissä kuuntelin paljon muita lau-
lajia kuten
Kiri Te Kanawaa
tai
Plácido
Domingoa
ja opin heiltä paljon, vaikken
laulanutkaan heidän kanssaan.”
Andrea Rostin mukaan tämä on laulu-
kilpailuissakin tärkeintä: oppia kaikesta,
jatkuvasti, sillä oppiminen ei koskaan lopu.
Rost kertoo olevansa edelleen yhtey-
dessä suomalaisperheeseen, jonka luo-
na majoittui Helsingissä kilpaillessaan.
”Kotimajoitus on upea asia! Perhe on
seurannut uraani, samoin teki MirjamHe-
lin. Hän oli hyvin erityinen rouva, elegant-
ti, kiltti ja huumorintajuinen.”
25 vuotta sitten Rost keskittyi kilpai-
luun, mutta nyt Helsinki avautuu hänelle
uudesta näkökulmasta.
”Nyt on rennompaa ja ehdin nautiskel-
la, etenkin kun kilpailun järjestelyt ovat
niin upeat. Olen lenkkeillyt Töölönlahdella
ja viettänyt aikaa muiden tuomarien kans-
sa, he ovat mahtavia. Ben Heppner on oi-
kea jutunkertoja.”
Lähes kaksiviikkoisen kilpailurupea-
man päättyminen herättää Rostissa sa-
mankaltaisia tunteita kuin tiivis ooppe-
raproduktio.
”Kaikki on niin intensiivistä, ja yhtäk-
kiä se päättyy, eikä enää koskaan toistu sa-
manlaisena. Olen hieman surullinen, kil-
pailun henki on niin hieno. Olen rakasta-
nut jokaista hetkeä!”
Andrea Rost piti Mirjam Helin -laulukilpailun yhteydessä kaikkien aikojen ensimmäisen mestarikurssinsa.
