kulttuuritoiminta
28
suomen kulttuurirahaston
vuosikertomus 2013–2014
A
ndreaRostistui25vuottasittenFin-
landia-talon ensimmäisessä penk-
kirivissä, kädet hikoillen ja jännit-
täen. Elettiin järjestyksessä toisen Kan-
sainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun
h-hetkeä vuonna 1989. Finaali oli päätty-
nyt, oli aika julistaa voittajat.
”Oli ihmeellistä istua siinä, odottaa ja
tajuta sitten, että minähän olen voittaja,
koska kaikkien muiden nimet on jo sanot-
tu”, sopraano muistelee.
Kuten tämänkin vuoden kilpailussa,
myös vuonna 1989 tuomaristona oli ko-
konainen tähtikaarti: heihin lukeutuivat
muun muassa
Tom Krause
,
Birgit Nils-
son
,
Carlo Cosutta
ja
Jevgeni Nesterenko.
Andrea Rost kertoo, että hän tuli Helsin-
kiin kilpailemaan juuri tuomariston takia.
”Nämä laulajat olivat idoleitani, sen het-
kisen oopperamaailman ikoneita. Oli upe-
aa laulaa heille, ja kun he vielä pitivät sii-
tä, se oli kaikkein mahtavin palaute. En
ollenkaan odottanut ensimmäistä palkin-
toa”, hän kertoo.
Nyt Andrea Rost on jälleen Helsingissä.
Hän on ensimmäinen Mirjam Helin -lau-
lukilpailun voittaja, joka palaa kilpailuun
tuomarin ominaisuudessa. Rostille se on
tärkeä hetki, etenkin tässä seurassa: hä-
nen kanssaan esityksiä puntaroivat bas-
sobaritoni
Franz Grundheber
, sopraa-
no
Maria Guleghina
, tenori
Ben Hepp-
ner
, bassobaritoni
Robert Holl
, altto
Na-
thalie Stutzmann
ja sopraano
Deborah
Voigt
. Tuomariston puheenjohtajana toi-
mi
Jorma Silvasti
. Mikä tuomarin tehtä-
vässä on vaikeinta?
”Ei saa katsoa tulevaisuuteen, päätök-
sen täytyy tapahtua vain kilpailuhetken pe-
rusteella. Se ei ole helppoa”, Andrea Rost
sanoo. ”Usein alkaa kuvitella, että mitä
tämä laulaja voisi vielä tehdä.”
Karisma on laulajan sielu
Sopraano esiintyy yhä niin paljon, ettei
tuomarointitehtäville ole toistaiseksi lii-
Tavaramerkkinä Gilda
Kansainvälinen MirjamHelin -laulukilpai-
lu oli viimeinen kilpailu, johon Rost osal-
listui. Se aloitti nousukiidon.
”Kaikki tapahtui minulle juuri oikeaan
aikaan. Heti kilpailun jälkeen tein sopi-
muksen Budapestin oopperan kanssa ja jo
vuoden päästä pääsinWienin Valtionoop-
peraan”, hän kertoo. ”Tiesin, että tuoma-
riston jäsenet olivat puhuneet minusta, ja
sainWienissä lämpimän vastaanoton. Ny-
kyään tilanne on erilainen: on sosiaalinen
media ja internet, laulaja voi itse markki-
noida itseään, ja netin välityksellä kaikki
voivat seurata kilpailuja.”
Wienissä Rost sai tehdä rooleja, jois-
ta tuli sittemmin hänen tavaramerkke-
jään: Lucia di Lammermoor, La Traviatan
Violetta sekä lyyriset Mozart-roolit. Ros-
tin tähtirooli lienee kuitenkin Rigoletton
Gilda, jolla hän debytoi Milanon La Scalas-
sa Riccardo Mutin kutsumana 1994. Gilda
on myös Rostin oma suosikkirooli.
”La Scala -debyyttini oli hyppy maail-
manuralle.” Rost muistelee onnellisena.
”Sen jälkeen ovet avautuivat Metropoli-
taniin, Bastilleen, Salzburgiin, kaikkialle.”
Aivan viime vuosina Rost on hypännyt
myös ”isompien tyttöjen” saappaisiin ja
tehnyt Straussin Daphnen tai PuccininMa-
dame Butterflyn kaltaisia dramaattisem-
pia rooleja. Tällä kaudella häntä kuullaan
esimerkiksi Don Giovannin Donna Anna-
na, Pajatson Neddana ja Gounod’n Faus-
tin Margueritena.
Onko sopraanolla jotain suosikkimuis-
toa? Rostin mieleen nousee maestro Muti.
ennyt juurikaan aikaa. Rost toimi laulu-
kilpailun tuomarina nyt toista kertaa, ja
hän kertoo aikovansa jatkossa panostaa
yhä enemmän tämänkaltaisiin tehtäviin.
Haastattelua edeltävänä päivänä hän piti
laulukilpailun yhteydessä kaikkien aikojen
ensimmäisen mestarikurssinsa.
”Aikaa yhden laulajan kanssa oli vain
20minuuttia, minun olisi ehkä pitänyt olla
terävämpi”, hän nauraa. ”Mutta halusin li-
sätä hyvää fiilistä ja olla kannustava, sillä
nämä ovat niin hyviä laulajia! Minulla on
paljon tunteita ja ilmaisutahtoa sisällä-
ni, nyt haluan alkaa jakaa niitä eteenpäin
nuorille laulajille.”
Juuri sitä hän saa tehdä myös tuoma-
rina: antaa palautetta, mikä hänelle itsel-
leen merkitsi niin paljon 25 vuotta sitten.
Andrea Rostille erityisen tärkeää lau-
lajassa on karisma.
”Sitä ei voi kuvailla – se on sitä, ettei
taiteilijasta voi kääntää katsettaan”, hän
aloittaa. ”Laulaja tulee näyttämölle ja hä-
nellä on jotain kerrottavaa. Jotain, mikä
koskettaa sielua.”
Rostin mielestä laulajat tekevät usein
liikaa ilmeitä ja liikkeitä. Niitä ei tarvita.
”Tarvitaan musikaalisuutta, elegans-
sia... Karisman tuntee välittömästi, se on
läsnäoloa, laulajan sielu.”
Juuri eleganttia sielukkuutta Andrea
Rost säteilee. Hänen käytöksensä on sydä-
mellistä, liikkeet pehmeitä. Hän vaikuttaa
unelmoivalta oopperasankarittarelta, mut-
ta Rost tietää, ettei tähdeksi tulla ilman val-
tavaa määrää tietoista työtä. Kertoessaan
urastaan hän ei lakkaa korostamasta sitä.
Takaisin Helsinkiin
Andrea Rost on ensimmäinen Mirjam Helin -laulukilpailun
voittaja, joka tekee paluun tuomarina. Monipuolisen uran tehnyt
sopraano muistuttaa, ettei tähdeksi tulla ilman määrätietoista kovaa työtä.
”Tarvitaan musikaalisuutta, eleganssia... Karisman
tuntee välittömästi, se on läsnäoloa, laulajan sielu.”
