suomen kulttuurirahasto
7
suomen kulttuurirahaston
vuosikertomus 2012–2013
P
ISA ei enää tuo suomalaisille ensim-
mäiseksi mieleen tornia vaan koulu-
laitoksemme saavutukset. Vuotuisis-
sa kahdessa suuressa kilpailukykyvertailus-
sa maamme on ollut pitkään kärkipaikoil-
la. Vast’ikäänmeidät on arvioitu Euroopan
demokraattisimmaksi jamaailman vähiten
korruptoituneeksi maaksi sekä kakkoseksi
sukupuolten tasa-arvossa. Pari vuotta sitten
pääsimme Newsweek-lehden kanteen yk-
sinkertaisesti maailman parhaana maana.
Twiittasipa Ruotsin ulkoministeri
marraskuussa 2013 siitäkin, että Suomi
ja Ruotsi ovat maailman kärjessä heavy
metal –bändien määrässä 100 000:ta asu-
kasta kohden.
TÄLLAISIA
vertailuja tuottavatmerkittävim-
mät instituutiot YK:sta alkaen, muttamyös
pienet tutkimuslaitokset, mediat ja yksittäi-
set tutkijatkin onnistuvat ylittämään näil-
lä uutiskynnyksen. Ovatko tällaiset listauk-
set vain palstantäytettä vai voidaanko niis-
tä tehdä jotain varteenotettavia päätelmiä?
Jo kymmenien vuosien ajan on seurattu
tarkoin eri maiden kansantalouksien ke-
hitystä erityisesti bruttokansantuotteen
kautta. Tällaisten talousmittareiden suuri
ansio on kohtuullinen täsmällisyys ja aina-
kinmuodollis-teknisesti katsottuna objek-
tiivisuus. Mutta jo pienikin kurkistus kri-
teerien sisään herättää monia kysymyksiä,
jotka hämärtävät mittarien kuvaavuutta.
Miten harmaa talous näkyy luvuissa? Mi-
ten maavertailussa suhtaudutaan valuut-
takursseihin ja niiden heiluntaan?
Monin verroin painavampi huomautus
on se, että bkt-numeroille saatetaan ereh-
tyä antamaan sellaisia merkityksiä, joita
niillä ei ole. Näyttää siltä, että myös ih-
misten hyvinvoinnin kehitystä ja suhdet-
ta muiden maiden asukkaiden hyvinvoin-
tiin ajatellaan usein bkt:n tai sen muutos-
ten pohjalta. Kuitenkin aika selvääkin luu-
lisi olevan, ettei kokonaistuotanto voi mi-
tenkään olla oikea mittari ihmisten hyvin-
voinnille, saati onnellisuudelle.
nen think tank, mutta aina on hyvä poh-
tia myös sitä, kuinka objektiivisesti itse-
ämme arvioimme.
YHTEISKUNNALLISESSA
keskustelussa kan-
sainväliset vertailut tarjoavat usein argu-
mentteja erilaisille väitteille ja vaatimuk-
sille. Ei ole harvinaista, että vertailuja käy-
tetään tarkoitushakuisesti, mutta aina ei
ole myöskään selvää, mikä johtopäätös on
parhaiten perusteltu. Vaikkapa OECD:n tie-
don, jonka mukaan viisivuotiaalla on Suo-
messa odotettavissa enemmän opiskelu-
vuosia kuin missään muussa jäsenvalti-
ossa, voi väittää kuvaavan joko koulutus-
myönteisyyttämme tai koulutusjärjestel-
mämme tehottomuutta.
Vaikka monenkirjaviin, usein varsin
pinnallisiin vertailuihin on paikallaan suh-
tautua sopivalla kriittisyydellä, kaikkiaan
on myönteistä, että kansakuntien tilaa ja
harjoitettua politiikkaa arvioidaan eri kan-
teilta. Tällaiset tarkastelut voivat antaa ide-
oita ja virikkeitä uusiin avauksiin ja panos-
tuksiin myös Kulttuurirahaston kaltaisille
instituutioille, jotka pyrkivät tunnistamaan
yhteiskunnan olennaisia kehityskulkuja.
Kulttuurirahasto on vuodesta 1939
kantanut kortensa kekoon vaalimalla ja
kehittämällä suomalaiskansallista henkis-
tä ja taloudellista viljelyä. Tämä rahaston
säännöissä esiintyvä ylevä ilmaisu on pe-
rusteltua ymmärtää laajasti jamyös kunkin
aikakauden kontekstissa. Vaikka voimme
olla tyytyväisiä ja ylpeitäkin maamme ny-
kyisestä asemasta kansainvälisissä vertai-
luissa, tähtäimen on ”viljelyn” tavoin olta-
va tulevaisuudessa. Sinne Kulttuurirahas-
to pyrkii näkemään ja sitä rakentamaan ja
rikastuttamaan.
Timo Viherkenttä
Hallituksen puheenjohtaja
Onnellisuustutkimukseen on pitkään
suhtauduttu vähän väheksyvästi, mutta
nyt jo viileän talousopin ritariksi mielletty
OECD:kin on laatinut mittariston elämän
laadun arvioimiseksi eri maissa. Useat on-
nellisuustutkimukset ovat vuosikymmen-
tenmittaan antaneet Easterlininparadoksin
nimellä tunnetun yllättävän tuloksen, jonka
mukaan vaurauden tai tulotason nousu ei
enää perustarpeiden tyydyttymisen jälkeen
johda suurempaan onnellisuuteen. Kevääl-
lä 2013 saatiin vuorostaan uusia tutkimus-
tuloksia, joiden mukaan ”raha toisikin on-
nea” eivätkä vaurastumisen eteen ponnis-
televat tai lottoavat perustaisikaan toimin-
taansa kokonaan vääriin lähtöoletuksiin.
ERITYINEN
heikkous pidettäessä brutto-
kansantuotetta kehityksen mittarina on
tietysti luonnonvara- ja ilmastokysymys-
ten jääminen kokonaan syrjään. Talous-
kasvu on ainakin toistaiseksi näyttänyt
enemmän aiheuttavan kuin ratkaisevan
ekologisia ongelmia, vaikkakin tulevaisuu-
dessa teknologisella kehityksellä on suuri
tehtävä näiden kysymysten ratkomisessa.
Riippumatta siitä, kuinka luotettava-
na kukin pitää tällaisia vertailuja, yhtä ha-
vaintoa on vaikea sivuuttaa: Pohjoismaat
ovat niissä lähes poikkeuksetta aivan kär-
kijoukossa. Kun niinkin monen mitä eri-
laisimman vertailun tulokset ovat näin sa-
mansuuntaisia, ei voi välttää vaikutelmaa
pohjoismaisen yhteiskuntamallin menes-
tystarinasta.
Suomea on joskus kutsuttu köyhänmie-
hen versioksi pohjoismaisesta hyvinvoin-
tivaltiosta. Vaikka joiltakin osin tämä saat-
taa yhä päteä, näissä vertailuissa sijoitum-
me yhtä lailla erinomaisesti kuin muutkin
Pohjoismaat. Näytämme menestyvänmai-
niosti sellaisissakin asioissa, joissa itse nä-
emme suuria ongelmia ja puutteita. Talou-
dellisista ilmiöistä tällaisia ovat vaikkapa
kilpailukyky ja yrittäjyys. Luultavasti tun-
nemme tilanteemme tarkemmin kuin 150
maan datan exceliin syöttävä newyorkilai-
Kansakunnat puntarissa
Saamme nykyisin lukea viikoittain vertailuja, joissa kansakuntia on
laitettu joillakin mittareilla järjestykseen. Monet näistä listauksista
ovat olleet meille mairittelevia.
