27
Kulttuuri
tekee hyvää
”Kyltyyri, kyltyyri, kyltyyri, tuo huuto on suomessa syyri. Mut mitä se on
se kyltyyri, kas siinäpä pulma on jyyri.” Naureskelemme kirjailijan ilmaisu-
ja valmistautuessamme lukiolaisten kanssa esittämään
Eino Leinon
runoja.
Alamme pohtia, mitä kaikkea kulttuuri tosiaankin on: se on yhteisön tai ko-
ko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuus. Nuoret
pudistelevat päätään laajan kokonaiskuvan maistelemisessa. Leinon mukaan
se on yhdelle ooppera-kyyri, taas toiselle Tukholma-tyyri,
Duncan Forssel-
lin
figyyri tai Pariisin polityyri.
Kulttuuri tekee hyvää. Tutkimme lukiolaisten kanssa Turun kulttuuripää-
kaupunkivuoden monipuolista ohjelmaa ja toteamme, että tapahtumat on ha-
luttu tehdä osaksi ihmisen jokapäiväistä arkea. Kulttuuria eivät olekaan vain
teatterit ja museot, kirjallisuus ja ooppera. Kulttuuri kuuluu kaikille ja kai-
kenikäisille.
Kipinä kulttuuriin voi syttyä pienestä ja läheltä. Kun katson opiskelijoi-
den virtaa lukiomme käytävillä, mietin, mitkä ovat ne sytykkeet, jotka saa-
vat nuorissamme aikaan innon, nälän, kaipuun tai rakkauden kulttuuriin,
kenties ammatinkin. Miten saisi juurrutettua heihin sen ilon, että kulttuu-
ri on kokemuksia ja elämyksiä, elämisen sisältöä. Kulttuuria ei tarvitse har-
rastaa siksi, että se on muiden mielestä hienoa ja ylevää, vaan siksi, että se
tuottaa itselle mielihyvää.
Kulttuurin harrastaminen kehittää nuoren luovuutta, kasvattaa itsetun-
toa, ehkäisee syrjäytymistä ja kannustaa aktiiviseen kansalaisuurteen. Kaik-
ki kulttuuri on tärkeä ihmisen henkiselle kasvulle. Luovan toiminnan tai tai-
teen avulla on mahdollista löytää ilmaisuja asioille, joista on vaikea puhua.
Miten saisi synnytettyä nuoriin sen riittämättömyyden tunteen, joka on
luovuuden elinehto. Koskaan ei saa olla mahdollisuutta lopulliseen osaami-
seen. Pianisti, säveltäjä ja kapellimestari
Ralf Gothoni
on todennut, että pa-
likoista tornin rakentaminen on lapsellekin luovuuden väline vain niin kau-
an kuin hän ei vielä hallitse tornin tekoa, keksi uusia ja vaikeampia tehtäviä.
Kun seuraa nuorten elämää koulussa, näkee läheltä sen, miten kulttuurin
kipinä voi syttyä roihuksi. Mitä tapahtui siinä alakoulun kiusatussa tytös-
sä, joka alkoi kirjoittaa tarinoita. Muutaman vuoden päästä hän oli palkittu
tarinankertoja, jota kaikki ihailivat. Mikä sytytti poltteen musiikkiin siinä
yläkoulun bändin perustaneessa pojassa, joka oli ensin niin ujo, että esiin-
tyi verhon takana.
Tai mitä sai aikaan Turun kaupunginteatterin esitys siinä takarivin Ma-
tissa, joka vuosia sitten huomasi joutuneensa vahingossa lukion järjestämäl-
le teatterimatkalle. Poika, joka omien sanojensa mukaan vältteli kaikenlai-
sia kulttuurihömpötyksiä, luuli olevansa menossa elokuviin. Vasta Turussa
hän huomasikin mittailevansa kaupunginteatterin käytäviä, saappaat jalas-
sa ja villapusero päällä.
Sama saapasjalka-Matti oli ensimmäisten joukossa, kun ilmoittauduttiin
seuraavaan teatteriretkeen. Ja nyt, vuosia myöhemmin, hän ohjaa työnsä
ohessa nuorten teatterikerhoa ja on monin tavoin edistämässä kotiseutun-
sa kulttuurielämää.
Koululla on vastuullinen tehtävä kulttuurinälän kasvattajana. Taide ja
tiede kulkevat käsi kädessä. Taito- ja taideaineet vahvistavat lukuaineiden
opiskelua. Moni nuori on löytänyt ilon opiskeluun kuvataiteen, liikunnan
tai musiikin kautta. Elämyksiä ei tarvitse lähteä hakemaan kaukaa maail-
man metropoleista. Kipinä voi lähteä siitä läheltä, lähiteatterista tai kotikun-
nan taidemuseosta.
Mirja Rautavuori-Lehtinen
lukion rehtori,
koulutoimenjohtaja
Varsinais-Suomen rahaston
hoitokunnan jäsen
Ajatusten Bulevardi
