jen vaikutuspiirissä tai joilla oli muuten
omia kokemuksia alueelta. Raunistulan
värikäs ja villi maine pyrki sekoittu-
maan ihmisten muistoihin, mutta myös
joutomaalla oli niissä oma roolinsa. Kun
lapsuudet leikit oli leikitty, joutomaasta
tuli paikka, jossa kuherreltiin, haettiin
pimeää pulloa tai josta vain kuljettiin
läpi matkalla tansseihin.
− Lainasimme näytelmään haastat-
teluja sanatarkasti, mutta kaikki näy-
telmän hahmot olivat silti fiktiivisiä,
Paunio huomauttaa.
Urbaania seikkailua
Toisen näkökulman joutomaasta Maija
Pauniolle tarjosivat pari-kolmekymp-
piset urbaanit löytöretkeilijät, urban
explorers. Heille Raunistulan jouto-
maan siilot olivat suosittu ja hieno
kohde. Urbaanit löytöretkeilijät ovat
joukkoa, joka etsii määrittelemättömiä
kaupunkitiloja, joita he sitten tutkivat
jättämättä käynneistään mitään merk-
kejä. Paikasta ei esimerkiksi saa ottaa
mukaansa mitään muuta kuin kuvia.
− Urbaaneille löytöretkeilijöille Rau-
nistulan siilot joutomaineen edusti-
vat ikään kuin irtiottoa yhteiskunnas-
ta. Niissä oli myös rauhaa ja hiljaisuutta
siten, että kokemus oli lähes meditatii-
vinen. He sanoivat, että tämä alue oli
myös esteettisesti hyvin kaunis.
Joutomaalle tunnusomainen muu-
tos vaikutti myös teatterilaisten pro-
jektiin. Ennen kuin näytelmä saatiin
valmiiksi, Raunistulan rehusiilot pu-
rettiin pois, eikä niitä enää ole.
− Sisällytimme purun näytelmään,
Maija Paunio hymyilee. Hän kertoo, et-
tei Joutomaa-ryhmä tiennyt ryhtyes-
sään tekemään näytelmäänsä, että jou-
tomaat ovat nykyisin myös vilkkaan
akateemisen kiinnostuksen kohteita.
Maantieteilijöille joutomaat kertovat
kaupunkien evoluutiosta, ja biologeille
ne tarjoavat usein muusta ympäristöstä
poikkeavaa kasvillisuutta, linnustoa ja
eliöstöä. – Satakielet kuulemma pesivät
vain joutomailla, Maija Paunio sanoo.
Vapaus hengittää
Kuvatessaan kaupungin kontrolloima-
tonta ja ”järjestyssaasteesta” vapaata
aluetta Joutomaa-ryhmä halusi myös
pohtia joutomaata ihmisen mielentilana.
- Joutomaa on mielentila, jossa asi-
oita ei ole määritelty valmiiksi. Se on
vapautta ja väljyyttä, jossa on aikaa
hengittää, pohtia asioita, kypsytellä nii-
tä ja antaa asioiden edetä omassa tah-
dissaan. Uskon, että ihmisellä on tällai-
sen tyhjän tilan tarve sekä itsessään että
ympäristössään, Maija Paunio sanoo.
Ihmisellä on taipumus uskoa, että
hän hallitsee elämää. Ikäkausien ase-
makaavat on laadittu ja polut merkitty,
niitä eteenpäin kulkien ei tule yllätyk-
siä eteen. Hän taas, joka uskaltautuu
harhailemaan omalle joutomaalleen,
kohtaa siellä ehkä jotain tai jonkun,
jota ei muuten kohtaisi koskaan.
- Kaikki muuttuu koko ajan, ja sik-
si tarvitsemme epävarmuuden sietä-
mistä. Joutomaa mielessämme on eh-
kä kohta tai välitila, joka mahdollistaa
muuttumisen. Se on kasvun ja uudis-
tumisen paikka, Maija Paunio kuvaa.
Pultsarin arvokkuus
Joutomaa-näytelmä oli tekijöilleen
kertomus Raunistulan historiasta, kan-
nanotto vapaiden joutomaiden puoles-
ta, mutta myös puheenvuoro laitapuo-
len kulkijoiden ihmisarvosta.
- Halusimme, että yleisö voisi ym-
märtää edes vähän siitä, miltä oikeas-
ti tuntuu, kun ei ole paikkaa, mihin
mennä nukkumaan, Maija Paunio ker-
too. Melkein näytelmän esiintymis-
lavan takana olikin kodittomien asu-
muksena käytetty luola.
Joutomaan tarina oli koostettu
Raunistulan siiloihin ja joutomaahan
liittyvistä muistoista, ja samaan ta-
paan oli rakennettu näytelmän lavas-
tus. Se oli tehty hylätyistä tavaroista,
jotka olivat romua, mutta joita saattoi
katsoa myös toisin.
l
Luojakunta ry on saanut 10 000
euron apurahan 27.2.2010 Hilkka
ja L. A. Puntilan rahastosta
Joutomaa-hankkeen esityksen
valmistamiseen.
1. Rakkautta joutomaalla.
Maija Paunio ja Jens
Walentinsson.
2. – Kun yksi joutomaa
häviää, syntyy jonnekin
muualle uusi, sanoo
näyttelijä Maija Paunio.
Hän on helsinkiläinen, jolla
on juuret Turun Raunistu-
lassa.
Kuva: Esko Keski-Oja
3. Joutomaa esityksen ensi-
ilta oli 18.8. Näytöksiä oli
kaikkiaan kahdeksan.
Kuvassa vas. Tapani Varis,
Irina Pulkka, Maija Paunio
ja Jens Walentinsson.
2.
3.
23
