projektia johtava Turun yliopiston ar-
keologian professori
Jussi-Pekka Taa-
vitsainen
muistuttaa.
– Aiomme tutkia Suomen muutkin
reliikit, tosin tiedossa on toistaiseksi
vain yksi: Föglön kirkosta Ahvenan-
maalta löytynyt krusifiksi, jonka si-
sällä on luunsiru. Pyrimme myös luo-
maan verkoston, joka kykenee nopeasti
ja tehokkaasti hyödyntämään ”kovan
tieteen” uusia menetelmiä arkeologi-
sen aineiston tutkimisessa. Toimimme
täysin ulkopuolisen tuen varassa. Työ
on menetelmien vuoksi kallista ja hi-
dasta, eikä etenemiseen ole oikotietä.
Noin 70 ajoitusta on jo tehty, viisitois-
ta näytettä on parhaillaan analysoita-
vana. Runsaasti kerrostumia ja kää-
reitä sisältävät esineet saattavat vaatia
jopa parikymmentä ajoitusta. Tutki-
mus kestää vielä ainakin viisi vuotta,
sillä materiaalia on paljon.
Helsingin yliopiston oikeuslääke-
tieteen laitoksen uudessa laboratorios-
sa pystytään tutkimaan historiallisia
luita DNA-näytteistä. Kaikki projektin
hiukkaskiihdytysajoitukset tehdään
professori
Göran Possnertin
johdolla
Uppsalan yliopiston Ångström-labora-
toriossa, jossa voidaan päästä jopa 25
vuoden tarkkuuteen. Jo valmistuneis-
ta ajoituksista vanhimmat ovat 300-lu-
vulta ja nuorimmat keskiajan lopulta.
Yksi ajoitus maksaa 1 500 kruunua eli
noin 170 euroa. Taavitsainen sanoo-
kin seuraavansa huolestuneena Ruot-
sin kruunun vahvistumista.
Reliikki siltana Jumalaan
Reliikit ovat kirkon pyhimykseksi ju-
listaman kuolleen ihmisen maallisia
jäännöksiä tai materiaaleja, jotka ovat
aikoinaan olleet kosketuksissa häneen.
Ne luokitellaan kolmeen ryhmään: py-
himyksen ruumis, ruumiin kappaleet
sekä pyhimykseen kiinteästi kytkey-
tyvät esineet ja materiaalit.
Luterilaisille reliikit merkitsevät
muistoja kirkon historiasta. Katolises-
sa ja ortodoksisessa kirkossa niitä kun-
nioitetaan edelleen pyhinä.
– Keskiajalla aitojen ja väären-
nettyjen kristillisten reliikkien kaup-
pa oli laajaa ja tuottoisaa liiketoimin-
taa. Reliikkejä kaivettiin maasta, niitä
vaihdettiin ja ryöstettiin kirkoista so-
tasaaliiksi. Vaikka reliikit menettivät
Suomessa merkityksensä uskonpuh-
distuksen jälkeen, niitä on säilynyt
Turun tuomiokirkossa huomattavan
paljon. Nyt voimme tutkia aineistoa
uusimmilla menetelmillä, esimerkik-
si radiohiiliajoituksella sekä isotooppi-
ja DNA-tutkimuksilla. Myös reliikkien
vertailu muiden alueiden kokoelmiin
on tullut paljon helpommaksi ja moni-
puolisemmaksi sitten 1930-luvun, Taa-
vitsainen kertoo.
– Kokoelmaan liittyy monia tutki-
muksellisia ulottuvuuksia aina juridi-
sia, hallinnollisia, eettisiä ja asenteel-
lisia kysymyksiä myöten.
Pyhä, pyhä, pyhä...
Joissakin reliikeissä on säilynyt pieni
pergamenttiliuska,
authentica
eli
cedu-
la
, josta käy ilmi kohteen keskiaikainen
määrite. Taavitsainen listaa pyhiä näi-
den tunnisteiden perusteella: Henrik,
Eerik, Margareta, Benedicta ja Pancra-
tius, marttyyrien kukkaset eli viatto-
mat lapset sekä Jeesukseen liittyvät pie-
net Getsemanen kiven katkelmat. Ne on
kääritty pieniin kankaisiin pyhäinjään-
nössuojiin. Kokoelmaan kuuluu myös
kaksi upeaa, erilaisia tulkintoja synnyt-
tänyttä silkkistä reliikkikäärettä. Tois-
ta on arveltu Pyhän Birgitan kalotiksi,
toista kuningas Eerikin kallonsuojuk-
seksi. Molempien sisällä on luunpaloja.
Muutama viikko sitten valmistu-
neen radiohiilianalyysin mukaan ”Eeri-
kin kallonsuojuksesta” löytyneet kallon
kappaleet ajoittuvat jo ajanlaskumme
alkuun (noin 20 eKr–40 jKr). Ne eivät
siis ole pohjoismaisen pyhimyksen lui-
ta. Taavitsaisen mukaan reliikit saatta-
vat olla peräisin Etelä-Euroopan var-
haiskristillisistä katakombeista.
Pienet reliikit on tavallisesti om-
meltu kankaiden sisään. Monia kää-
reitä on avattu vuosisatojen kuluessa
useaan kertaan. Niiden alkuperäiset
ompeleet ovat poikki, ja nyyttien ym-
päri on kierretty pellavalankaa.
Tekstiilien asiantuntija, Kansallis-
museon konservaattori
Aki Arponen
vastaa reliikkisuojusten purkamisesta,
tekstiiliarkeologisista ”kaivauksista”
w
Kallonsuojuksen kiinalaiseen
silkkiin kirjotussa kuvassa on
polvistuneen pyhimyksen pää
lyöty irti miekalla.
w
Viattomien lasten reliikin suojakangas avattuna. Oikealla puolella
– silkki-kankaan päällä – on itse reliikki eli pala luuta, joka on kääritty
paperiin. Paperi on osittain hajonnut, pieniä luukappaleita on tullut esille
ja paperisilppua on tartunut kääreestä kankaaseen.
25
