S
osiaalinen televisio on
sosiaalisen median ja
television yhteensulautumista, filosofian maisteri
Elina Salo-
maa
määrittelee. Tämä
ilmiö on Salomaan väitöskirjatutkimuksen aiheena, tarkemmin ottaen
jalkapallon MM-kisojen kisastudiolähetykset ja niissä näytetyt Twitter-
kommentit.
- Haluan selvittää, millaista todellisuutta toimittajan ja studiovieraiden
keskustelu ja twiitit rakentavat, Salomaa kertoo
Salomaata kiinnostaa erityisesti,
millaisia käsityksiä ’meistä’ ja ’muista’ keskustelun kautta syntyy, ja miten toimijoita jaotellaan erilaisiin kategorioihin.
- Lähden siitä ajatuksesta, että kieli
luo todellisuuden. Todellisuus neuvotellaankokoajan, tässä tapauksessa studion keskustelussa ja yleisön twiiteissä.
Suomalaisuuden myytti
Gradussaan Salomaa tutki printtimedioiden uutisointia yleisurheilun
MM-kisoista ja sitä, miten uutisissa
rakennettiin kansallista identiteettiä. Urheilulla on ollut tärkeä osa suomalaisen identiteetin rakentamises
Elina Salomaa tutkii, miten television kisastudio ja sen
Twitter-kommentit luovat kuvaa meistä ja muista.
Stereotypioita
kisastudiossa
TEKSTI Jenni Heikkinen
KUVA Harri Tahvanainen
APURAHANSAA J AT 2 0 1 5
sa, ja Salomaa halusi selvittää, vieläkö
urheilu-uutisointia käytetään siihen.
- Urheilun kaupallistumisesta, viihteellistymisestä ja yksilöitymisestä on
puhuttu paljon, mutta on siellä edelleenmukana myös kansallisen identiteetin muodostamista.
Esimerkiksi
Usain Bolt
edusti Salomaan mukaan MM-kisoissa selkeästi
viihdettä: hän juoksi hiukeita tuloksia ja oli hahmona kiinnostava. Toisaalta Boltiakin verrattiin suomalaisiin ja käytettiin näin suomalaisten
oman kansallisidentiteetin määrittelyyn:
- Suomalaiset ovat ahkeria, eivätkä
saa mitään ilmaiseksi. Jos suomalainenmenestyy, se on kovan työn tulos,
kun taas Boltin kohdalla puhutaan uskomattomasta lahjakkuudesta, Salomaa kuvailee.
Tutkija, itsekin innokas penkkiurheilija, sanoo aiemmin ohittaneensa tällaiset kommentit ilman sen suurempaa kyseenalaistamista.
- Kansallista identiteettiä ei kuitenkaan rakenneta vain poliittisessa
puheessa, vaan esimerkiksi juuri urheiluselostuksissa ja -uutisissa. Niissä toistetaan uudestaan ja uudestaan
samoja stereotypioita jamyyttejä suomalaisuudesta.
Kahden ruudun ääressä
Gradun jälkeen Salomaa alkoi pohtia,
mikä olisi nykyaikaisempaa urheilujournalismia. Aiheeksi valikoitui sosiaalinen televisio.
- Enää ei vain katsota televisiota,
vaan samaan aikaan käydään keskustelua sosiaalisenmedian ja kisastudion
kanssa. Katsojat eivät ole passiivisia.
Ilmiötä kuvaa myös englanninkielinen käsite second screen, eli toinen näyttö, joka on jatkuvasti läsnä
television ohella.
Katsojilla on toki ennenkin ollut
mahdollisuus lähettää studioon palautetta. Nyt katsojat voivat kuitenkin
osallistua reaaliajassa postikorttien
lähettelyn sijaan. Samalla keskustelusta tuleemoniäänisempää, kun esiin tulee yhden toimittajan näkökulman lisäksi vieraiden ja sosiaalisen median
yleisön ajatuksia.
Salomaa perehtyy siihen, miten twiitit tulevat osaksi kisastudiota, miten
toimittaja kommentoi niitä, vai kommentoiko. Moniäänisyydestä huolimatta toimittajilla on nimittäin yhä
suuri valta: he päättävät, mitä twiittejä lähetykseen valitaan ja miten niihin vastataan. Esimerkiksi yhdenMM-
kisojen ottelun aikana lähetykseessä
näytettiin vain kymmenisen twiittiä,
24
