Merikapteeni Markku Häkkinen
(s. 1946) kiinnostui trooppisista ja
subtrooppisista kasveista jo varhain
työnsä ohessa. Jäätyään eläkkeelle hän
ryhtyi päätoimiseksi palkattomaksi
kasvitieteen tutkijaksi ja on nykyisin
yksi maailman johtavista banaanitutkijoista.
MarkkuHäkkinen on tehnyt merkittävää työtä luonnonbanaanikasvien
luokittelussa, nimeämisessä ja tieteellisessä kuvaamisessa. Tieteelle tuntemattomien lajien tunnistamisessa
hän käyttää morfologiaa, muotoon
perustuvaa menetelmää. Hän valokuvaa kohteen, ottaa siitä näytteeksi siemeniä ja juurakonpaloja ja kirjaa
noin 200 strategista tietoa
Descriptors
for Banana
-kirjaan. Kansainvälisessä kasvien nimirekisterissä on peräti
49Häkkisen nimeämää ja tieteellisesti kuvaamaa luonnonbanaania tai niiden alalajia. Kolme banaanilajiketta
kantaa löytäjänsä nimeä:
Musa haek-
kinenii, Musa markkui
sekä
Musa velu-
Kasvitieteilijälle, taidehistorioitsijalle ja muotoilijalle
PALKINNOT 2015
KUVAT Heikki Tuuli
Taidehistorian professori emerita Riitta
Konttinen
(s. 1946) on tehnyt merkittävän uran taidehistorian tutkijana,
opettajana ja tietokirjailijana. Riitta Konttinen väitteli filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna
1991, toimi Suomen Akatemian tutkijanamm. Nainen, taide, historia (1987–
90) sekä Arjen taidehistoria (1990–92)
Merikapteeni, kasvitieteilijä Markku Häkkinen
”Seitsemän meren löytöretkistä, hedelmällisestä uteliaisuudesta”
tina subsp. markkuana
. Kaikkiaan lajeja tunnetaan noin 140.
MarkkuHäkkisen tutkimuksista on
julkaistu lähes 90 artikkelia kansainvälisissä tiedelehdissä. ja hän on toiminut vierailevana tutkijanaHelsingin
yliopistossa sekä Kiinan tiedeakatemiassa. Hän on tehnyt yhteistyötä kymmenien yliopistojen ja tutkimusyhteisöjen kanssa Euroopassa, Aasiassa,
Australiassa ja Yhdysvalloissa sekä luennoinut seminaareissa, kongresseissa ja yrityksissä eri puolillamaailmaa.Yli 200-vuotias Lontoon Linné-seura on maailman vanhin edelleen toimiva luonnontieteellinen yhdistys.
Markku Häkkinen kutsuttiin sen jäseneksi vuonna 2009, ja hän on saanut yhdistyksen korkeimman itseoppineelle kasvitieteilijällemyönnettävän
tunnustuksen, H. H. Bloomer -mitalin.
Markku Häkkisen työ on ajankohtaisempaa kuin koskaan, ja sitä
voi kuvata kilpajuoksuksi ajan kanssa. Maailman uhatuista sademetsistä
Kaakkois-Aasian tiheään asutut alueet ovat kärsineet eniten, ja monilla alueilla sademetsät ovat hävinneet
jo kokonaan. Metsien mukana häviää
lajeja, joita ei ole edes ehditty kuvata
tieteelle. Häkkisen tavoitteena on ollut kuvata ja saada näytteitä mahdollisimman monista lajeista ennen kuin
ne häviävät luonnosta kokonaan. Työnsä Häkkinen on tehnyt palkatta, motivaationaan rakkaus tieteeseen ja villibanaaneihin. Keväällä 2014 Markku
Häkkisellä todettu ALS-tauti on pakottanut lopettamaan kenttätyöt ja
tutkimusmatkat, mutta artikkelien
kirjoittaminen jatkuu.
-tutkimushankkeissa sekä Helsingin
yliopiston taidehistorian oppiaineen
professorina vuodesta 2003 eläkkeelle jäämiseensä saakka, vuoteen 2009.
Vuonna1988 ilmestynyt Suomalaisia
naistaiteilijoita 1880-luvulta oli Konttisen ensimmäinen laajalle yleisölle
suunnattu tutkimustietoa popularisoiva tietokirja. Tätä seurasivat 1800-lu
Professori Riitta Konttinen
”Taiteen arjen kuvaajalle, ohitettujen tarinoiden kertojalle”
vun lopun naistaiteilijoita, realismia ja
naturalismia käsittelevä väitöskirjaTotuus enemmän kuin kauneus sekä taiteilijamonografiatmm. Fanny Churbergista, Venny Soldan-Brofeldtista, Maria
Wiikistä ja Helene Schjerfbeckistä.
Vuonna 2013 valmistui tietoteos Onnellista asua maalla, jossa tarkastellaan uudesta näkökulmasta Tuusulan
18
