KUVA Robert Seger
Life on a Leaf -talo on kuvataiteen
tohtori Jan-Erik Anderssonin koti,
kokonaistaideteos sekä osa Anderssonin
väitöskirjatyötä. Andersson sai Kulttuurirahastolta
16 000 euron apurahan hankkeeseen vuonna 2005.
3
V
iime vuosina on tullut tavaksi kertoa joulun al-
la Kulttuurirahaston taloudellisesta tilantees-
ta. Toimintavuosihan on päättynyt syyskuun
lopussa ja tilinpäätös vahvistettu joulukuun
alussa. Kulunut vuosi osoittautui yllätyksettömämmäk-
si kuin osasimme odottaa. Talouskriisi oli oiennut nou-
suun, ja uusia ongelmia vasta arvuutellaan taivaanran-
nassa.
Kaksi vuotta sitten sijoitusmaailman tunnelmien lä-
hestyessä aallonpohjaa laadimme erilaisia skenaarioita
mahdollisesta talouskehityksestä. Rahaston hallitus va-
rautui tuolloin tekemään pahimmassa tapauksessa 20
miljoonan euron alijäämän nyt päättyneen vuoden juok-
sevaan talouteen. Päättäväisyytemme ei onneksi joutu-
nut puntariin, vaan vuosi toteutui hieman paremmin
kuin silloinen optimistisin skenaario. Myös testament-
teja ja lahjoituksia saimme enemmän kuin vuosikausiin,
lähes 15 miljoonan euron arvosta.
Toimintavuoden kirjanpidollinen ylijäämä oli noin
9 miljoonaa euroa. Kaikista eri tulosmittareista se kuvaa
yleensä heikoimmin todellista tilannetta. Juoksevan ta-
louden alijäämä oli noin miljoona euroa, eli tuottojen ja
kulujen suhde oli käytännössä tasapainossa. Kaikkiaan
käytimme apurahoihin, kulttuurihankkeisiin ja hallin-
toon noin 36 miljoonaa euroa – hieman vähemmän kuin
edellisenä vuonna. Supistus ei johtunut niinkään radi-
kaaleista säästötoimista kuin hankkeiden jaksottumi-
sesta eri vuosille. Vuoden aikana omaisuuden arvo kas-
voi 75 miljoonaa euroa. Sijoitussalkku on siten jatkanut
toipumistaan kriisin seurauksista ja tuotti vuodessa 12
prosenttia. Samantapaista on kehitys ollut monilla eu-
rooppalaisilla säätiöillä, jotka oikeaan aikaan ymmärsi-
vät olla tekemättä mitään.
On silti hyvä muistaa, että Kulttuurirahaston kaltai-
sen yhteisön vuotuinen tulos ei ole se rahasumma, jo-
ka jää tilinpäätöksen viimeisen viivan alle, vaan todel-
linen tulos muodostuu itse toiminnasta. Kulut pyrimme
tietenkin minimoimaan, mutta emme ylijäämän kasvat-
tamiseksi. Jos onnistumme säästämään hallintokuluissa
tai yksittäisessä hankkeessa, etsimme lisää tukikohteita,
jotta saamme senkin rahan käytetyksi. Kulttuurirahas-
tolaisten taito ja etiikka on koeteltu tässä oudossa tasa-
painoilussa, jossa kakkua samaan aikaan säästellään ja
kuitenkin syödään – mutta vain oikeaan nälkään.
Jää nähtäväksi, onnistuuko se myös joulupöydis-
sämme. Hyviä pyhiä!
Kuinka kakkua säästetään
ja syödään
