K
irjoittaessa saan olla kuningas
omassa valtakunnassani. Saan
päättää, kuka elää ja kuka kuo-
lee sekä miten asiat menevät. En
tiedä mitään sen parempaa kuin
kirjoittaminen – silloin, kun se
onnistuu, sanoo runoilija, kir-
jailija
Claes Andersson
.
Niin, silloin kun luova työ onnistuu. Aina
se ei onnistu, ja syyt luovan työn takkuami-
seen ovat moninaiset. Tämän tuntee hyvin mo-
nialainen Claes Andersson kirjailijana, runoi-
lijana ja muusikkona. Mutta psykiatrina hän
pystyy selittämään, mikä luovasta prosessista
tekee niin ihanan ja kamalan.
Anderssonin mukaan kaikki mielikuvitus-
ta vaativa tekeminen edellyttää ihmisen ko-
konaisvaltaista läsnäoloa. Luovuus ei voi olla
pelkästään älyllinen tai pelkästään emotio-
naalinen prosessi, vaan siinä käytetään erilai-
sia mielen kerroksia, mieluiten samanaikaises-
ti. Lisäksi leikkisyys on tarpeen.
Andersson sanoo: – Luovassa työssä on
päästävä kosketuksiin tiedostamattomaan it-
sessä, myös omiin aggressiivisiin ja primitii-
visiin puoliin. Vain siten voi saada aikaiseksi
jotakin puhuttelevaa, joka vetoaa myös vas-
taanottajaan monella eri tasolla. Luovuutta ei
saa syntymään päätöksellä tai suunnitelmalla,
homma ei toimi niin.
Jakomielinen haaste
Inspiraatio, flow, virta. Näillä sanoilla kuva-
taan luovan prosessin tyydyttävintä vaihet-
ta, jossa kirjailijan teksti soljuu, kuvataitei-
lijan pensseli liikkuu kankaalla tai pianistin
sormet löytävät juuri oikeat koskettimet, kuin
itsestään. Claes Andersson kuvailee tätä puo-
liautistiseksi tilaksi, jossa kaksi ihmisen var-
haiseen kehitykseen liittyvää psyykkistä ra-
kennetta aktivoituu.
Toinen, tärkeämpi näistä kahdesta on
kaikkivoipuuden illuusio, joka on tyypilli-
nen 3–5-vuotiaalle lapselle. Tämän psyykki-
sen rakenteen tarkoitus on suojata lasta kai-
kelta pahalta. Kun olen kaikkivaltias, olen
suojassa kaikelta, mikä voisi vahingoittaa.
Mikään ei ole pelottavaa ”kaikkivoipuuden
juustokuvun” alla. Lapsi kasvaa illuusiosta
ulos, mutta kaikkivoipuus aktivoituu aikui-
suudessa uudestaan esimerkiksi rakastuessa,
äkkirikastuessa tai nousuhumalassa. Ja luo-
vassa toiminnassa.
Toinen psyykkinen rakenne, jonka käyt-
töönottoa luovassa toiminnassa vaaditaan,
liittyy turvallisuuden tunteeseen. Jälleen pa-
lataan varhaislapsuuteen. Pieni lapsi idealisoi
vanhempiaan: täydelliset äiti ja isä eivät voi
tehdä mitään väärin, joten olen turvassa. Ark-
kityyppinen erottelu hyvään ja pahaan on osa
luovaa prosessia, ja taide onkin kautta maail-
Luovuuden
esteiden yli
TEKSTI Sini Koskimies KUVAT Heikki Tuuli, Dreamstime
Luova työ on voimauttava prosessi mutta samalla pelottava sukellus
tuntemattomaan. Kirjailija, psykiatri Claes Anderssonin mukaan jopa puolet
luovaan työhön käytetystä ajasta kuluu erilaisten esteiden raivaamiseen,
niin tekijän pään sisällä kuin fyysisessä todellisuudessakin.
10
