Uutisia
Asukkaiden vahva alueellinen
identiteetti voi olla hyvin
merkittävä asuinalueiden suojelussa, kertoi tutkija
Eeva
Karhunen
neuvottelupäivien Science Slam -esityksessään.
– Asukkaille henkisesti tärkeiden rakennusten säästäminen on todella tärkeää kulttuurisesti kestävän kehityksen kannalta. Kun asukkaat kokevat, että heille tärkeitä
rakennuksia suojellaan, he sitoutuvat tekemään työtä
koko alueen eteen.
Karhunen on tutkinut asuinalueesta kerrottujen tarinoiden ja alueen rakennusten suhdetta Porin Kuudennessa kaupunginosassa eli Kuukkarissa. Kuukkari on
alun perin teollistuvan kaupungin työväestölle suunniteltu alue, joka on edelleen suosittu omaleimaisuutensa
ja keskeisen sijaintinsa ansiosta.
Karhusta kiinnostaa, mitä asukkaat itse pitävät arvokkaimpana asuinalueessaan. Asukkaiden arvioissa korostuu aineeton kulttuuriperintö: muistot ja tarinat. Heidän näkökulmansa
on paikan sisäpuolella, ja tärkeitä ovat tekeminen ja kokemuksellisuus. Viranomaiset taas
katsovat aluetta ulkopuolelta, aineellisista lähtökohdista. He pyrkivät arvottamaan aluetta niin, että kriteerit voidaan siirtää paikasta toiseen.
Tutkija muistuttaa asukkaiden kokemusten
merkityksestä:
– Kulttuurillisesti kestävä kehitys rakentuu
yhteisölle ja paikkaan kuulumisen kokemukselle. Sen perustana on vahva alueellinen identi
Maakuntarahastojen neuvottelupäiviä vietettiin tänä vuonna Loviisassa 28.–29.8.
Tiiviiden päivien aikana ehdittiin ajankohtaisten aiheiden ohella seurata muun
muassa tutkijoiden Science slam -kisaa, jossa neljä tutkijaa kilpaili, kuka pitää
tutkimusaiheestaan parhaan kymmenminuuttisen esityksen.
TEKSTI Jenni Heikkinen
teetti, ja se on usein emotionaalisesti latautunutta tietoisuutta omista juurista. Sen rakennusainetta ovat muun
muassa kotiseudusta kerrotut tarinat ja niitten merkitsemät paikat.
Tutkimuksensa aikana Karhunen on kerännyt alueen
asukkaidenmuistoja Kuukkarista. Vanhat asukkaatmuistelevat lämmöllä esimerkiksi klapitalkoita, joihin yksi jos
toinenkin on lapsena joutunut tai päässyt. Monelle iloa
tuo se, että samat, jo lapsuudesta tutut touhut ovat arkea nykyäänkin.
– Asun itsekin Kuukkarissa, 1888 rakennetussa pikku
talossa, jonka tontti on kuulunut isäni suvulle 1870-luvulta asti, Karhunen kertoo.
Tarinat luovat tunteen
paikkaan kuulumisesta
w
– Toimin tutkijana
kotikentälläni, ja
tutkijan osallisuudesta
tutkimuskohteeseensa
ollaan tiedemaailmassa
monta mieltä, Eeva
Karhunen sanoo.
w
Neuvottelupäiville osallistui maakuntarahastojen
asiamiehiä, sihteereitä ja keskusrahaston henkilökuntaa.
KUVA Marika Aspila
KUVA Roberta Roo
10
