Oiva Ketonen −luentosarja järjestettiin tänä vuonna Teuvalla, Kulttuuritalo Orrelassa, koska Teuvan Perälän kylästä kotoisin olevan filosofi Oiva Ketosen syntymästä tulee kuluneeksi 100 vuotta. Tilaisuuden juhlaluennon piti professori Esa Saarinen Aalto-yliopistosta, jonka opettajana Ketonen aikoinaan toimi. Akateemikosta, kuten Saarinen Ketosta kutsuu, muodostui elämänsä aikana myös Saarisen perhetuttu. Puolitoista tuntia kestäneen juhlaluennon aikana kuulijakunta sai tietoonsa Ketosen filosofiaa ja matkata Saarisen kertomana palan matkaa Ketosen henkilökohtaisessa elämässä.

Video juhlaseminaarista on löydettävissä täältä

Oiva Ketonen−juhlaseminaarin aluksi kuultiin musiikkia Ketosen elämän ajalta ja opetusneuvos, Teuvan kunnan sivistystoimenjohtaja Erkki Nevanperä valotti Oiva Ketosen elämän kohokohtia. Teuvalaiset muistavat Oiva Ketosen valokuvaamisesta Teuvan jokimaisemassa ja kirkolla. Hän tuli tunnetuksi myös penkkipunnertajana ja Eteläpohjalaisten Spelien neuvottelukunnan jäsenenä. Nevanperän mukaan Ketonen kannatti mestari-kisälli-tyyppistä opetusta. Hän suhtautuikin suopeasti ammattikorkeakouluopetukseen.

Professori Esa Saarinen toi juhlaluennossa esiin akateemikko Ketosen ajatuksia, joista tärkein oli fundamentaalisen ajatuksen etsiminen ilmiöistä. Mieleenjäävämmällä tavalla Saarinen tarinoi Ketosen olemuksesta, tyylistä ja tavasta toimia. Saarinen kuvasi Ketosta eteläpohjalaiseksi, jyreäksi, sibeliaaniseksi lahjomattomaksi henkilöksi, joka oli kosiskelematon. Saarisen mukaan juuri kosiskelemattomuus sekä halu ajatella itse vaikuttivat siihen, ettei Ketonen saanut koskaan Helsingin yliopistossa institutionaalista valtaa. Akateemikon arvonimen Ketonen saikin sitten silloiselta tasavallan presidentti Kekkoselta.

Akateemikko Ketonen katsoi Saarisen mukaan henkilökohtaisessa elämässään maailmaa sekä Aristoteleen, Sokrateen että Platonin ajatusten kautta. Platonilta Ketonen otti ideoilla toimivuuden, Aristoteleelta asioiden katsomisen sen kautta, miten asia tosiasiassa on. Sokrateelta hän puolestaan otti itseensä likoonlaittamisen tietäen samalla oman pisteensä sekä elämän tarkastelun sen kautta, mikä kestää tarkastelua. Saarisen mukaan akateemikko Ketosella oli halu parempaan elämään käytännön tasolla.

Saariselle Ketonen, ”akateemikko”, ei ollut vain opettaja: Saarinen esitteli nykyisen vaimonsa Pipsan Ketoselle Pörssiklubilla, Ketonen opetti Saarista laittamaan makeaa soijakanaa ja vietti jouluaattoa Saarisilla ennen varsinaista jouluaattoa. Saarinen pääsi myös vaimonsa kanssa todistamaan Janakkalan vanhaan kivikirkkoon akateemikko Ketosen rituaalia, jossa hän purki elämänsä rakkauden vaiheita päästääkseen surusta ja sinuiksi rakkauden eri vaiheiden kanssa.  Puheen, minkä akateemikko piti kirkossa, hän antoi Saariselle sekä luvan lukea paperin, jos se auttaa ihmisiä eteenpäin. Saarisen mukaan juuri tämä paperi, puhe, näyttää miten Ketonen eli niin kuin ajatteli: laittoi itsensä likoon, mutta katsoi totuutta silmään, juuri niin kuin se oli. Akateemikko Ketosen puhetta lukiessaan Saarinen liikuttui kyyneliin. Tunne oli tämän tarinan jälkeen tilaisuudessa niin vahva, että loppuun tarkoitettuun keskusteluun ei ollut lähtijöitä.

”Juurevasta isäntämiehestä”, torpparin kahdeksannesta lapsesta oli tullut ”suomalaisen kulttuurin jättiläinen” toimien elämässään totuutta ja fundamentalismia etsien ja itsensä likoon laittaen. Tilaisuuden jälkeen nähty valokuvanäyttely toi osaltaan esille akateemikko Ketosen mielenmaisemaa ja elämää Teuvalla.

Teksti: Reetta Uusikulku