Teksti: Tuuli Penttinen-Lampisuo
Kysymyksestä käynnistyi vaiheikas taiteellinen pohdinta ja projekti, jonka vastaus on nyt koettavissa Tampereen yliopistollisen sairaalan uudessa psykiatrisessa sairaalassa.
Nokian Pitkäniemen asutuksen historia ulottuu jopa kivikaudelle. Sairaalatoiminta kauniilla Pyhäjärveen kurottavalla niemellä alkoi vuonna 1900. Jo varhaisimmissa valokuvissa näkyy kuvataidetta potilashuoneiden seinillä ja parantavaa ulkoilua kauniissa pihapiirissä.
Kuvataiteilija ja arkkitehti Henrietta Lehtonen tunsi Pitkäniemen tilat ja alueen hyvin, koska järjestimme siellä vaihtuvia videotaide- ja valokuvataidenäyttelyitä usean vuoden ajan, kunnes koronapandemia pysäytti galleriatoiminnan.
Tammikuussa Tays Keskussairaalaan valmistuivat uudet tilat, joihin aikuispsykiatrian potilaat Pitkäniemestä muuttivat.
Vastausta siihen, miten vanhan sairaalan miljöötä ja tunnelmaa voisi tuoda uuteen sairaalaan, Lehtonen haki Pitkäniemen puistosta. Sairaalan ympärille istutettiin jo toiminnan alkuvuosina noin 500 kasvia ja puuta, joihin liittyy paljon tarinoita. Esimerkiksi ylilääkäri Kaarlo Kalvan aikana oli tapana järjestää juhannuksen opastettuja kasvikävelyjä. Yhtään puuta ei puistosta myöskään saanut kaataa ilman tämän ylilääkärin lupaa. Välillä puisto pääsi rempalleenkin, mutta sitä alettiin jälleen kunnostaa 1990-luvulla. Sairaalan 100-vuotisjuhlien kunniaksi Pitkäniemeen istutettiin lukuisia henkilökunnan nimikkopuita.
Henrietta Lehtonen näki puissa paitsi kulttuurihistoriaa ja kauneutta, myös persoonallista epätäydellisyyttä. Pitkäniemen vanhimmat puut olivat nähneet koko Suomen historian ja yhteiskunnan murrosten heijastukset sairaalan arkeen. Läpi vuosikymmenten puiden ympärillä elettiin, eivät vain ihmiset vaan myös linnut, oravat, pörriäiset ja monet muut.
Syntyi käsikirjoitus moniosaiselle videoteokselle, jonka nimi on yksinkertaisesti Puut. Se esittää Pitkäniemen puita muotokuvallisesti, kuvaten niitä hitaasti ja läheltä, pientä oksan liikettä, rungon uurteita tai kimalaista tutkimassa omenankukkaa. Teoksen kuvaajaksi pyysimme Ville-Veikko Heinosen ja äänisuunnittelijaksi Pinja Mustajoen.
Puut-videoteoksessa on 14 videomonitoria, ripustettuina Taysin uuden psykiatrisen sairaalan kahvioon ja talvipuutarhaan. Piilossa, kattolevyjen yläpuolella on neljä kaiutinta luomassa äänimaisemaa. Videomonitorit ja ääniraidat käynnistyvät ja sammuvat automaattisesti ja soivat itsenäisinä silmukkatoistoina siten, että katsojille teos näkyy ja kuuluu aina hieman erilaisena.
Teoksen käsikirjoittamista tuki AVEK ja sen toteuttamista tukivat Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto, Taiteen edistämiskeskus ja Raimo Anttilan taidetoimikunta.
Teoksen esillepanoa ratkoimme usean tahon kesken. Tavoitteena oli tyylikäs, turvallinen ja toimintavarma malli, joka täyttää niin sairaalan, arkkitehtien kuin taiteilijankin laatuvaatimukset. Testasimme pitkäaikaiskäyttöön tarkoitettuja laitteita ja teetimme monitoreille Henrietta Lehtosen suunnittelemat alumiinikotelot. Puut-teos on nyt esillä sairaalassa vähintään viiden vuoden vuokrasopimuksella, jonka neuvottelimme laitteista vastaavan Pro AV Saarikon, teoksen tuotantoyhtiö Poike Production ja Pirkanmaan hyvinvointialueen kesken.
Vastauksena otsikon kysymykseen: Pitkäniemen sairaalan luonnonläheinen ja esteettinen perintö elää nykyaikaisessa psykiatrisessa sairaalassa näkemyksellisten taiteilijoiden, monialaisten ammattilaisten ja ennakkoluulottomien rahoittajien pitkäjänteisenä yhteistyönä. Taideterapeutti Janiika Salon sanoin: “Tämä on kulttuuriteko”.
