suomen kulttuurirahasto
7
suomen kulttuurirahaston
vuosikertomus 2013–2014
K
uluneena toimintavuonna 75 vuot-
ta täyttäneen Suomen Kulttuurira-
haston vaiheista saa mainion ku-
van
Teemu Keskisarjan
tuoreesta histo-
riateoksesta Suuri tammi. Organisaatioi-
den historiat ovat usein melkoisen puise-
vaa luettavaa, mutta niin ei voi sanoa täs-
tä samanaikaisesti sisällöntäyteisestä ja
lennokkaasta tarinasta.
Kuten Keskisarjan kirja osoittaa, Kult-
tuurirahaston toiminnan luonne on suu-
resti vaihdellut vuosikymmenten saatossa.
Näin tuleekin olla. Olisi kauhistus, jos täl-
lainen organisaatio etenisi silmälaputettu-
na omaa rataansa yhteiskunnan muutok-
sista ja kulloisenkin aikakauden tarpeis-
ta riippumatta.
KULTTUURIRAHASTON
perustoimintaa on
apurahojen jakaminen. Ennen viime vuo-
sikymmenen puoliväliä apurahojen ko-
konaismäärä oli nopeassa tahdissa mo-
ninkertaistunut. Sen jälkeen summaa on
kasvatettu varsinmaltillisesti, ja lisärahoi-
tusta on sen sijaan suunnattu mitä erilai-
simpiin kulttuurihankkeisiin. Vaikka ai-
van kaikki hankkeet eivät ole tuottaneet
toivottuja tuloksia, useimmat ovat onnis-
tuneet hyvin ja jotkin erinomaisesti. Koko
Suomi leikkii –hanke on jälleen avaus uu-
delle kentälle.
Apurahojen kysyntä yhteiskunnassa ei
ole laantunut, vaan aina lokakuun lopus-
sa Bulevardille vyöryy enemmän ja enem-
män hakemuksia. Seula on tiukka, sillä ai-
noastaan noin 10 prosenttia hakemuksis-
ta menestyy. Vain harvoilla apurahojen ja-
kajilla suhdeluku on yhtä ankara. Kun apu-
rahatoimikunnat koostuvat huippuasian-
tuntijoista ja läpimenoaste on näin pieni,
voidaan pitää varmana, että todella har-
voin apurahoja menee muualle kuin hy-
viin hankkeisiin. Ja jos koskaan ei tule hu-
tia, on jakopolitiikka ollut liian varovaista.
Ei ole yhtä totuutta siitä, miten apu-
rahat tulisi kohdistaa eri aloille, erilaisil-
le suuntauksille taikka uran eri vaiheissa
olla itseä viisaampien seurassa keskuste-
lemassa ja tekemässä päätöksiä tärkeistä
asioista. On ainutlaatuista, että näitä ky-
symyksiä ovat saman pöydän ympärillä
jatkuvasti pohtimassa tieteen ja taiteen
huipputekijät yhdessä talouden ja hallin-
non edustajien kanssa.
Vuoden 2012 sääntöuudistuksessa sää-
tiön ja Kannatusyhdistyksen tehtävät ja
hallinto eriytettiin. Nyt 2010-luvulla ei ole
enää luonnollinen ajatus, että Kannatusyh-
distyksen ja sen kannattaman säätiön hal-
lintoelimissä istuisivat suurelta osin samat
ihmiset. Eriyttämisen jälkeen Kannatusyh-
distys on uuden johdon ansiosta aktivoi-
tunut. Yhdistyksen noin 2000 hengen jä-
senistössä on suuri potentiaali.
OLEN
toiminut useampienkinmerkittävien
kulttuurialan yhteisöjen hallituksissa. On
kiintoisaa havainnoida sitä, miten kussa-
kin organisaatiossa on oma toimintakult-
tuurinsa. Kulttuurirahastoa leimaavat mo-
net vuosikymmenten mittaan täydellisyy-
teen hioutuneet prosessit ja käytännöt.
Samalla kun Kulttuurirahastossa pyri-
tään todellisissa asioissa olemaan tarkasti
ajan hermolla – ja mieluummin aikaa edel-
lä – tyylikysymyksissä historialliset kerros-
tumat istuvat melko tukevasti. Puoliväki-
sin poistatin tittelit Herra ja Rouva Kan-
natusyhdistyksen vuosikokouspöytäkir-
joista. Hallintoneuvostosta Herrat ja Rou-
vat eivät vielä ole väistyneet.
On hienoa, kun voi lähteä yhteisön hal-
linnosta tilanteessa, jossa se on hyvissä
henkisissä ja taloudellisissa kantimissa.
Suomen Kulttuurirahasto on. Ei ole mi-
tään syytä epäillä, etteikö sen ensimmäi-
sen satavuotiskauden viimeinenkin nel-
jännes olisi menestystarina.
Timo Viherkenttä
Hallituksen puheenjohtaja
oleville tekijöille. Tähän on kehitetty uu-
sia ratkaisuja, kuten säätiöiden yhteiset
professori- ja post doc -poolit, joissa Kult-
tuurirahasto on ollut keskeisessä roolissa.
Omassa apurahapolitiikassaan rahas-
to on ollut hieman suuruutensakin van-
ki. Monilla taiteenaloilla ja joissakin tie-
teissäkin Kulttuurirahaston apurahoista
on käytännössä muodostunut osa näiden
alojen perusrahoitusta. Tästä syntyvä vas-
tuu hillitsee intoa nopeisiin muutoksiin.
KULTTUURIRAHASTO
ei ole kuitenkaan
sellainen suuri laiva, joka ei voi kääntyä,
vaikka haluttaisiinkin. Kulttuuritoiminnas-
saan rahasto on osoittanut tämän kekse-
liäillä ja aina uudenlaisilla hankkeillaan.
Myös apurahapolitiikassa voisi tulevai-
suudessa olla perusteita notkeuden lisää-
miseen. Esimerkiksi tieteen ja taiteen eri
alojen keskinäisiä rahoitussuhteita on ol-
lut tapana muuttaa hyvin varovasti, lähin-
nä hakupaineen perusteella. Olisiko joi-
denkin alojen rohkeampi painottaminen
– sen lisäksi, mitä osa lahjoittajista on jo
tehnyt – mielivaltaa vai sittenkin todellis-
ta näkemyksellisyyttä?
Kulttuurirahaston hallituksessa (kuten
myös hallintoneuvostossa) kolme kolmi-
vuotiskautta onmaksimi. Tällainen sääntö
turvaa luottamushenkilöiden vaihtuvuu-
den. Oma yhdeksänvuotinen kauteni ra-
haston hallituksessa on nyt ohi.
MAHDOLLISUUS
toimia Kulttuurirahaston
luottamushenkilönä on etuoikeus. Mikä-
pä olisi antoisampaa kuin mahdollisuus
Suurikin laiva voi olla notkea
Timo Viherkentän yhdeksän vuoden kausi Kulttuurirahaston hallituksessa on nyt ohi.
Vuosiin on mahtunut sopivassa suhteessa muutoksia j perinteitä.
"Kulttuurirahaston
toiminnan luonne
on suuresti vaihdellut
vuosikymmenten
saatossa."
