Täpötäydessä Sörkan Ruusussa nuori nainen kulkee väkimassan läpi ja asettuu mikrofonitelineelle.
”Moi, mä olen Paula ja mulla on kakka housuissa, kun en ole tehnyt tätä 25 vuoteen… eli teen ekaa kertaa”, hän kertoo ja yleisön läpi kulkee kannustava hyrinä.
Paula vetää vahvalla äänellä nokkelan parisuhderunon ja runon, miltä tuntuu, jos nainen yrittää olla ”hyvä jätkä”.
Jos tarpeeksi kauan jätkänä olla jaksaa / voiko naamariin parta kasvaa?
Hän kävelee takaisin tuolilleen voimaantuneessa, euforisessa tilassa, raikuvien aplodien saatelmana. Kaikki ensikertalaiset saavat aina raikuvat aplodit. Se on Helsinki Poetry Connecionin järjestämissä Ruusu Open Mic -runoklubeissa sääntönä.
”Ensi kertaa esiintyjiä riittää joka klubi-iltaan. Lavarunous on iltanuotion ympärillä istumista, vastapainoa nykyajalle, jossa asiat tapahtuvat somessa”, kertoo Ruusu Open Micin tuottaja Ainokaisa Huusko.
Klubia järjestetään sunnuntaisin kerran kuussa. Sinänsä lavarunous ei ole uutta. Helsinki Poetry Connection on järjestänyt vuodesta 2008 lähtien vastaavia tapahtumia eri baareissa sekä alaikäisille muissa tiloissa.
Runojen ohella esityksissä kuullaan standuppia, laulua ja räppiä tai runous sävyttyy niillä. Hakkaavan rytminen spoken word -lausuntatyyli kuulostaa ainakin maallikon korvaan samalta kuin räppi.
Tämä ei siis ole perinteistä runonlausuntaa vaan lavarunoutta.
”Runonlausunta nojaa äänen käyttöön, lavarunossa käytetään koko kehoa. Selkein ero on se, että lavarunoudessa luetaan omia tekstejä”, Huusko määrittelee.
Tilaisuuden ääniteknikkona toimiva lavarunoharrastaja Francis Machado nostaa esille uusvilpittömyyden käsitteen.
”Kun ihminen esittää ensi kerran omaa tekstiään, siinä on tiettyä epävarmuutta, jännittyneisyyttä ja vilpittömyyttä. Se on kiinnostavaa. Ironia ei ole enää pinnalla, vaan elämme post-ironian ja vilpittömyyden aikaa”, Machado sanoo.
Huuskokin myöntää, että uusvilpittömyys on noussut usein keskusteluun lavarunopiireissä. Lavarunous on tunnustuksellista ja kumpuaa omista kokemuksista. Se koskettaa yleisöä, ja ihmiset kannustavat toisiaan aidosti.
”Jopa muodissa menee näin. Luonnollisen näköinen tukka on muotia, ja luonnonkiharat saavat näkyä. Lavarunous kulkee tämän aallon harjalla”, Huusko sanoo.
Jokaisessa Ruusu Open Mic -klubissa on aluksi kaksi vartin mittaista lämmittelyesitystä, joista maksetaan palkkio.
Helmikuun tapahtumassa kuultiin ensin kokenutta lavarunoaktiivia Vita Linfastia, joka lauloi ja lausui suomea, englantia ja venäjää musiikkibiitin päälle samanistisen viettelevällä, Björkiin vivahtavalla äänellään.
Toisena lämmittelijänä runoilija ja lavarunoaktiivi Lasse Hauerwaas luki tekstejä nelikielisestä Vostok-kokoelmastaan, joka käsittelee Neuvostoliittoa ja sen katoamista ironian ja nostalgian sävyillä oivasti leikitellen.
Sitten tuli tauko, ja ihmiset tungeksivat pudottamaan vuorotoivelappujaan juontaja Elina Ortamon hattuun. Siitä hän sitten nosti lappuja ja kuulutti esiintyjät vuorollaan lavalle, enintään neljäksi minuutiksi.
Uusvilpittömyydeksi luettavaa riipivää ja rankkaakin omakohtaisuutta kuultiin paljon, heti ensimmäisen esiintyjän Katin ensi säkeestä lähtien: Iholleni on alkanut muodostua taskuja / en tarvitse vaatteita enää.
Kaksi isää, kaksi aurinkoa / joiden ympärillä pieni palloni on pyörinyt lasketteli menemään partasuinen hattupää Samppa.
Kielellisesti kikkailevampaa tyyliä edusti Jitka: Ja vastaanotolla / eli kosmisissa teekutsuissa / tehdään masentimestani tupla-despressoa.
Monet kertoivat ennen esitystään runojensa taustoista.
”Runo on masentava, mutta pitää mainita, että elämäni ei enää ole näin masentavaa”, totesi Ilves ja alkoi lausua: Minun rakkaani ovat helppo raha ja vaikeat miehet…
Samoin Aatos kertoi viime kevään olleen hankala ja silloin miettineensä, mitä pitäisi tehdä paremmin. Siitä syntyi spoken word -runoutta: Pitäs ottaa selvää / pitäs olla selvä.
Tällä kertaa kaikki 24 halukasta pääsivät esiintymään. Mukaan mahtui myös ilmastoahdistusta ja vastamainosrunoutta. Esityskieli vaihteli suomesta englantiin ja arabiaan.
Jos tätä haluaa harrastaa ja tulee ensi kerran lavalle, millainen runo kannattaa esittää ja miten?
”Positiivinen tarinallistaminen ja ilmaisun selkeyttäminen liittyvät lavarunoon. Suuret teemat koskettavat ja huumori yhdistää”, Huusko sanoo.
”Ja pitää muistaa hengittää! Kerran ensikertalaisen täytyi istua esityksen jälkeen alas lattialle mikkitelineen viereen, kun hän unohti sen.”
Helsinki Poetry Connection on saanut apurahoja Ruusu Open Mic -tapahtuman ja muiden runotapahtumien järjestämiseen keskusrahastosta ja Uudenmaan rahastosta 2014-2019.
