Etnologi Erkka Pehkonen tutkii aarretta: kahden suomalaisen sotilaan jatkosodan aikaisia kirjeitä rakastetuilleen. Niitä on toista tuhatta.Kirjeet kertovat nälästä, kylmästä ja rakkaudesta. Voiko tappamaan määrätty sotilas olla romanttinen? - Voi.

Filosofian lisensiaatti, yhteiskuntatieteiden maisteri Erkka Pehkonen sai kahden itäsuomalaisen miehen kirjeet tutkittavakseen monien onnekkaiden sattumien kautta. Kirjeniput olivat säilyneet koskemattomina varastossa ja vintillä lähes 70 vuoden ajan. Nämä rivimiehet eivät tunteneet toisiaan. Heitä yhdistivät sota, itäsuomalaisuus ja agraarikulttuuri. Molemmat miehet ja heidän vaimonsa ovat jo kuolleet.

- Heidän omaisensa antoivat kaikki noin 1.200 kirjettä käyttööni. Aineisto on ainutlaatuinen myös siksi, että tiettävästi kukaan ei ole sensuroinut sitä. Miehet käsittelevät kirjeissään arjen kuulumisia, mutta myös kipeitä ja hyvin henkilökohtaisia asioita.

Miehistä toinen, tykkimies, oli jo sotaan lähtiessään naimisissa, ja hänellä oli pieni tytär. Toinen mies, radisti ja sissi, oli tutustunut naisystäväänsä vasta jatkosodan aattona. Nainen toimi muonituslottana ja myöhemmin pientilan emäntänä. Pari kihlautui ja avioitui sodan aikana.

Pehkonen selvittää kirjeenvaihdosta kirjallista kokemuskerrontaa. Hän tuo paikallisen ja yksilöllisen tulkinnan rikastamaan tapahtumahistoriallista sotatutkimusta. Väitöstutkimus esittelee kirjallisen itseilmaisun erityispiirteitä arkipäiväisessä kirjoittelussa.

Tutkimuksen teemat nousevat kirjeenvaihdosta. Keskeisiä kysymyksiä on kolme. Miten miehet kertovat kotiin lähettämissään kirjeissä sodan kokemisesta nälän, kylmän ja rakkauden kautta? Miten miehenä oleminen ja suhde vaimoon rakentuvat kirjeissä? Millaisia sotilasidentiteettejä rakentuu kirjeiden kertomuksissa?

- Narratiivisen ja diskurssianalyyttisen tutkimuksen yhdistäminen mahdollistaa syvällisen ja laajan ymmärryksen yksilön, kulttuurin ja yhteisön välisestä vuoropuhelusta sekä ristiriidoista sota-aikana. Väitöskirjani tieteellisenä merkityksenä voidaan nähdä etnologisen sotatutkimuksen kehittely suomalaisesta aineistosta sekä tiedon lisääminen sodan kokemuksesta yksilötasolla, Pehkonen arvioi.

- Tämä kokemuksellisuus on toista kuin esikuntaupseerien strategiset pohdinnat karttapöytien ympärillä tai aineellisten menetysten arviointi. Tarkastelen sotaa yksilöiden arjen kokemusten kautta. Etnologinen tutkimukseni lähestyy sotahistoriaa. Otan kantaa suomalaisen sotilaan kuvaan.

Rakkaudella monet kasvot

Pehkosen mukaan miehet kuvaavat rakkauskäsitteen avulla suhdettaan asioihin ja ihmisiin, jotka he kokevat tärkeiksi. Sota-ajalle ominainen sentimentaalisuuteen asti menevä romanttinen rakkauskerronta välittää kirjeissäkin kokemuksen suhteesta rakastettuun.

- Miehet ovat omaksuneet hyvin romanttisen rakkauden yhden perusajatuksen: jokaiselle on olemassa joku, se yksi ja ainoa oikea. He kertovat vuolaasti, miten onnellisia he ovat tämän oikean löydettyään. Miehet korostavat rakastettunsa hyviä piirteitä ja hänen kasvattavaa ja moraalisesti kohottavaa vaikutustaan. Ikävistä puolista vaietaan. Rakkauskerronta on äärimmäisen romanttista, modernia ja moniulotteista.

Nainen oli tärkeä hahmo sodan aikana. Lotat nostettiin jalustalle propagandassa, naisen merkitystä kotirintamalla ja synnyttäjänä korostettiin. Naiset nähtiin myös kansakunnan moraalisena selkärankana.
- Kirjeiden miehet kertovat olevansa niin rakastuneita, että eivät enää edes juo viinaa. Nainen on parantanut heidät.

Pehkosen mukaan sodassa, kuoleman läheisyydessä, moraali höltyi suhteessa menneeseen ja tulevaan. Ajassa oli silti vielä tarkkaan kontrolloitu käyttäytymisnormisto. Kaipuusta ja kuvitelmista rakentuva rakkauskerronta tarjosi sotilaille pakopaikan ja muistelun tilan, jossa rakastetun kohtaaminen mahdollistui edes kuvitelmissa. Miehet käyttävät myös välimatkaa, saavuttamattomuutta, kerronnan välineenä kuvastamaan tunteensa voimakkuutta. Jatkosodan aikana tehtiin kaihoisaa viihdemusiikkia. Miehet käyttävät kirjeissään samaa retoriikkaa ja lainaavat iskelmien sanoja.

- Usein sanotaan, että seksuaalisuudesta ei rintamakirjeissä kirjoitettu. Tutkimistani kirjeistä paljastuu kuitenkin suoria viittauksia pariskuntien yhteisiin eroottisiin hetkiin. Ne avaavat mielenkiintoisen näkökulman kahden ihmisen väliseen seksuaalisuhteeseen sota-aikana. Tämäkin on uusi tutkimuslöytö.

Sotilaan epäseksuaalinen rakkaus ilmenee huolena naisensa jaksamisesta isännättömässä talossa. Maatilalla on tehty työtä rinta rinnan. Miten kylvöt ja puun hakkuu nyt onnistuvat, koetteleeko raskas työ vaimon terveyttä? Mies antaa kirjeessä ohjeita viljelysten hoitoon ja osallistuu "sieltä jostakin" kotirintaman elämään. Hän haluaa olla läsnä. Lomat ovat ajallisen kiinnityksen pisteitä, niitä odotetaan hartaasti.

Pelko naamioituu uneksi

Väsymyksestä kertominen liittyy vahvasti unien kuvailuun, jolla miehet paljastavat pelkojaan ja arimpia, haavoittuvimpia tuntojaan. Uni mahdollistaa ajan ja paikan kerronnan rikkomisen. Unissa miehet pyrkivät pois sodan todellisuuden kahleista. Pehkosen tutkimuksessa on uutta myös transgressio eli unet ja unenomainen kerronta. Miehet rakentavat romanttisia transgressiivisia tiloja: "Tavataan taas sillä rakkaalla kalliolla..."

- Unesta kertomista ei pidetty vaarallisena tai ongelmallisena, sillä 'sehän oli vain unta'. Paljon vaikeampaa olisi ollut kirjoittaa toisen menettämisen pelosta tai epävarmoista tulevaisuuden haaveista, tai vuodattaa pettymystään sotaa kohtaan, Pehkonen sanoo.

Pitkinä eron aikoina miehet kirjoittavat uskollisuudesta ja viittaavat naisen moraaliseen ylemmyyteen. Mustasukkaisuutta ei ilmaista suoraan, mutta se tulee ilmi unien kuvailussa: "Näin unessa sinut vieraan miehen syleilyssä omalla kohtaamispaikallamme..." Naisen uskollisuutta korostetaan ja petollisuutta pelätään. Onko turvallisesti uneksi puettu kertomus uhkaus tai oman pelon ilmaus?, Pehkonen pohtii.

- Aiemmassa sotakirjetutkimuksessa ei ole tullut ilmi, että miehet todella kirjoittavat näistä asioista.

Pehkonen muistuttaa, että sensuuri kontrolloi kenttäpostin sisältöä. Oletettavasti nämäkin miehet olivat miettineet kirjeidensä sisällön tarkkaan. Kun sota etenee, se arkipäiväistyy. Naimisissa oleva mies sivuuttaa toisinaan sensuurin ja lähettää kirjeitä vaimolleen myös lomalle lähtevien kotikylän poikien mukana.

Isänmaanrakkaudesta pettymykseen

Kirjeiden sotilas on vaatimaton, kotinsa puolesta taisteleva maanviljelijä. Pehkonen tutkii kirjeistä myös miesten isänmaanrakkauden sisältöä. Jokaiselle muodostui siitä omakohtainen käsitys.

- Näiden miesten kirjeistä käy hyvin ilmi se, että heille isänmaa merkitsee kotitilaa ja rakkaita ihmisiä. He kertovat taistelevansa rintamalla kotinsa ja perheensä puolesta. Isänmaanrakkauden tunnot vaihtelevat sodan alkuhetkien kuherruskuukaudesta sodan loppua kohti kasvavaan pettymykseen. Hyökkäysvaiheen innostus laantui asemasotavaiheen puuduttavaan paikoillaan oloon, eikä yltiöisänmaallisuus enää puhutellut rivimiehiä.

Kirjeiden miehet eivät omaksuneet uhriajattelua, jonka mukaan yksilö kaatukoon kansakunnan tavoitteen puolesta. Perheellinen mies koki sen jopa vastenmielisenä. Jatkosodan tarpeellisuus jäi molemmille hieman epäselväksi. He tiedostivat, etteivät katso enää koskaan maailmaa samoin silmin kuin ennen sotaa.
Pehkosen väitöskirjan viimeisen luvun otsikkoon kiteytyy olennainen: Tunteva sotilas.

Teksti: Mariitta Hämäläinen

Fil. lis., yhteiskuntat. maisteri Erkka Pehkonen sai 27.2.2011 Taru, Ilmari ja Pentti Mannisen rahastosta 21.000 euron suuruisen apurahan kerrottua kokemusta nälästä, kylmästä ja rakkaudesta jatkosodan aikaisessa kirjeenvaihdossa käsittelevään väitöskirjatyöhön.