Suomen Kulttuurirahasto jakoi vuosijuhlassaan 27.2. yhteensä 1 108 apurahaa. Hakijoista 12 % sai apurahan. Palkinnon, kukin 30 000 euroa, saivat näyttelijä Anna Paavilainen, filosofi Veikko Rantala ja arkkitehti Jenni Reuter.

Kulttuurirahasto myönsi tänä vuonna yhden suurimmista apurahoistaan koulukiusaamisen vastustamiseen. Intomieliset ry sai 150 000 euroa Break the Fight! -kiertue- ja mallinnushankkeen toteuttamiseen. Viiden maakunnan alueelle ulottuvassa kaksivuotisessa hankkeessa viedään monialaisten ja nuoria osallistavien breikkityöpajojen kautta väkivallattomuuden sanomaa kouluikäisille. Hankkeen avulla tavoitetaan noin 2 800 lasta ja nuorta, ja hankkeen päätyttyä BTF! -toiminta halutaan juurruttaa jokaiseen kuntaan.

Suurimmissa apurahoissa on vahva panostus taiteeseen. Musiikin edistämissäätiö sr sai 150 000 euroa Suomi-soitin Suomi-puusta -hankkeen toteuttamiseen ja Helsingin Barokkiorkesterin yhdistys ry Oopperaa Musiikkitalossa -hankkeen toteuttamiseen niin ikään 150 000 euroa. Nuutajärven Lasikylän kulttuurisäätiö sr:lle myönnettiin New Finnish Glass -hankkeen käynnistämiseen 65 000 euroa. Taiteelliseen työskentelyyn myönnettiin kaikista apurahoista 33 %. Taidetta hoitolaitoksiin -apurahaa haki 252 hakijaa (viime vuonna 214). Myöntöjä oli yhteensä 23 yhteissummaltaan 430 000 euroa.

Taiteen apurahoilla tuetaan merkittävästi ulkomaisten taiteilijoiden asemaa Suomessa ja suomalaisten taiteilijoiden kansainvälistymistä. Suomen kansainvälisten taiteilijoiden keskus ry sai keskuksen toiminnan käynnistämiseen 50 000 euroa. Turvapaikanhakijoiden tuki ry taas sai suomalaistaiteilijoita ja turvapaikanhakijataiteilijoita törmäyttävän Art-tu-hankkeen laajentamisvaiheeseen 50 000 euroa. ANTI – Contemporary Art Festival ry puolestaan sai Future DiverCities – Creativity in an Urban Context -hankkeen toteuttamiseen 85 000 euroa. Kulttuurirahasto kannusti tänä vuonna hakemaan taiteen aloilla myös residenssiapurahoja. Henkilökohtaisten residenssiapurahojen lisäksi tänä vuonna myönnettiin Perpetuum Mobile ry:lle 90 000 euroa Artists at Risk -turvaresidenssihankkeen toteuttamiseen.

Suurimmat tieteen apurahat myönnettiin fil. tohtori Ville Kivimäelle ja työryhmälle suuria tietokanta-aineistoja sodan kokemushistoriassa käsittelevään tutkimukseen (150 000 euroa), dosentti Sara Routarinteelle ja työryhmälle Tekstistä tekstiin – alakoululaiset tietokirjoittajina -hankkeen toteuttamiseen (130 000 euroa) sekä fil. tohtori Janne Valkoselle ja fil. tohtori Sajid Howladerille Turun seudun vihersammakoiden invaasiostatusta ja alkuperää käsittelevään tutkimukseen (120 000 euroa). Tieteen työpajat -apurahaa tavoitteli 14 hakijaa, apurahoja myönnettiin kolme. Väitöskirjatyöskentelyn osuus kaikista apurahoista oli 29 %, post doc -tutkimuksen osuus laski viime vuodesta hieman ollen nyt 12 % (14 % vuonna 2016).

Yhteensä apurahoja myönnettiin 1 108 henkilölle, työryhmälle tai yhteisölle (viime vuonna 1 064). Hakemusten läpimenoprosentti sekä tieteessä että taiteessa oli edellisen vuoden tapaan 12 %, mutta läpimeno vaihtelee aloittain, esimerkiksi maalaustaiteessa se oli vain 7 %. Hakemuksia oli yhteensä 9 260. Taiteen hakemusten määrä lisääntyi, mutta tieteen laski hieman edelliseen vuoteen verrattuna.

Tiede sai apurahoista 52 % (viime vuonna 54 %) ja taide 48 % (46 %). Tieteessä apurahojen keskisuuruus oli 22 100 ja taiteessa 16 100 euroa. Naisten osuus apurahansaajista nousi 58 %:iin (56 %), ja esimerkiksi kauppatieteissä naisten osuus apurahansaajista oli peräti 80 %. Kaikista hakijoista ulkomaalaisten osuus oli 11 % ja saajista 9 %.

Keskusrahaston vuosijuhlassa jakamien apurahojen lisäksi Kulttuurirahasto rahoittaa sekä säätiöiden Post doc -poolin että Post docs in Companies -poolin hakijoita. Näin keskusrahaston kokonaisjako nousee edellisvuoden tapaan 25 miljoonaan euroon. Lisäksi maakuntarahastot jakavat kevään vuosijuhlissa 12 miljoonaa euroa.

Lisätiedot:
Suomen Kulttuurirahasto, yliasiamies Antti Arjava, etunimi.sukunimi@skr.fi
Suomen Kulttuurirahasto, asiamies Annakaisa Tavast, etunimi.sukunimi@skr.fi
 

Palkinnot merkittävistä kulttuuriteoista

Näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja Anna Paavilainen

Anna Paavilainen (s. 1983) valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2006. Kansallisteatterin näyttelijäksi hänet kiinnitettiin vuonna 2008. Siellä hän esitti usean vuoden ajan keskeisiä nuorten naisten rooleja kuten Othellon Desdemonaa, Ihmisvihaajan Célimeneä ja Villisorsan Hedvigiä. Nykynäytelmistä hän oli mukana mm. Otso Kauton Kipukynnyksessä ja Heidi Räsäsen Vihan veljessä.

Paavilaisen näyttelijäntyössä yhdistyvät hienolla tavalla kokonaisvaltainen heittäytyminen ja ajatuksen kirkkaus. Hän on myös erittäin musikaalinen, ja tuo kaiken osaamisensa rohkeasti osaksi yhteistä taideteosta.

Jäätyään pois Kansallisteatterista Paavilainen on ryhtynyt vapaaksi taiteilijaksi, joka käsikirjoittaa ja ohjaa itse omat teoksensa. Hän ottaa omalla näyttelijän työllään suoraan kantaa teatterin ja yhteiskunnan rakenteellisiin ongelmiin, esimerkiksi nuoren naisnäyttelijän asemaan ja nuorten ulkonäköpaineisiin. Paavilaisen esitys Play Rape ja yhdessä Marja Salon kanssa valmistama Sinuus ovat riipaisevia, mutta myös erittäin hauskoja näyttämöteoksia. Yhdessä Salon kanssa hän on perustanut Kansallisteatterin yhteyteen matalan kynnyksen Omatuntoklubin, joka on avannut teatteria spontaanien kokeilujen areenaksi. Anna Paavilainen toimii laaja-alaisesti myös elokuvan puolella näyttelijänä, ohjaajana, kuvaajana ja käsikirjoittajana.

Palkinto myönnetään rohkeista ja riipaisevista puheenvuoroista

Matemaatikko, filosofi Veikko Rantala

Veikko Rantala (s. 1933) on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia filosofeja. Rantalan uran keskeinen tunnuspiirre on ylittää niin sanottua ”Kahden kulttuurin” rajaa, luonnontieteiden ja ihmistieteiden välistä vastakkainasettelua, sekä pohtia edellytyksiä, joilla keskustelu voisi syntyä.

Rantala on uransa alusta saakka tukenut tieteiden välistä keskustelua. Hän suoritti perustutkintonsa 1950-luvun lopulla matematiikasta ja toimi matematiikan lukio-opettajana yli 10 vuotta. Opettajana hän innostui filosofiasta ja aloitti filosofian opinnot 1960-luvun lopulla. Rantala väitteli vuonna 1973 ja työskenteli sen jälkeen tutkijana Helsingin yliopistossa vuoteen 1985 asti, jolloin hän aloitti Tampereen yliopiston professorina. Rantala jäi eläkkeelle vuonna 1998.

Väitöskirjassaan Rantala kehitti ns. logiikan uurna-mallin. Sen avulla voitiin käsitellä monia tieto-opillisia ongelmia kuten ”mahdottomien maailmojen ongelmaa”, joiden käsittelyyn ei aiemmin ollut välineitä. Tätä mallia on voitu käyttää monin tavoin mm. määriteltävyyden teorian kehittämisessä, johon Rantalalla on ollut merkittävä vaikutus.

Veikko Rantala on pohtinut lukuisissa artikkeleissaan ja kirjoissaan käsitteellisen ja teorioiden muutoksen ongelmia sekä tieteellisen edistyksen mallittamista. Näiden töiden ohella ja niiden antamalla pohjalla hän alkoi yhä enemmän tehdä yhteistyötä estetiikan tutkijoiden sekä musiikki- ja kognitiotieteilijöiden kanssa. Yhteistyö johti moniin kansainvälisiin julkaisuihin. Rantala on julkaissut myös suomeksi ja laajemmalle yleisölle, esimerkiksi artikkeleita musiikin ymmärtämisestä, kirjallisuudesta ja elokuvasta.

Henkilönä Rantala ei korosta itseään, hänellä on aito filosofinen mielenlaatu, ja hän on avoin erilaisille ajatuksille. Tätä on tarvittu siltojen rakentamisessa kahden maailman, filosofian ja matematiikan, välille.

Palkinto myönnetään ajattelun avartajalle, ymmärryksen siltojen rakentajalle.
 

Arkkitehti Jenni Reuter

Jenni Reuter (s. 1972) on osakkaana kolmen naisen arkkitehtitoimisto Hollmén, Reuter ja Sandmanilla. Lisäksi hän toimii arkkitehtuurin perusteiden ja teorian professorina Aalto-yliopistossa.

Jenni Reuter on perinteisen miesvaltaisella alalla uranuurtaja. Arkkitehtitoimisto Hollmén, Reuter ja Sandmanin töitä ovat mm. naistentalo Senegalissa, naisten turvakoti Tansaniassa ja oppimiskeskus Egyptissä. Näitä hankkeita toimisto rahoittaa Ukumbi-järjestöllä, jonka jäsenistä suurin osa on naisia.

Jenni Reuterin lukuisat hankkeet kehitysmaissa vähentävät köyhyyttä ja tarjoavat suojan sitä kipeimmin tarvitseville. Hän punoo arkkitehtuurinsa tiiviisti osaksi yhteisöä. Tärkeää on, että avuntarvitsijat itse ovat osana suunnitteluprosessia ja toteutusta eivätkä koe jäävänsä kiitollisuudenvelkaan arkkitehdille. Taustalla on ajatus, että antaminen on ilo, mutta kiitollisuudenvelkaan jääminen pitkän päälle taakka. Tällainen syvä välittäminen ja kulttuurirajat ylittävä empatia ovat ajassamme arvokkaita. Jenni Reuterissa yhdistyy teoreettinen asiantuntemus käytännön rohkeaan tekemiseen: hän ei pelkää laittaa käsiään saveen.

Jenni Reuter on suunnitellut Suomeen muun muassa edustushuvila Villa Sundsvedjaa Dragsfjärdiin ja lukuisia arkkitehtuurinäyttelyjä. Hän pyrkii löytämään vaihtoehtoja nykynormeille: tästä esimerkkinä on painovoimaisesti ilmastoitu yksityistalo Kissankäpälä Espoossa.

Jenni Reuter ei halua olla imagoltaan sankariarkkitehti, joka suunnittelee rakennuksia omaksi brändikseen. Hänen työnsä osoittaa, etteivät hetkellisesti säväyttävät suurhankkeet ole lopulta ihmisyydelle tärkeintä arkkitehtuuria. Reuter herättää yhteiskuntamme ajattelemaan arkkitehtuuria keinona tasa-arvoistaa maailmaa eikä syventää tämänhetkistä kahtiajakoa.

Palkinto myönnetään kulttuurirajat ylittävästä empatiasta, ihmisen kokoisesta arkkitehtuurista.