Edistyssinfonia pureutuu siirtotyöläisten kohteluun
”Corina,
kukaan suomalainen ei työskentelisi tuollaisilla ehdoilla, ei edes aseella uhaten.”
Mitä tehdä, kun Keski-Eurooppaa kiertävässä näytelmässä kritisoidaan Suomen, Saksan ja koko sivistyneen lännen tapaa kohdella siirtotyöläisiään? Tietysti suomennetaan se, julkaistaan kirjana ja tuodaan keskustelu tänne.
Kuulin vuonna 2022 moldovalaisen Nicoleta Esinencun ja teatteriryhmä teatru-spălătorien näytelmästä Simfonia progresului. Muutamaa vuotta myöhemmin saimme rahoituksen Suomen Kulttuurirahaston Maailmankirjallisuuden suomennosohjelmasta, ja keväällä 2025 Poesia julkaisi käännökseni Edistyssinfonia.
Berliiniläisen Hebbel am Ufer -teatterin kanssa tehty Edistyssinfonia pureutuu tekopyhyyteen: puhumme sivistyksestä ja edistyksestä, vaikka työehdot ovat epäinhimilliset eivätkä rakenteet auta. Teoksen dokumentaariset esimerkit tulevat Euroopan eri puolilta.
Moldovalaisen baarin omistaa edistysmielinen poliitikko, ja siksi työkin on ”edistyksellistä”. Vain osasta työtehtäviä maksetaan, ja kun pandemia tulee, palkkoja ei näy. Työntekijä alkaa varastaa ruokaa työpaikaltaan selviytyäkseen, niin kuin äiti vastaavassa tilanteessa Neuvostoliiton kaaduttua opetti.
Amazonin alihankkijayrityksellä Saksassa työtä tehdään algoritmin ohjauksessa. Kuljettajille valuu lisää työtä korvauksetta, ja jopa pissalle pääsy on itsestä kiinni, uusliberaalin mallin mukaan.
Korona-ajan Suomeen taas saapuu moldovalainen konferenssitulkki Corina, joka tekee kausitöitä kesäkurpitsapellolla. Työehtoja ei kunnioiteta, eikä apua tipu poliisilta tai rikosuhripäivystyksestä. Kun oikeutensa tunteva työntekijä lähettää hätähuudon pääministeri Sanna Marinin kansliaan, vastaus muistuttaa tekopyhää hurskastelua.
Saksalaiset selittelevät, suomalaiset kummastelevat
Ei ole sattumaa, että Edistyssinfonia tulee juuri Moldovasta. Teatru-spălătorien tuottaja Nora Doroganin mukaan se on ennen kaikkea siirtotyöläisiksi lähteneiden naisten maa.
Edistyssinfonia on julkaistu kirjana ainoastaan Suomessa. Täällä teos sujahti työväenkirjallisuuden perinteeseen, kun taas Keski-Euroopassa se on löytänyt paikkansa teatterilavoilta.
Dorogan näkee eron siinä, miten suomalaiset ja saksalaiset ovat ottaneet teoksen vastaan. Saksassa huomautetaan, että muutkin maat kohtelevat siirtotyöläisiään näin. Suomessa taas ihmetellään, kuinka juuri me olemme päätyneet teokseen.
Nicoleta Esinencu”Suomi ei olekaan erityinen. Se on yksi lukuisista maista, jotka riistävät siirtotyöläisiä: heitä, heidän vanhempiaan ja heidän perheitään.”
”Joko Suomella on tosi hyvä kuva itsestään, tai sitten tästä asiasta ei puhuta teillä päin”, hän sanoo.
Näytelmäkirjailija Nicoleta Esinencun mukaan Suomi ei olekaan erityinen. Se on yksi lukuisista maista, jotka riistävät siirtotyöläisiä: heitä, heidän vanhempiaan ja heidän perheitään.
”Ja yksi monista Euroopan maista, jotka eivät kunnioita lakia eikä huolehdi työntekijöistään, hyötyvät heistä ja maksavat heille niin vähän kuin lain mukaan vain on mahdollista.”
Esinencu on toivonut, että Edistyssinfoniassa kuvatun moldovalaisen kausityöntekijän tapaus voisi herättää keskustelua myös suomalaisessa politiikassa. Toistaiseksi näin ei ole käynyt.
”Missään vaiheessa ei ole liian myöhäistä ottaa vastuuta siitä, mitä tapahtui. Katsoa, mikä on Suomen suhde moderniin orjuuteen ja mitä se aikoo tehdä kaikille niille, joita se on riistänyt tai joiden selkänahasta se on repinyt rikkauksia.”
”Pikku intohimot” vievät riiston jäljille
Edistyssinfonian suomenkieliseen laitokseen tilattiin Suomen kulttuurirahaston tuella esipuhe Esinenculta.
Näin syntyi lyhyt kaunokirjallinen teos FINLAND, DO YOU HEAR ME?, joka on kirjoitettu suomalaisille omien käsien käyttöohjeeksi. Sen sävy on piikikäs:
”Haluatko ottaa manikyyrin sen sijaan,
että takaisit oman ruokaturvasi?”
Saksassa teatru-spălătorie on käsitellyt toistuvasti parsaa, jonka poimijat tulevat usein Itä-Euroopasta. Edistyssinfonian esipuheeseen Esinencu otti suomalaiset esimerkit: marjat ja lohikeiton.
”Me emme elä kuplassa. Tiedämme, millaisia ovat muiden maiden pikku intohimot. Tietenkin tiedämme, että mustikka on pohjoismaista ja lohi myös”, Esinencu sanoo.
Hyväksikäyttö tuppaa hänen mukaansa keskittymään joka maassa ”pikku intohimojen” ympärille – niin kuin esimerkiksi Espanjassa tomaatinviljelyyn.
Vaikka Suomessa siirtotyöläisten hyväksikäyttö on noussut keskustelunaiheeksi, Moldovassa vastaavalle keskustelulle ei ole tilaa, kertovat Esinencu ja Dorogan.
Tämä johtuu muun muassa siitä, että maa haluaa integroitua EU:hun ”hinnalla millä hyvänsä”. Silloin ei keskustella siitä, että EU-maat eivät kohtele siirtotyöläisiä reilusti.
Vierailukutsua odotellaan vielä
Edistyssinfonian julkaiseminen kirjana suomeksi edustaa näytelmäkirjailija Nicoleta Esinenculle ja tuottaja Nora Doroganille montaa asiaa: vastarintaa, teoksen tallentamista myöhempiä lukijoita varten ja sitä, miten heidän työtään arvostetaan vähemmän kotimaassa kuin ulkomailla. Viime vuosina teatteri on esiintynyt Moldovassa vain harvakseltaan.
Ensisijaisesti teatru-spălătorie kuitenkin tekee teoksensa lavoille.
”Minusta tuntuisi luontevalta jatkolta, että saisimme kutsun tulla esittämään teoksen Suomeen”, Esinencu sanoo.
Edistyssinfoniasta on parin vuoden ajan vinkattu suomalaisille teattereille ja festivaaleille, mutta vastaukset ovat olleet toistaiseksi kielteisiä.
Nicoleta Esinencu”Sellaisten olosuhteiden luominen, missä asioista ei puhuta, on sekin sensuuria.”
Esinencu pohtii, voiko ongelma olla pelkästään suomalaisen kulttuurin rahoitusongelmissa, vai voiko kutsun puute kertoa myös jostain muusta.
”Sellaisten olosuhteiden luominen, missä asioista ei puhuta, on sekin sensuuria.”
Kursivoidut lainaukset ovat otteita Nicoleta Esinencun ja teatru-spălătorien teoksesta Edistyssinfonia (Poesia 2025, suom. Tuukka Tuomasjukka).