Kulttuurin tukijoukot: Professori Tuomas Forsberg, kuohuvan maailmanpolitiikan tulkitsija

Forsbergin luottamustehtävistä uusin on Suomen Kulttuurirahaston hallituksen jäsenyys. Se tarjoaa kansainväliselle huippuasiantuntijalle paalupaikan suomalaisen kulttuurin puolustamiseen. Forsberg näkee, että ilman kulttuuria mikään yhteiskunta ei menesty.

Olet kotoisin akateemisesta perheestä Länsi-Helsingistä. Millaisia sytykkeitä kulttuuriharrastuksiin koti ja koulu tarjosivat sinulle?

Meillä oli ihan tavallinen kulttuuritietoinen perhe. Kävimme yhdessä esimerkiksi teatterissa. Itse kävin soittotunneilla ja luin paljon. Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa oli hyvät mahdollisuudet monenlaisiin kulttuuriharrastuksiin. Osallistuin niihin koulutoverieni lailla. Kävimme hyviä keskusteluja muun muassa kirjallisuudesta. Kouluaineista mieluisimpia olivat kielet ja historia. Luin Jokamiehen maailmanhistorian ensimmäisen kerran alle kymmenvuotiaana.

Soittaminen vaihtui aikuistuessani kuorolauluharrastukseksi, joka jatkuu edelleen. Olen äänialaltani tummasointinen basso.

Yläkoululaisena sinua kiinnosti kaupunkiarkkitehtuuri ja arkkitehdin ura ammattina. Et uskonut kuitenkaan piirustustaitosi riittävän. Miten innostuit valtiotieteistä ja tutkijan urasta?

Kiinnostuin jo koulussa lukuaineista ja tutkimisesta. Isä työskenteli Helsingin yliopistossa ja väitteli teologian tohtoriksi, kun kävin lukiota. Seurasin hänen tutkimustyötään ja ajattelin, että minäkin voisin jonain päivänä väitellä tohtoriksi. Sain ammatinvalinnanohjaajalta luettavaksi Helsingin yliopiston opinto-oppaita, ja kiinnostuin kansainvälisestä politiikasta. Aloitin kuitenkin urani virkamiehenä puolustusministeriössä. Sieltä löysin gradun aiheen: tein vuonna 1989 tutkielman maanpuolustustahdosta ja sen mittaamisesta.

Tuolloin elettiin kylmän sodan jälkeistä aikaa. Nyt Suomen henkinen ilmapiiri on palautumassa  samankaltaiseksi kuin kylmän sodan vuosina. Puolustustahtoa on pidetty Suomessa aina kansakunnan vahvuutena. Minulle oli itsestään selvää, että jokaisen siihen kykenevän on hyvä tehdä jotakin Suomen puolustamiseksi, mutta samalla on varottava yhteiskunnan militarisaatiota.

Tutkiminen vei siis mennessään, mutta kaupunkiarkkitehtuuri kiinnostaa minua vieläkin.

Miksi jatkoit opiskelua Walesissa?

Suomi oli vielä 1980-luvulla oikeastaan suljettu maa. Opiskelijavaihtoihin oli vähän mahdollisuuksia. Aloitin jatko-opinnot Suomessa, mutta opiskelu ulkomailla kiinnosti. Walesin yliopisto Aberystwythissa oli tuolloin keskeinen paikka, kun Euroopassa elettiin suurta kansainvälisen politiikan murrosvaihetta. Aberystwyth on sijainniltaan loistava kaupunki: keskellä ei mitään. Siellä joutui keskittymään opintoihin, ja koko laitoksen tutkijayhteisö, johon jatko-opiskelijat kuuluivat, oli vahva. Suoritin Walesissa filosofian tohtorin tutkinnon vuonna 1998.

Mitä tuot SKR:n hallituksessa yhteiseen pöytään?

Olen saanut Kulttuurirahastosta apurahan ja toiminut itse taustalla hakemusten arvioitsijana. Tiedän, miten perinteikäs ja tärkeä instituutio Rahasto on. Se vahvistaa Suomen kulttuurielämän jatkuvuutta vaikeinakin aikoina. Arvostan myös maakuntarahastojen alueellisia hankkeita.

Omat vahvuuteni hallituksen jäsenenä ovat erityisesti tieteiden alueella. Minulla on tutkijan ymmärrystä humanistis-yhteiskuntatieteellisistä aloista, ja haluan edistää poikkitieteellistä ajattelua, mutta korostan myös tieteenalojen itsenäistä merkitystä ja tradition merkitystä. Kaikki se on tärkeää.

Mikä on tärkeintä suomalaisen kulttuurin puolustamisessa juuri nyt?

Tärkeintä on kulttuurin merkityksen ymmärtäminen. Kyllä se ymmärretään juhlapuheissa, mutta ymmärrys ei aina näy käytännön toiminnassa. Jos meillä ei ole kulttuuria yhteiskunnan kokoavana voimana, se menettää merkityksensä.