Post doc -poolin apurahoista kaksi on jatkoapurahoja ja yksitoista kahden vuoden apurahoja. Syksyn hakukierrokselle osallistui 165 tohtoria eri puolilta Suomea, mikä merkitsi 10 prosentin nousua viime vuoden tasosta. Apuraha voitiin myöntää miltei 16 prosentille hakijoista. 26 apurahasta 11 myönnettiin Kulttuurirahastosta. 

Pooliin kuuluu kolmevuotiskaudella 2025–2027 kolmetoista säätiötä, jotka jakavat ulkomaisiin tutkimusjaksoihin vuosittain yhteensä 3,2 euroa. Post doc -tutkimusjaksojen pituudet vaihtelevat puolesta vuodesta kahteen vuoteen. 

Aivotutkimusta Isossa-Britanniassa

Lääketieteen tohtori Samu Kurki on yhdistänyt urallaan tutkimuksen ja kliinisen lääkärin työn toimien viime vuosina erityisesti neuroinflammaation ja nuorten mielenterveyden parissa. Syyskuussa 2025 hän aloitti Imperial College Londonissa hankkeessa, jossa tutkitaan, voidaanko aivojen muovautuvuutta eli neuroplastisuutta lisätä yhdistämällä psykedeelit ja ei-kajoava syväaivostimulaatio.

”Psykedeelit voivat merkittävästi lievittää oireita esimerkiksi masennuksessa ja traumaattisissa pelkotiloissa. Tavoitteena on luoda hermoverkoissa herkkyystila, jolloin ajatusmallien ja taitojen muokkaaminen sekä uudelleenopettelu tehostuvat. Tämä voi avata uusia mahdollisuuksia sekä neurologisten sairauksien kuntoutuksessa (esim. aivovamma tai -infarkti) että psyyken häiriöissä, kuten masennus ja addiktiot, joihin liittyy jumiutuneita ajatus- ja käyttäytymismalleja”, Kurki kertoo.

Hankkeen toteutusyksikkö tarjoaa ainutlaatuisen tutkimusympäristön: se oli perustamishetkellään maailman ensimmäinen yliopistollinen keskus, joka tutkii psykedeelejä.

Lääketieteen tohtori Elmo Pulli matkustaa vuodeksi Cambridgen yliopistoon tekemään aivotutkimusta. Nykyisellä avoimen tiedon aikakaudella merkittävin tiede syntyy laajoista aineistoista, ja Cambridgessä hänellä on käytössään poikkeuksellisen laaja aivokuvantamisaineisto. Hän tutkii vanhempien iän vaikutusta lapsen aivojen rakenteelliseen kehitykseen. Erityisen nuori tai vanha vanhempien ikä on liitetty kohonneeseen riskiin useille sairauksille, mutta näiden ääritapausten ulkopuolella iän yhteys lapsen kehitykseen tunnetaan huonosti.

”Aivot ovat monimutkainen kokonaisuus ja on kiinnostavaa nähdä, miten erilaiset asiat elämässä voivat muovata niitä. Tutkin aivoja magneettikuvantamisen avulla, ja suurin osa aiemmasta työstäni on keskittynyt lapsuuden ajan kehitykseen FinnBrain-tutkimuksessa. Post doc -projektissani tutkin, miten vanhempien ikä syntymässä on yhteydessä aivojen kehitykseen koko elinkaaren yli”, Pulli toteaa.

Energiasiirtymän toteutuminen marginaalisissa yhteisöissä

Valtiotieteen tohtori Maija Lassila tutkii, miten energiasiirtymä voidaan toteuttaa oikeudenmukaisesti marginaalisissa yhteisöissä. Hän aloitti työnsä arktisen Suomen poronhoitoyhteisöissä, mutta laajensi tutkimusta Australian Queenslandin alkuperäiskansaverkostoihin saadakseen kokonaisvaltaisemman kuvan vähemmistöryhmien eroista ja yhteisistä haasteista. Lassila on valmistunut myös kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta, ja hyödyntää tutkimuksessaan myös visuaalisia menetelmiä.

”Niin sanottua vihreää energiasiirtymää toteutetaan nyt osana talousjärjestelmää, joka jatkaa luonnonvarojen ylihyödynnystä globaalisti ja syventää eriarvoisuutta. Tutkimuksellani haluan sanoittaa toisenlaisia käytäntöjä, jotka ottavat huomioon tulevat sukupolvet ja yhdessä luovat polkuja globaaliin muutokseen.”

Queenslandin yliopistossa toteutettava tutkimusvierailu kytkeytyy CSRM:n (Centre for Social Responsibility in Mining) kansainvälisesti merkittäviin painopisteisiin, jotka tarkastelevat yhteisöjohtoisia energiasiirtymän käytäntöjä. Näihin kuuluvat muun muassa omistajuus ja itsemääräämisoikeus uusiutuvan energian sekä kriittisten mineraalien hankkeissa.

”Analysoimalla rinnakkain kulttuurisesti ja maantieteellisesti kaukaisia viitekehyksiä hankkeeni tuo uutta näkökulmaa vielä vähäiseen tutkimukseen yhteisöjen omista ja jaetuista kokemuksista siitä, millainen on planeetan rajoissa tapahtuva, ylisukupolvista ja monilajista hyvinvointia tuottava itsemääritelty siirtymä.”

Kulttuurirahaston myöntämät post doc -apurahat:

• Ahonen Marika, 43 500 €
• Awad Shady, 40 500 €
• Haukka Aleksi, 41 300€
• Jaulimo Juulia, 59 000 €
• Kurki Samu, 62 000 €
• Lari Teemu, 42 000 €
• Lassila Maija, 40 000 €
• Lähteenaho Samuli, 50 000 €
• Pulli Elmo, 59 500 €
• Ryssy Joonas, 60 000 €
• Suarez Rodriguez Freddy, 75 000 €

Valokuvataiteilija Rune Snellmanin pitkäjänteinen ja monipuolinen työ on yli neljänkymmenen vuoden aikana jättänyt pysyvän jäljen Keski-Suomen taidekenttään. Urallaan hän on toiminut niin taiteilijana, opettajana, kuraattorina kuin yhteisöllisten projektien käynnistäjänä.

Snellmanin taiteellinen ote yhdistää kokeellisuuden, dokumentaarisuuden ja yhteiskunnallisen tarkastelun, ja hänen työnsä on ollut keskeinen osa alueen visuaalisen kulttuurin kehitystä.
Rune Snellman on elämäntyöllään rikastuttanut Keski-Suomen taide-elämää, kasvattanut uusia sukupolvia ja tuonut valokuvataiteen lähelle ihmisiä – niin gallerioissa kuin kouluissa, kaupunkitilassa ja yhteisöissä.

Rune Snellmanin työ on esimerkki siitä, miten taide voi olla yhtä aikaa henkilökohtaista ja yhteisöllistä, paikallista ja kansainvälistä.

Palkinto jaettiin 15.11.2025 Keski-Suomen Kulttuurigaalassa Jyväskylässä.

Lisätietoja

Antti Niskanen

Kannatusyhdistyksen toiminnanjohtaja

Päällikkö: Keski-Suomi, Pohjois-Savo

Soita: Antti Niskanen 09 6128 1273 etunimi.sukunimi@skr.fi

Kulttuurirahaston tavoitteena on ollut jakaa aiempaa suurempia liikkuvuusapurahoja, jotta taiteilijat voisivat panostaa entistä laajempaan kansainväliseen verkostoitumiseen ja oman osaamisensa pitkäjänteisempään kehittämiseen. Tänä vuonna myönnettiinkin aiempia vuosia enemmän yli 4 000 euron apurahoja, yhteensä 28. Suurimmat apurahat, 10 000 euroa, myönnettiin työryhmien esitys-, näyttely- ja residenssiprojektien toteuttamiseen.  

10 000 euron apurahan saivat Fyysinen teatteritaide ry residenssikuluihin Dynamo Workspacessa Tanskassa, kuvataiteilija Satu Rautiainen työryhmineen ryhmänäyttelyn järjestämiseen Suomen Madridin-instituutissa sekä Sirkusyhdistys Race Horse ry Etsivät-esityksen vierailuun Edinburghin Fringe-festivaaleilla. 

Pariisin residenssi inspiroi uusia ilmaisun muotoja

Taiteilijat Hannaleena Heiska ja Niina Vatanen lähtevät tammi-helmikuussa 2026 kahdeksi kuukaudeksi Pariisin taiteilijakaupungin säätiön residenssiin Ranskaan. Matkan tavoitteena on löytää uusi tapa yhdistää maalaus liikkuvaan kuvaan. Omien teostensa lisäksi taiteilijat työstävät residenssissä yhteistä videoteosta, joka yhdistää maalauksen ja kamerapohjaisen ilmaisutavan. 

Hannaleena Heiskan teokset muodostavat kokonaisuuksia, jotka kuljettavat katsojan kuviteltuihin maailmoihin peilaten historiaa, nykyhetkeä ja mahdollisia tulevaisuuksia. 

Niina Vatasen työskentelyssä valokuvat, tekstit, arkistomateriaali ja liikkuva kuva nivoutuvat yhteen, ja teosten ytimessä on ajan ja ihmisen aikakäsityksen tutkiminen. 

”Temaattisesti työskentelymme lähtökohdat ovat lähellä toisiaan ja nivoutuvat luontevasti yhdeksi kokonaisuudeksi. Apuraha on meille erityisen tärkeä, sillä se mahdollistaa heittäytymisen tuoreeseen yhteistyöhömme Pariisissa. Residenssijakson aikana toteutamme apurahan avulla myös kaksi kuvausmatkaa muualle Ranskaan,” Heiska ja Vatanen toteavat. 

Saksan-matka jäljittää suomalaisten lottien tarinoita

Yksi saajista on monialainen taiteilija Olga Palo, joka työskentelee esittävän taiteen, kirjallisuuden sekä tv- ja elokuvakäsikirjoittamisen parissa. Liikkuvuusapurahan turvin hän matkustaa Saksaan keräämään materiaalia tulevaa Lotta-romaaniaan varten. 

”Lotta-romaani jatkaa tutkimustani toden ja kertomusten rajoista sekä hoivan ja suojelun ambivalenssista. Isoisoäitini asui Pieksämäellä ja toimi toisen maailmansodan aikana Lotta Svärd -järjestön Saimaan piirin johtokunnan puheenjohtajana. Hän matkusti keväällä 1943 Heinrich Himmlerin aloitteesta järjestetylle virkistysmatkalle Saksaan muiden lottien kanssa. Hallussani on isoisoäitini kirjeenvaihtoa sodan ajalta sekä muistikirja matkasta. Käytän niitä teokseni pohjana”, kertoo Palo. 

Taiteilijan matka Saksaan kulkee lottien jäljissä paikoissa, joissa heitä kierrätettiin vuonna 1943.  

Matka mandinkamusiikin juurille Burkina Fasoon

Burkina Fasosta kotoisin oleva säveltäjä, muusikko ja musiikintuottaja Issiaka Dembele syntyi griotti-muusikoiden sukuun ja oppi vanhemmiltaan afrikkalaisen perinnemusiikin taitoja. Hän muutti Suomeen työskentelemään muusikkona jo vuonna 2014. Nyt hän matkustaa synnyinsijoilleen syventymään mandinkakulttuurin musiikkiin. 

Griottien historia, yhteiskunnallinen rooli ja tiedon siirtäminen sukupolvelta toiselle ovat asioita, joita Dembele haluaa jakaa suomalaisille kuulijoilleen. 

“Matkan aikana keskityn balafonin ja koran perusteelliseen opiskeluun paikallisten mestarimuusikoiden johdolla sekä tutkimukseen griotin historiasta ja yhteiskunnallisesta roolista Länsi-Afrikassa. Osallistun myös kulttuuritapahtumiin ja perinteisiin seremonioihin, jotta oppisin paremmin ymmärtämään mandinkamusiikin elävää kontekstia”, Dembele kertoo. 

Liikkuvuusapurahojen turvin taiteilijat ja taidearvostelijat matkustavat tulevana vuonna kaikkiaan 21 maahan eri puolille maailmaa. Apurahoja voi hakea seuraavan kerran Maaliskuun haussa 2026. 

Lokakuun haku on Kulttuurirahaston suurin haku, johon tulee hakemuksia vuosittain noin 10 000. Eniten euroja myönnetään taiteelliseen työskentelyyn sekä väitöskirjatöihin.  

”Koko- ja monivuotiset työskentelyapurahat muodostavat myöntämämme rahoituksen selkärangan. Viime vuosina Lokakuun hausta on myönnetty vuoden mittaisia tai sitä pidempiä apurahoja keskimäärin runsaat 450. Ne kohdistuvat kaikille tieteen ja taiteen aloille, ja pisimmät apurahat ovat neljän vuoden mittaisia. Kannustamme niin tieteen kuin taiteen tekijöitä hakemaan myös monivuotisia apurahoja”, kertoo Kulttuurirahaston varatoimitusjohtaja Juhana Lassila.  

Apurahoja voi hakea kaikille tieteen ja taiteen aloille sekä työskentelyyn että kuluihin. Tieteen apurahat on suunnattu erityisesti väitöskirjatöihin ja niiden jälkeiseen tieteelliseen työskentelyyn. Taiteilijat voivat hakea apurahoja työskentelyyn ja hankkeisiin, ja lisäksi yhteisöt voivat hakea apurahoja hankkeiden toteuttamiseen.   

”Kannustamme taiteen aloilla myös pidempiaikaisiin tuotantoihin ja kiertuetoimintaan”, sanoo Lassila.  

Kulttuurirahasto myöntää tukea sekä uransa alussa oleville että jo kokeneille tekijöille. Apurahaa voi saada niin uusiin hankkeisiin kuin aiemmin käynnistettyjen projektien jatkokehittämiseen. 

• Lue tarkemmat hakuohjeet verkkosivuilta 
• Tutustu viime vuonna myönnettyihin apurahoihin 

Lokakuun haun apurahahakemukset vertaisarvioidaan yli viidessäkymmenessä arviointiryhmässä, jotka koostuvat eri tieteen- ja taiteenalojen asiantuntijoista. Asiantuntijat tulevat laajasti eri puolilta Suomea.   

Syksystä 2025 lähtien Kulttuurirahasto käyttää hakemusten käsittelyssä apuna Microsoft Azure OpenAI -palvelun tekoälypohjaisia toimintoja. Hakemusten tietoja ei kuitenkaan käytetä tekoälymallin kouluttamiseen, eikä tekoälyä käytetä hakemusten arviointiin tai apurahoista päättämiseen. 

Tukea luonnonvara-alalle ja tietokirjoihin

Yleisten tieteen ja taiteen apurahojen lisäksi Kulttuurirahasto suuntaa tukea tiettyihin teemoihin. 

Tieteen lisämiljoona

Lokakuun haussa on saatavilla rahoitusta tutkimuksiin, jotka koskevat maaperäprosessien hiilidynamiikkaa ja ilmastokytkentää tai maa- ja metsätalouden ekosysteemipalveluiden taloudellisia kytkentöjä. Miljoona euroa jaetaan enintään viiden tutkimushankkeen kesken.

Tieteen lisämiljoona

Tietokirjat, tieteen ja taiteen yleistajuistaminen

Lokakuun haussa myönnetään apurahoja myös tiedettä ja taidetta käsittelevään yleistajuiseen tietokirjallisuuteen sekä tietokirjallisuuden kääntämiseen. Aiemmista hauista poiketen hakemukseen on liitettävä kustantajan alustava sitoumus.

Tietokirjat, tieteen ja taiteen yleistajuistaminen

Romanikielen ja -kulttuurin tuki

Romanikielen ja -kulttuurin tuki -apurahaa voi hakea esimerkiksi kirjalliseen työskentelyyn romanikielellä, kirjallisuuden kääntämiseen romanikielelle sekä oppimateriaaleihin ja kielen opetukseen. Kirjallinen työskentely kattaa kirjojen kirjoittamisen lisäksi eri taide- tai journalististen projektien käsikirjoitustyön sekä laulu- ja rap-lyriikan kirjoittamisen.

Romanikielen ja -kulttuurin tuki

Lokakuun 2025 haussa ovat mukana myös seuraavat erityiskohteet: 

• Eminentia pitkän tieteellisen tai taiteellisen uran päätösvaiheessa oleville tieteentekijöille ja taiteilijoille kaikilla aloilla. 
• Taidekoti Kirpilän tutkija-apuraha tutkimukseen, jonka aihe voi liittyä taiteen keräilyyn, keräilijöiden kokoelmiin, kotimuseoihin tai Taidekoti Kirpilän kokoelmataiteilijoihin. Apuraha on suunnattu tohtoriksi valmistuneille.  
• Taidetta kaikille -apurahat, joiden tavoitteena on lisätä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten mahdollisuuksia kokea korkealaatuista taidetta ja siten edistää kulttuurista yhdenvertaisuutta.  

Hyödyllisiä linkkejä

• Lisätietoa Lokakuun hausta ja erityiskohteista 
• Osallistu hakuinfoihin Zoomissa 13.10. suomeksi ja 14.10. englanniksi
• Apurahanhakijan verkkopalvelu – SKR-botti neuvoo hakijan verkkopalvelussa haun ajan 24/7 ja chat palvelee 14.–31.10. välisenä aikana arkisin klo 13–15.
• Hakuneuvonta  
• Yleistä tietoa Kulttuurirahaston apurahoista 
• Apurahojen yleiset hakuohjeet  
• Kulttuurirahaston apurahauutiskirje antaa vinkkejä hakuihin ja muistuttaa tärkeistä päivämääristä. Tilaa uutiskirje täältä  

Laulamisella on tutkitusti laajoja hyvinvointivaikutuksia. Kuorot ja lauluryhmät tarjoavat sosiaalisia verkostoja ja mahdollisuuden merkitykselliseen vuorovaikutukseen. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vähentää yksinäisyyttä. Se voi lievittää masennusta ja ahdistusta sekä auttaa keskittymään ja rauhoittumaan. Erityisesti ikääntyneillä laulaminen voi tukea kognitiivisia toimintoja ja monikielisissä ryhmissä kielen oppimista. Laulaminen voi laskea myös verenpainetta ja sykettä.

Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden ovat myöntäneet yhteensä noin 1,5 miljoonaa euroa nelivuotiseen Kaikki laulaa – Alla sjunger -hankkeeseen. Sen toteuttavat Sulasol (Suomen Laulajain ja Soittajain Liitto) sekä Finlands svenska sång- och musikförbund FSSMF. Laaja joukko laulamiseen perehtyneitä järjestöjä, organisaatioita ja asiantuntijoita on ollut mukana hankkeen valmisteluvaiheessa.

”Laulaminen on kaikille saavutettava tapa harrastaa kulttuuria. Yhteinen tavoitteemme on saada koko Suomi laulamaan – iästä ja taustasta riippumatta”, sanoo erityisasiantuntija Päivi Loponen-Kyrönseppä Suomen Kulttuurirahastosta.

Kaikki laulaa -hanke jakautuu kahteen osioon. Kaikki laulaa -kokonaisuus tuo yhteislaulumahdollisuuksia tapahtumien ja festivaalien yhteyteen. Laulava kunta -osio taas tarjoaa tukea paikallisen laulukulttuurin kehittämiseen.

Laulava kunta ottaa mallia Norjasta

Laulava kunta -ohjelma tuo laulun iloa suomalaisiin kuntiin tarjoamalla koulutusta ja tukea lauluun liittyvän toiminnan kehittämiseen. Laulava kunta -toimintamallissa kunta tekee yhteistyötä vähintään kahden muun organisaation kanssa. Ohjelma käynnistyy pilottikuntien voimin syksyllä 2026. Myöhemmin mukaan voi hakea avoimen haun kautta.

Kunnat ja niiden yhteistyökumppanit saavat asiantuntevaa ohjausta ja taloudellista tukea paikallisen laulukulttuurin vahvistamiseen. Laulua voidaan tuoda osaksi esimerkiksi tapahtumia, hoivakotien arkea tai maahanmuuttajien kotouttamista.

”Yhdessä laulaminen on erinomainen tapa ylittää kieli- ja kulttuurirajoja. Laulaessa jokaisen ääni on yhtä tärkeä. Toivomme, että hanke luo iloa ja uusia ystävyyksiä sekä pitkällä aikavälillä lisää hyvinvointia ja ymmärrystä ihmisten välillä”, sanoo johtava asiamies Åsa Juslin Svenska kulturfondenista.

Laulava kunta on saanut inspiraationsa Norjasta, missä Syngende kommune on innostanut kuntalaisia laulamaan jo yli kymmenen vuoden ajan. Hankkeessa on ollut mukana kymmeniä norjalaisia kuntia, joissa on syntynyt uusia lauluperinteitä, yhteislaulutilaisuuksia, koulujen ja hoivayksiköiden laulutoimintaa sekä monikulttuurisia lauluryhmiä.

Kaikki laulaa -hankkeen toinen osio tuo laulun sinne, missä ihmiset liikkuvat. Kaikki laulaa -tapahtumia järjestetään tulevaisuudessa esimerkiksi festivaalien ja muiden tapahtumien yhteydessä. Matalan kynnyksen yhteislaulutilaisuuksiin on aina vapaa pääsy, ja niitä voi järjestää kuka tahansa.

Lisätiedot:

Päivi Loponen-Kyrönseppä

Musiikkipäällikkö

Mirjam Helin -laulukilpailu, Mirjam Helin -akatemia, soitinlainat

Soita: Päivi Loponen-Kyrönseppä 050 533 8386 etunimi.sukunimi@skr.fi

Arkkitehti Bruno Granholmin suunnittelema Punkaharjun asema valmistui 1908. Aseman arkkitehtuuri edusti tyyliltään kansallisromantiikan ja jugendin yhdistelmää. Myöhemmin asemaa kutsuttiin Luston seisakkeeksi. Asemarakennuksen lisäksi alueella on makasiinirakennus ja huvimaja, ja koko komeutta ympäröi puistoalue lehmuskujineen. Matkustaja- ja tavaraliikenteen hiljentymisen myötä Luston seisake lakkautettiin vuonna 1989, minkä jälkeen rakennukset siirtyivät Metsähallituksen omistukseen.

Yrittäjäpariskunta, galleristit Mikko Ranta-Huitti ja Hannu Huitti ostivat Metsähallitukselta Luston seisakkeen rakennuksineen ja tontteineen 2016. Alun perin kesämökiksi kaavaillun rakennuksen tulevaisuus sai uuden suunnan, kun Huitit päättivät avata Aseman ovet kaikille. Kutsu onkin kuultu, ja yhdeksän aukiolovuotensa aikana Taidelaiturilla on käynyt kesäisin vuosittain noin 30 000 vierailijaa. Hyvin säilyneen historiallisen arkkitehtuurin lisäksi Aseman Taidelaituri tarjoaa vieraille mahdollisuuden nauttia monipuolisista taide-elämyksistä ja yhteisöllisestä ilmapiiristä. Alueella järjestetään erilaisia tapahtumia, jotka ovat avoimia kaikille kävijöille.

Viimeisimpänä kulttuuritekona Huitit ostivat seurakunnalta tyhjilleen jääneen Punkaharjun pappilan 2024. Rakennuksen remontin on arvioitu valmistuvan vuoden 2025 aikana. Laajan taidekokoelmansa myötä Huittien on tarkoitus jatkossa tuoda taidetta esille myös pappilan kunnostetuissa tiloissa.

Lisätietoja:

Päivikki Eskelinen-Rönkä

Päällikkö, erityisasiantuntija

Etelä-Karjala, Etelä-Savo, Tammikuun haku: Tiede tutuksi -apuraha

Soita: Päivikki Eskelinen-Rönkä 09 6128 1263 etunimi.sukunimi@skr.fi

Taidetestaajat-kulttuurikasvatusohjelma on vuodesta 2017 alkaen tarjonnut nuorille korkealaatuisia taide-elämyksiä. Ohjelma tavoittaa lukuvuosittain kaikki Suomen kahdeksasluokkalaiset – noin 65 000 nuorta ja 5000 opettajaa kaikista Suomen kunnista.

Taidetestaajat-ohjelma käynnistyi Suomen Kulttuurirahaston aloitteesta, ja myös Svenska kulturfonden on rahoittanut sitä viiden prosentin osuudella alusta asti. Ohjelmaa tuottaa Suomen lastenkulttuuriliitto. Lukuvuosina 2020–2024 valtio osallistui taidetestauksen rahoittamiseen, mutta tällä hetkellä rahoitus on kokonaan säätiöiden vastuulla. Ne ovat päättäneet turvata ohjelman jatkon kesään 2027 saakka.

”Taidetestaajat on ollut Suomen Kulttuurirahastolle historiallisen suuri panostus”, kertoo säätiön toimitusjohtaja Susanna Pettersson. Kaksi säätiötä ovat tähän mennessä investoineet nuorten taidekokemuksiin kaikkiaan noin 43 miljoonaa euroa. Vuotuinen kokonaisbudjetti on nykymallilla noin 6,7 miljoonaa euroa lukuvuodessa.

”Alun perin kolmivuotiseksi suunniteltu hanke on jatkunut jo yhdeksän vuotta. Näiden vuosien aikana Taidetestaajat on hiottu vaikuttavaksi ja kustannustehokkaaksi konseptiksi, joka tavoittaa sata prosenttia ikäluokasta. Tämä on poikkeuksellisen onnistunut malli, joka hakee vertaistaan mahdollistamalla taiteen ja kulttuurin saavutettavuuden riippumatta asuin- ja koulunkäyntipaikasta”, Pettersson sanoo.

Säätiöiden MDI Publicilta tilaama selvitys arvioi Taidetestaajat-ohjelman vaikuttavuutta ja tulevaisuuden vaihtoehtoja. Selvitys painottaa, että taidetestauksen jatkuminen ja kehittyminen edellyttävät vakaan rahoituksen löytymistä. Jos toiminta olisi valtiorahoitteista, vaihtoehtoja voisivat olla esimerkiksi korvamerkitty avustus tai kustannusten huomioiminen valtionosuusjärjestelmässä. Monirahoitusmallissa taas valtio olisi yksi osarahoittajista muiden sektorien rinnalla.

Taidetestaajat-ohjelma rakentaa osallisuutta ja kulttuurista tasa-arvoa

Taidetestaus on osoittautunut tärkeäksi paitsi taidekokemuksia saaville nuorille, myös monille muille toimijoille. Koulut ovat kehittäneet taide- ja kulttuuriopetustaan ja taidelaitokset oppineet ymmärtämään paremmin tulevaisuuden yleisöjä. Koska matkat ovat osa taidevierailua, ohjelma on vaikuttanut positiivisesti myös monen matkanjärjestäjän ja liikennöitsijän toimintaan.

”On erittäin arvokasta, että taidetestaus toteutuu samanlaisena koko maassa. Kahdeksasluokkalaiset saavat uusia taide-elämyksiä ja pääsevät samalla tutustumaan erilaisiin ympäristöihin ja kulttuurimaisemiin. Taidetestaajat-ohjelma on kuitenkin vähintään yhtä tärkeä myös taiteilijoille ja taidetoimijoille. Taiteilijat kohtaavat yleisön, johon he muuten saavat kosketuksen vain harvoin, ja taidetoimijat oppivat toimimaan uudenlaisen kohderyhmän kanssa”, sanoo Svenska kulturfondenin toimitusjohtaja Sören Lillkung. Hän iloitsee myös siitä, että Taidetestaajat on raivannut tietä syvempään yhteistyöhön kahden säätiön välillä.

MDI Publicin selvityksen mukaan Taidetestaajat ei ole vain taidekasvatusohjelma, vaan myös demokratia- ja kansalaiskasvatuksen väline. Se kasvattaa uusia taiteen ja kulttuurin yleisöjä mutta myös kehittää nuorten palautteenantotaitoja, vahvistaa osallisuutta ja tukee uskoa tulevaisuuteen.

Selvityksen mukaan ohjelma toteuttaa nykymallissaan myös vuonna 2024 valmistuneen kulttuuripoliittisen selonteon keskeisiä tavoitteita: kulttuuristen oikeuksien turvaamista, alueellisen ja sosiaalisen tasa-arvon vahvistamista sekä taide- ja kulttuurikasvatuksen saatavuuden parantamista. Sen vaikuttavuus on valtakunnallista ja yhdenvertaista.

Selvitys avaa vaikutuksia ja tulevaisuuden toteutusmalleja

MDI Public tarkastelee selvityksessään, miten Taidetestaajat-ohjelma vastaa yhteiskunnallisiin tarpeisiin, millä menetelmillä ja mittareilla sen tuloksia voidaan arvioida sekä millaista vaikuttavuutta ohjelmalla on ollut eri sidosryhmiin. Lisäksi selvityksessä hahmotellaan erilaisia tulevaisuuden toteutusmalleja kustannusten ja vaikuttavuuden näkökulmista. Aineistona on käytetty laajaa dokumenttiaineistoa, sidosryhmähaastatteluja, määrällisiä tietoja, nuorten kouluvierailudialogeja sekä asiantuntijatyöpajaa.

Post doc -apurahalla voidaan kattaa kaikki ulkomailla asumisesta tutkijalle ja tämän perheelle
aiheutuvat kustannukset. Ohjeet kustannusarvion laatimiseksi sisältyvät hakuohjeeseen poolin
kotisivuilla.

Hakuinfo järjestetään verkossa torstaina 28.8.2025 klo 9–10.

Säätiöiden post doc -pooli järjestää vuosittain kaksi hakua, joissa kussakin jaetaan noin
35 post doc -apurahaa. Kevään 2026 apurahahaku järjestetään 1.1.–31.1.2026.

Säätiöiden post doc -poolin muodostavat kaudella 2025–2027 kolmetoista säätiötä, jotka ovat
sijoittaneet pooliin yhteensä 3,2 miljoonaa euroa vuosittain. Mukana ovat Ella ja Georg
Ehrnroothin säätiö, Emil Aaltosen Säätiö, Alfred Kordelinin Säätiö, Liikesivistysrahasto,
Päivikki ja Sakari Sohlbergin Säätiö, Suomalainen Tiedeakatemia, Suomen Kulttuurirahasto,
Suomen Lääketieteen Säätiö, Svenska Kulturfonden, Svenska litteratursällskapet, Tekniikan
edistämissäätiö, Ulla Tuomisen Säätiö sekä Jenny ja Antti Wihurin rahasto.

Apurahapoolin on määrä edistää Suomen tieteen kansainvälistymistä tarjoamalla nuorille tutkijoille yhdestä lähteestä ulkomaisen tutkimusjakson kustannukset kokonaisuudessaan kattava rahoitus.

Säätiöiden post doc -pooli perustettiin vuonna 2009 edistämään tutkijoiden ja Suomen tieteen
kansainvälistymistä. Tänä aikana pooliin kuuluvat säätiöt ovat jakaneet yli 40 miljoonaa euroa
Suomesta ulkomaille lähteville tohtoreille. 31 hakukierroksen jälkeen apurahoja on saanut jo yli
800 tohtoria. Heistä yli kolmannes on saanut kaksivuotisen rahoituksen.