Lisää mokkapaloja kaikille – kulttuurin ja urheilun yhteispeli keskustelussa
Kulttuurirahaston kaikkien aikojen ensimmäiset Tiede & Taide -illat järjestettiin 10.11.2025 Kajaanissa Seminaarin taidekampuksella ja 11.11.2025 Kuopion Kino Kuvakukossa. Tilaisuuksissa kulttuurin, urheilun ja yhteiskunnan vaikuttajat pohtivat, mitä jos urheilu ja kulttuuri oppisivat enemmän toisiltaan ja tekisivät enemmän yhteistyötä. Molemmat keskustelut juonsi ja moderoi toimittaja Riku Rantala.
Sekä panelistit että yhteensä toistasataa yleisön jäsentä olivat varsin yksimielisiä siitä, että yhteistyötä tarvitaan ja että molemmat osapuolet voisivat hyötyä siitä.
Miksi sitten kulttuuri ja urheilu niin usein nähdään erillisinä maailmoina? Kulttuurirahaston kehitysjohtaja Johanna Ruohonen kertoi avauspuheenvuorossaan omakohtaisen esimerkin.
”Viestin nuoruuteni Turun ylioppilasteatterin mustassa laatikossa. Tapasimme sanoa, että teatteri pelasti meidät urheilulta.”
Sittemmin Ruohonen on löytänyt uusia intohimoja esimerkiksi jalkapallosta. Mustavalkoinen vastakkainasettelu tuntuu kuitenkin yhä elävän keskusteluissa ja esimerkiksi oletuksissa eri yleisöistä.
Ruohosen mukaan urheilua ja kulttuuria yhdistää vähän kaikki. Harrastuksina taide ja urheilu tarjoavat hyvinvointia ja mielenterveyttä, elämänlaatua ja yhteisöllisyyttä. Aloja yhdistää tekijöiden intohimo ja kaikkensa antaminen, pyrkimys kauneuteen tai täydelliseen suoritukseen, yleisöjen liikuttaminen ja suurten tunteiden herättäminen.
Ruohonjuuritason ja harrastetoiminnan toisena ääripäänä on molemmilla saroilla miljardibisnes ja elämysteollisuus.
Yhteisiä ovat Ruohosen mukaan myös tekijöiden toimeentulokysymykset. Harva rikastuu taiteella tai urheilulla, mutta pieni osa on huipputuloisia. Molemmat alat ovat myös vahvasti julkisesti tuettuja, ja täysin omavaraisena toimintaa on vaikeaa ylläpitää.
Urheilun ja kulttuurin yleisöt ovat samanlaisia
Kulttuuriosallistumista tutkineen sosiologi Riie Heikkilän mukaan tutkimus kertoo, että urheilun ja kulttuurin yleisöt ovat yllättävän samanlaisia. Aktiivisuus ja osallistuminen kasautuvat, ja niitä ennustaa esimerkiksi korkea koulutus.
Osallistumisessa on harvoin kyse rahasta tai sen puutteesta, Heikkilä sanoi.
”Enemmän on kyse siitä, kuulunko sinne, hyväksytäänkö minun kaltaiseni mukaan. Sekä urheilu että kulttuuri voisivat enemmän korostaa, että kaikenlaiset ihmiset ovat tervetulleita.”
Heikkilä sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 2024 ilmestyneestä kirjastaan Miksi lakkasimme lukemasta?
Riie HeikkiläSekä urheilu että kulttuuri voisivat enemmän korostaa, että kaikenlaiset ihmiset ovat tervetulleita.”
Koulutettu keskiluokka lukee edelleen, mutta monet ryhmän ulkopuolella kokevat tippuneensa yhteiskunnan rattailta ja liittävät lukemattomuutensa siihen. Kulttuurivihamielisyys kumpuaa usein eriarvoisuuden kokemuksesta.
”Koti on ensimmäinen ja kaikkein tärkein lukemissosialisaation paikka. Koulu ja kirjasto tasoittavat erilaisten kotien eroja, mutta Pisa-tutkimusten mukaan koulu onnistuu tässä entistä huonommin”, Heikkilä sanoi.
Lukemisessa on myös valtavat sukupuolierot. Tytöt suhtautuvat myönteisesti, pojat vastahakoisesti.
”Tyttöjä usein kannustetaan kulttuuria liippaaviin harrastuksiin, poikia liikunnallisiin. Harrastukset ennustavat myös tulevaa kulttuurikäyttäytymistä.”
Talkoohenkeä ja yhteisöllisyyttä Kajaanissa
Sotkamon kunnanjohtaja Mika Kilpeläinen kertoi Kajaanin tilaisuudessa, että Sotkamossa on satsattu paljon liikuntaolosuhteisiin. Silmät ovat kuitenkin avautuneet myös kulttuurin suhteen ja se on tuotu vahvasti mukaan kuntastrategiaan.
”Myös liikkujat ja matkailijat haluavat kulttuurielämyksiä.”
Kilpeläinen peräänkuuluttaa urheilulle tyypillistä yhteisöllisyyttä, seurauskollisuutta ja talkoohenkeä myös kulttuurin puolelle. Näin ihmiset voivat kokea olevansa pieni palanen isoa kokonaisuutta.
Seminaarin taidekampuksella päämajaansa pitävän Routa Companyn taiteellinen johtaja Sari Palmgren pitää niin ikään osallisuutta tärkeänä. Roudan tuotannoissa on usein vapaaehtoisia mukana eri vaiheissa.
”Sitä on aina edeltänyt pitkäjänteinen työ. Luotettavan toimijan maine ei synny tyhjästä, vaan naaman on tultava tutuksi, että ihmiset uskaltavat tulla, olla ja tehdä”.
Kehityspäällikkö, valmentaja Olli Ohtonen on kokenut, mitä tarkoittaa, kun oma valmennettava hiihtää olympiakultaa ja kansa sekoaa. Miksi kulttuurin onnistumiset eivät saa ihmisjoukkoja torille tai hyppimään suihkulähteeseen?
”Urheilun sisälläkin vain harvat lajit tekevät sellaisen yhteisöllisyyden tunteen”, Ohtonen sanoi. ”Ehkä voisimme useamminkin lähteä torille.”
Kajaanin kaupunginteatterin näyttelijä Janne Kinnunen painotti, että kulttuuri ja urheilu ovat elinehto pienille paikkakunnille. Hänen Kajaanin kaupunginteatteriin ohjaamansa Pesismusikaali nousi kevään 2025 teatteritapaukseksi.
”Kuutisen vuotta sitten jäimme miettimään, että täytyisi tehdä sellainen juttu, joka menisi kuin häkä täällä. Pesishän on hyvä aihe, ja muotona musikaali vetoaa. Haastattelimme kymmenen pesiksen eri alueilla toimivaa ihmistä ja tiivistimme sen yhteen pläjäykseen”, kertoi Kinnunen musikaalin syntyhistoriasta.
Teatterilla järjestettiin myös keskusteluja, joissa pohdittiin muun muassa pesäpallon yhdenvertaisuuskysymyksiä sekä kilpaurheilun ja esittävän taiteen yhtäläisyyksiä.
”Niistä jäi käteen se, miten yhdessä ja lähellä toisiaan taide ja urheilu ovat. On hämmästyttävää, että niitä laitetaan jotenkin vastakkain. Itse olen urheiluperheestä eikä minulla ollut minkäänlaista käsitystä taiteesta. Silti olen päätynyt taidealalle enkä ole koskaan kokenut vastakkainasettelua.”
Kajaanissa lavalla nähtiin keskustelun lisäksi katkelma teoksesta MeTässä, jossa esiintyi tanssitaiteilija ja laulaja Mathilda Muk.
Kuopiossa tuodaan ihmisiä yhteen
Kuopion keskustelussa ANTI-festivaalin toiminnanjohtaja ja kuraattori Elisa Itkonen kertoi, että ANTI-festivaali pyrkii tavoittelemaan myös taidetapahtumiin harvoin osallistuvia. Festivaali tuo esitystaidetta julkisiin tiloihin – kaduilla ja toreilla tavoitetaan myös muita kuin taideihmisiä. Lapsiin panostaminen on yksi keinoista, jolla saadaan uusia yleisöjä paikalle.
On ihmisiä, jotka eivät olisi ikinä lähteneet taidetapahtumaan, ellei se olisi tullut työmatkalla vastaan, kertovat festivaalin saamat palautteet.
”Vastustus taidetta kohtaan syntyy usein ajatuksesta, että en ymmärrä, tämä ei ole minulle”, Itkonen sanoi.
ANTI-festivaali teki vuonna 2015 yhteistyötä Kuopion maratonin kanssa ja teokset käsittelivät tavalla tai toisella liikkumista, urheilua ja kestävyyttä. Kokemus oli hyvä.
”Se avarsi meille uusia maailmoja, toivottavasti urheilun ja liikunnan ihmisille myös.”
Kuopion kaupungin liikuntapalvelusuunnittelija, entinen ammattijalkapalloilija Ilja Venäläinen kertoi, että yhteiskunnan polarisaatio näkyy myös liikunnan puolella. Ääripäät korostuvat: runsaasti liikkuvia on enemmän kuin aiemmin, samoin vähän liikkuvia.
Elisa Itkonen”Vastustus taidetta kohtaan syntyy usein ajatuksesta, että en ymmärrä, tämä ei ole minulle.”
Venäläinen uskoo, että urheilulta ja kulttuurilla olisi paljon opittavaa toisiltaan.
”Ehkä kulttuuripuolelle kaivattaisiin enemmän mokkapalameininkiä.”
Riie Heikkilän mukaan mikä tahansa harrastaminen edistää yhteisöllisyyttä. Jos esimerkiksi on innokas lukija, on usein mukana yhdistyksissä.
”Sekä kulttuurissa että urheilussa asuu jonkinlainen yhteisöllisyys, ja sitten on niitä, jotka jäävät kokonaan ulkopuolelle”, hän sanoo ja peräänkuuluttaa lisää mokkapaloja kaikille.
Taide voi hoitaa ja kuntouttaa
Tanssia pidetään lupaavana lääketieteellistä hoitoa täydentävänä kuntoutusmenetelmänä etenkin neurologisten sairauksien hoidossa.
Tanssitaiteen tohtori, dosentti Hanna Pohjola on tutkinut tanssin vaikutuksia, jotka ovat fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti laajoja. Tanssi edistää terveyttä ja vuorovaikutusta, vaikuttaa identiteettiin ja ryhmäytymiseen sekä näkyy aivokemiassa ja hormonituotannossa laajalla skaalalla. Pohjola on tehnyt töitä muun muassa Parkinsonin tautia, MS-tautia ja masennusta sairastavien kanssa.
Pohjola teki pitkään hedelmällistä yhteistyötä maajoukkuevoimistelijoiden kanssa. Kokemus osoitti, että huippu-urheilu ja taide voivat tukea toisiaan erinomaisesti.
”Siinä pystyi yhdistämään molemmista maailmoista niitä tärkeitä tapoja, jotka kehittävät urheilijaa eteenpäin, ei vain urheilussa vaan elämässä myös.”
Moninkertainen lentopallon Suomen mestari Tatu Säisä on ponnistanut huippu-urheilutaustasta monipuoliseen yrittäjyyteen teknologiassa ja tapahtumateollisuudessa. Hänelle urheilun ja kulttuurin yhdistäminen on rakas asia.
Tatu Säisä”Kulttuuripiireissä jotkut saattavat ajatella, että raha pilaa taiteen. Sitä myötä ei ehkä ole kiinnostusta eikä osaamista taloudellisiin asioihin.”
Esimerkiksi Säisän johtama Sunset-festivaali sisälsi alun perin beach volleytä, sitten muita lajeja, sitten myös kulttuuria. Kulttuurisisältöjä, kuten maalauskursseja, pystyttiin myymään esimerkiksi yritysporukoille.
”Kulttuuripiireissä jotkut saattavat ajatella, että raha pilaa taiteen. Sitä myötä ei ehkä ole kiinnostusta eikä osaamista taloudellisiin asioihin”, Säisä arvelee.
Urheilussa ollaan tottuneempia tekemään yhteistyökumppanuuksia. Logonäkyvyyttä laajemmat toiminnalliset kumppanuudet tarjoaisivat Säisän mukaan kulttuurin toimijoille paljon mahdollisuuksia.
Ihmisten yhdistäminen on hänelle konkreettinen tapa tehdä yhteistyötä taiteen ja urheilun välillä.
”On paljon helpompaa ottaa yhteyttä, kun on jo valmiiksi tuttu henkilö.”
Kuopion Tiede & Taide -illassa esiintyivät myös Outi Markkula ja Emilia Lajunen katkelmalla teoksesta Syntyä / syvyydestä.
Käytännön avauksia yhteistyön lisäämiseksi
Panelisteilla oli paljon käytännön kokemusta yhteistyöstä kulttuurin ja urheilun välillä ja myös ideoita sen tiivistämiseksi.
Yleisöjä kannattaisi sekoittaa. Pesismusikaali sai pesäpalloihmisiä katsomaan teatteria, mutta toisaalta myös esityksen nähneitä teatteri-ihmisiä pesäpallokatsomoon.
Viestintäyhteistyö nähtiin isona mahdollisuutena. Urheilun puolella viestitään isoille massoille, kun taas taiteen alalla olisi osaamista luoda tarinoita ja nostaa esiin kiinnostavia yksilöitä.
Huippu-urheilun näkökulma voi tarjota taiteilijoille tietoa esimerkiksi oman parhaan tilan hakemisesta ja mielenhallinnasta. Yhteistä voi löytyä myös tekniikoista, esimerkkeinä tanssi ja kamppailulajit.
Tilat ja olosuhteet ovat tärkeitä. Sotkamossa esimerkiksi otettiin koululiikuntasalia rakentaessa huomioon mahdollinen teatterikäyttö. Mobiililavaa saavat kunnassa käyttää niin kulttuurin kuin urheilun toimijat.
Ilja Venäläinen”Ihmisten täytyy kokea olevansa samalla tasolla ja samaa porukkaa, muuten luottamusta ja sen myötä yhteistyötä ei synny.”
Tutkimusten mukaan monilla menestyvillä kansainvälisillä urheilijoilla on monipuolinen lajitausta ja päälaji on valittu varsin myöhään. Nykyisin moni harrastus kuitenkin muuttuu intensiiviseksi varhain. Monen lajin harrastaminen ei ainakaan suurissa kaupungeissa välttämättä ole mahdollista. Lasten harrastuksia voisikin sekoittaa, tuoda vaikka uimahalliin nykymusiikkia tai futistreeneihin runonkirjoitusta.
Taiteen ja urheilun yhteistyön vahvin kivijalka on se, että tunnetaan toiset. Kannatusta saivat rohkeat yhteydenotot ja kylään kutsuminen puolin ja toisin – sekä paikkojen luominen tällaiselle ristiinpölytykselle.
”Ihmisten täytyy kokea olevansa samalla tasolla ja samaa porukkaa, muuten luottamusta ja sen myötä yhteistyötä ei synny”, kiteytti Ilja Venäläinen monen keskustelijan tunnot.
Tiede & Taide -tapahtumat kiertävät keväällä 2026 eri puolilla Suomea uudella teemalla. Seuraavat tapahtumat löydät pian tapahtumakalenteristamme.
