Kun Suomen Kulttuurirahasto perustettiin 1930-luvun lopulla, säätiölle koottiin varoja laajan kansalaiskeräyksen kautta. Perustamiskeräykseen lahjoitti 170 000 suomalaista, monet heistä pieniä summia vähistä rahoistaan. Lisäksi järjestettiin lahjakirjakeräys, joka oli suunnattu varakkaammille lahjoittajille.

Vuosikymmenten kuluessa Kulttuurirahasto on vastaanottanut satoja lahjoituksia ja testamentteja tieteen ja taiteen hyväksi. Myös nykyisin Kulttuurirahasto saa merkittävän määrän lahjoituksia vuosittain.

Kulttuurirahastossa lahjoittaja voi määritellä tarkoituksen lahjoittamilleen varoille. Lahjoituksen voi osoittaa yleisesti tieteen ja taiteen tukemiseen, mutta monet lahjoittajista arvostavat mahdollisuutta vaikuttaa tarkemmin siihen, mihin varat tulevaisuudessa käytetään. Yli 100 000 euron lahjoituksista voidaan muodostaa nimikkorahasto.

Nimikkorahastoja on Kulttuurirahastossa jo yli 900.  Monesti nimikkorahaston tarkoitus liittyy lahjoittajan elämänhistoriaan, vaikkapa elämäntyöhön, asuinpaikkaan tai rakkaaseen harrastukseen. Kulttuurirahasto on vuosien kuluessa esimerkiksi saanut useita suuria lahjoituksia, jotka tulee ohjata karjalaisen kulttuurin tukemiseen.

Karjalan kieltä ja karjalaista kulttuuria apurahojen tuella

Artturi ja Aina Helenius

Artturi ja Aina Heleniuksen miljoonan markan lahjoitus vuonna 1938 oli Kulttuurirahaston ensimmäisiä suurlahjoituksia. Viipurilaistaustainen Artturi Helenius (1878–1959) oli menestyvä huopatehtailija, joka halusi edistää ”vähäväkisten pyrkimyksiä sivistyksen osallisuuteen”. Omaisuutensa hän loi äärimmäisellä säästäväisyydellä ja yritteliäisyydellä sekä vaimonsa Ainan (1882–1974) tuella. Heleniusten varoista muodostettiin nimikkorahasto, joka tukee taloudellisten ja teknisten alojen tutkijoita sekä vaalii karjalaista kulttuuria.

Elna Käkönen

Pankkivirkailija Elna Käkösen (1892–1992) testamenttilahjoitukseen perustuva rahasto tukee karjalaisen kulttuurin edistämis- ja tutkimustyötä. Karjala ja karjalainen kulttuuri olivat tärkeitä ja läheisiä Elna Käköselle. Hän joutui sodan aikana lähtemään kaksi kertaa Viipurista evakkoon ja jättämään niin kotinsa, työnsä, ystävänsä kuin myös hänelle rakkaan Viipurin. Karjala oli hänen henkinen kotinsa, minne hän kaipasi aina takaisin.

Lempi ja Aili Jääskeläinen

Lempi ja Aili Jääskeläisen rahasto tukee Karjalan historian ja kirjallisuuden tutkimusta. Lempi Jääskeläinen (1900–1964) opiskeli ennen kirjailijanuraansa historiaa ja arkeologiaa. Kirjailijana hän julkaisi 36 teosta. Historiallisten romaanien ohella Jääskeläinen kirjoitti muun muassa novelleja ja runoja sekä Viipuriin liittyvän pienoisnäytelmien sarjan. Rahasto perustuu opettaja Aili Sigrid Jääskeläisen (1898–1980) testamenttiin, jonka hän teki sisarensa Lempin kuoleman jälkeen.

Karjalaista kulttuuria, karjalan kieltä tai karjalaiseen kulttuuriperinteeseen liittyvää tutkimusta tukevat Kulttuurirahaston kautta myös muun muassa Sinikka Jarkolan, Ingeborg, Kaarlo ja Zuli Tarhosen sekä Aino ja Nuutti J. Rädyn rahastot.

Mitä nimikkorahasto merkitsee apurahanhakijalle?

Kulttuurirahastossa hakija ei voi osoittaa hakemustaan tiettyyn nimikkorahastoon. Kaikki hakemukset käyvät läpi tieteen- tai taiteenalakohtaisen vertaisarvioinnin, josta vahvimmat hakemukset etenevät päätöksentekoon.

Päätöksenteon jälkeen Kulttuurirahasto sijoittelee hakemukset niin, että kaikkien nimikkorahastojen tarkoitukset täyttyvät. Karjalaisia teemoja sisältävät projektit saavat siis usein apurahoja yllä mainituista nimikkorahastoista, vaikka hakijan ei tarvitsekaan sitä hakiessaan tietää. Yleisrahastosta ohjataan tukea tieteelle ja taiteelle yleisesti – myös sellaisille aloille, joihin ei nimikkorahastoista ole juuri osoitettu varoja.

Toisinaan nimikkorahastojen tarkoitusten pohjalta muodostuu myös erillisiä hakukohteita. Tällaisia ovat tällä vuosikymmenellä olleet esimerkiksi miljoonan euron panostukset sydän- ja verisuonitautien tutkimukseen sekä muinais-, ympäristö- ja sedimentti-DNA:n tutkimukseen. Kulttuurirahasto voi käyttää nimikkorahastojen varoja myös yhteistyökumppanien kanssa tehtäviin hankkeisiin, jos niiden tarkoitukset sen mahdollistavat.

Vaikka apurahan hakeminen suoraan tietystä nimikkorahastosta ei ole mahdollista, rohkaisemme silti hakemaan apurahoja karjalaisen kulttuurin tutkimiseen ja harjoittamiseen. Erinomaisilla hankkeilla on aina mahdollisuus menestyä.

Suomen Kulttuurirahaston perustamiskeräykseen vuonna 1938 osallistui yli 170 000 suomalaista. Nykyisin Kulttuurirahasto saa noin 10 miljoonaa euroa vuodessa lahjoituksina ja testamentteina.

Testamenttilahjoituksen voi kohdentaa kahdella eri tavalla: joko yleisesti tieteen ja taiteen tukemiseen tai tarkemmin rajattuun nimikkorahastoon. Nimikkorahastossa lahjoittajan tai hänen läheisensä nimi säilyy tulevaisuuteen ja varat voidaan ohjata tietylle tieteen, taiteen tai kulttuurin alueelle. Nimikkorahastoja on vuosien mittaan kertynyt jo yli 900.

Jenni Karjalainen haluaa testamenttinsa kautta tukea erityisesti nuoria kuvataiteilijoita, joilla on kansainvälistä potentiaalia. Joskus tulevaisuudessa maailmalle pyrkivä nuori kuvataiteilija saattaa siis saada apurahan Jenni Karjalaisen nimikkorahastosta.  

Karjalainen on aina ollut kiinnostunut eri taiteenlajeista, mutta tehnyt aiemman työuransa politiikan ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen parissa. Oman elämän myllerrys isän menehdyttyä muutama vuosi sitten johti uramuutokseen ja sai hänet perehtymään syvemmin etenkin nykytaiteeseen.  

”Taide on ihmisenä olemisen rajapinnassa: mitä on, mitä voisi olla, miten asiat nähdään ja miten ne voitaisiin nähdä, miten olla ihminen, miten hakea kontaktia muihin?” hän sanoo.

Karjalainen kuvailee itseään taidetouhuajaksi, joka pyörittää pientä kulttuuritoimistoa ja saa näin tilkittyä edes jonkin verran nykyisen hallituksen taidealaan kohdistuneita leikkauksia.

Karjalainen järjesti kesällä Hangossa näyttelyn, jossa oli seitsemän suomalaisen nykytaiteilijan teoksia. Hänen yrityksensä tekee yhteistyötä muun muassa Galleria Halmetojan kanssa, ja hän on vastikään kustantanut myös ensimmäisen taidekirjansa.

Karjalainen haluaa erityisesti nostaa suomalaista taidetta näkyviin maailmalla: ”Suomessa on kansainvälisen tason taiteilijoita, mutta kansainvälistä toimintaa rajoittaa resurssien puute”, hän sanoo.

”Pidän testamentin tekemistä taiteen hyväksi pienenä kulttuuritekona, joka kytkee minut osaksi kansakuntaamme. Kaikkien ei tarvitse rakastaa kaikkia taiteen lajeja, mutta mikä on kansakunta ilman kulttuuria?”

Jenni Karjalainen

Karjalainen palasi juuri Kööpenhaminan taidemessuilta edistämästä suomalaista taidetta. Vaikka ura taidemaailmassa on alussa, tuttuakin löytyy.

”Taideasioissa saan käyttää vanhaa osaamistani politiikan ja vaikuttamisen parista. Esimerkiksi taidemessut ovat vähän kuin lobbaamista – samalla tavalla pitää yrittää olla ihmisille avuksi.”

Karjalainen haluaa edistää taidetta työllään. Tulevaisuudessa se jatkuu Kulttuurirahaston kautta.

Taiteen hyväksi tehty testamentti kertoo Karjalaisen halusta tehdä järkeviä asioita yhteiskunnan jäsenenä. Hän kokee, että perintö on hänellä lainassa.

”Pidän testamentin tekemistä taiteen hyväksi pienenä kulttuuritekona, joka kytkee minut osaksi kansakuntaamme. Kaikkien ei tarvitse rakastaa kaikkia taiteen lajeja, mutta mikä on kansakunta ilman kulttuuria? Mitä oikein puolustamme, jos emme suomalaista elämäntapaa ja kaikkea sitä, mikä meille on arvokasta?”

Nimikkorahastosta muodostuu pysyvä jälki

Tekniikan lisensiaatti Sakari Nikkanen kuvaa tehneensä työuransa kovassa bisnesmaailmassa. Hän työskenteli pitkään yhdessä Suomen johtavista konsultti- ja suunnittelutoimistoista, lopuksi konsernin toimitusjohtajana. Uraan mahtuivat myös akateemiset työt Oulun yliopiston teknillisessä tiedekunnassa sekä vuodet Nokia-konsernissa mobiiliverkkotoiminnan nopean kehittymisen ja laajenemisen aikana.

Aktiivisen työuransa viimeiset vuodet Nikkanen työskenteli oman yrityksensä Sanik Consulting Oy:n kautta. Hän auttoi nuoria yrittäjiä liiketoiminnan käynnistämisessä, teki yritysanalyyseja pääomasijoittajille ja toimi liikkeenjohdon konsulttina ja hallitusammattilaisena.

Myös työuransa jälkeen Nikkanen on auttanut nuoria yrittäjiä pääsemään työelämään kiinni. Hän toimi useita vuosia mentorina Suomen Mentorit ry:n kautta.

”Aina vuoden ajaksi sain parikseni nuoren henkilön, joka ei ollut vielä löytänyt töitä. Silloin käytiin syvimpien keskustelujen äärellä. Monta nuorta saatiin kiinni työelämään. Sitä pidän yhtenä arvokkaimmista saavutuksista työurallani.” 

Nikkasen puolisolle Elina Nikkaselle kirjat olivat tärkeitä, ja hän teki uransa kirjastomaailmassa. Hän työskenteli useissa eri kirjastoissa kirjastonhoitajana ja kirjastotoimen apulaisjohtajana ja teki uraauurtavaa työtä, kun tietokonepohjaisia lainausjärjestelmiä otettiin käyttöön Suomen kirjastoissa.

Kun Nikkaset alkoivat suunnitella perintöasioita, Kulttuurirahasto tuntui luontevalta vaihtoehdolta auttamaan omaisuuden järjestämisessä. Sakari Nikkanen mainitsee Kulttuurirahaston hyvän maineen, vakiintuneet ja luotettavat yhteistyökumppanit sekä henkilökohtaisen palvelun.

Ennen kaikkea testamenttipäätöksessä merkitsi se, että Kulttuurirahastossa voi itse määrätä, mihin varat käytetään. Kyse ei siis ollut ainoastaan rahasta, vaan päätös sisälsi suurta tunnetta elämäntyön jatkumisesta.

Sakari ja Elina Nikkasen rahaston tarkoitukseksi tuli tukea tieteellisiä jatko-opintoja ja tutkimusta. Etusijalla ovat ulkomailla tapahtuvat jatko-opinnot ja tutkimus sekä yrittäjyyteen ja kansainvälistymiseen liittyvät hankkeet.

”Meillä on nimikkorahasto, josta tulevaisuudessa käytetään rahaa siihen, mitä olemme toivoneet. Se jää tänne meidän jälkeemme, ja joku nuori yrittäjä saa apua sen kautta ja pääsee eteenpäin.”

Sakari Nikkanen

Nikkasilla testamenttipäätökseen vaikutti myös tarjolla ollut tuki ja apu. Kulttuurirahasto ottaa monella tavalla vastuun asioiden hoitamisesta: testamentin tekemisestä ja aikanaan perunkirjoituksesta, perinnönjaosta ja kaikesta siihen liittyvästä. Monet näistä asioista ovat omaisille työläitä hoidettavia suuren surun keskellä.

Nikkanen arvosti erityisesti, kun vaimon menehdyttyä Kulttuurirahasto auttoi perunkirjoituksessa.

”Moni huokaisee helpotuksesta, kun löytyy sellainen kumppani, joka ottaa vastuuta. En osaa tarpeeksi korostaa, kuinka suuri saamani apu oli, kun näitä asioita joutui käsittelemään.”  

Sakari Nikkanen painottaa myös verotuksen roolia testamenttipäätöksessä. Monilla säätiöiden lahjoittajista ei ole rintaperillisiä, jolloin perinnön verotuskohtelu on rankkaa. Kulttuurirahaston tai vastaavan toimijan kautta verotukseen ei mene euroakaan. Nikkanen pitää testamenttilahjoittamista säätiölle verotusteknisesti monella tavalla helppona ja kannattavana ratkaisuna.

Tärkeintä kuitenkin oli, että Kulttuurirahaston kautta on mahdollisuus jättää itsestä pysyvä jälki.

”Meillä on nimikkorahasto, josta tulevaisuudessa käytetään rahaa siihen, mitä olemme toivoneet. Se jää tänne meidän jälkeemme, ja joku nuori yrittäjä saa apua sen kautta ja pääsee eteenpäin. Positiivinen muisto on paljon suurempi kuin jos perintö olisi jaettu pienissä osissa etäisille sukulaisille tai tutuille.”