Arvoisa juhlayleisö, hyvät naiset ja herrat,

Erittäin hyvää iltaa kaikille! Ja terveiset Turun yliopistosta, joka viettää tänään ja huomenna 100-vuotissyntymäpäiviään. Maailman ensimmäinen suomenkielinen yliopisto perustettiin Kalevalan päivänä vuonna 1920. Nykyisin monitieteellisessä yliopistossa tehdään myös liikuntalääketieteellistä tutkimusta. Tulenkin nyt antamaan pienen tietoiskun liikunnallisen elämäntavan hyödyistä ja toivottavasti herättelen myös ajatuksia aiheen tiimoilta.

Teknologisten keksintöjen vuoksi arkielämämme on helpottunut siinä määrin, että moni ei saa liikuntaa enää luonnostaan, vaan sitä on lähdettävä varta vasten harrastamaan. Se kannattaakin, sillä lääketiede on osoittanut liikunnan suojaavan erittäin monien sairauksien kehittymiseltä. Toisaalta fyysisesti passiivinen elämäntapa on yhdistetty muun muassa sydän- ja verisuonisairauksien, sokeritaudin, monien syöpien ja aivosairauksien kuten masennuksen ja dementian suurentuneeseen riskiin. Liikkumattomuudesta koituvien sairaudenhoitokustannustenkin on laskettu kipuavan Suomessa  miljardien luokkaan. Paljon puhuttu valtion kestävyysvaje olisikin siis jo lähes korjattu, jos liikunnallinen elämäntapa ei olisi vain harvojen herkkua.

Lääketiede on osoittanut liikunnan suojaavan erittäin monien sairauksien kehittymiseltä.

Kaikesta tästä tiedosta ja terveysvaikutuksista huolimatta monia ei hikiliikunta kiinnosta. Tästä johtuen olemme hiljattain saaneet päätökseen kolme vuotta kestäneen tutkimuksen, jossa halusimme selvittää, voisiko pelkkä istumisen välttäminen, ilman varsinaista hikiliikuntaa, parantaa ihmisten terveyttä sydän- ja aineenvaihduntasairauksien riskitekijöitä omaavilla henkilöillä, joita on paljon myös Suomessa. Usein aika raflaavistakin lehtiotsikoista on saatu lukea runsaan päivittäisen istumisen olevan huomattava riskitekijä monia sairauksia ajatellen. Nämä tutkimukset ovat kuitenkin tähän mennessä perustuneet lähes yksinomaan suurin väestötutkimuksiin, eivätkä syy-seuraus-suhteet ole suinkaan näistä tutkimuksista pääteltävissä. Aihealue onkin suorastaan huutanut niin sanottuja satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, jotka on suoritettu mahdollisimman pitkälle samaan tapaan kuin esimerkiksi uusien lääkeaineiden tutkimukset, ja joita pidetään lääketieteellisesti kaikista luotettavimpina.

Tämän hetken parhaan tiedon mukaan istumisen terveysriskit alkavat nousta huomattavasti kun päivittäistä istumista kertyy 8-9 tuntia. Eli ei istumista tarvitse suinkaan kokonaan välttää ja toisaalta tiedämme myös, että jos harrastaa päivässä hikiliikuntaa noin yhden tunnin, niin istumisen vaaroista ei tarvitse välittää juuri lainkaan. Näihin tietoihin nojautuen halusimme tutkittaviksemme (muiden riskitekijöiden lisäksi) sellaisia henkilöitä, jotka istuvat päivässä yli 10 tuntia ja jotka eivät harrasta hikiliikuntaa. Heitä ja tutkimuksesta kiinnostuneita löytyi sadoittain, ja tavoitteenamme oli, että interventioryhmään kuuluvat henkilöt vähentäisivät istumistaan yhdellä tunnilla joka päivä, nousemalla tuolista ylös mahdollisimman paljon, tekemällä töitä seisten ja ottamalla pieniä, mutta kevyitä käveleskelyaskeleita.

Jo pelkkä tietoisuuden lisääminen istumisen terveysvaaroista ja tutkimukseen kuuluminen ja arvojen tarkkailu saavat aikaan muutoksia käyttäytymisessä

Alustavien tulostemme mukaan tutkimuksesta voidaan vetää kolme johtopäätöstä. Ensimmäinen on se, että jo pelkkä tietoisuuden lisääminen istumisen terveysvaaroista ja tutkimukseen kuuluminen ja arvojen tarkkailu saavat aikaan muutoksia käyttäytymisessä, jotka johtavat kehon rasvoittumisen vähenemiseen ja jopa lääkevaikutuksen vertaiseen verenpaineen laskuun. Toiseksi istumisen vähentäminen ei näytä vaikuttavan kaikkiin sydän- ja verisuonitautiriskitekijöihin, kuten verensokeriin ja kolesteroliarvoihin, joita lääkärin vastaanotollakin monesti tarkkaillaan. Ne jatkoivat koehenkilöillä nousuaan, vaikka mittausväli oli vain kolme kuukautta. Istumisen vähentämisen interventioryhmässä olleiden veren insuliiniarvot, sokeroituneen hemoglobiin määrä, veressä kiertävän rasvan määrä sekä maksan rasvoittumisesta kertovat tulokset pysyivät kuitenkin lähtötasollaan, kun ne normaalia elämää jatkaneessa kontrolliryhmässä nousivat verensokerin ja kolesteroliarvojen tapaan.

Aiheen tiimoilta kuitenkin tiedetään jo myös se, että pelkkä päivittäisen istumisen kokonaismäärä ei ole välttämättä ratkaisevaa, vaan myös istumisen tauottamisella on merkitystä. Tämä näkyy myös meidän alustavissa tuloksissa. Vuosien saatossa otetut, tutkimukseen ja tieteeseen pohjautuvat lääketieteelliset edistysaskeleet mahdollistavat nykyisin erittäin tarkan, jopa kudosspesifisen rakenteellisen ja aineenvaihdunnallisen tarkastelun, ja kun olemme tutkimuksessamme tarkastelleet esimerkiksi vain maksan aineenvaihduntaa, huomasimme alustavissa tuloksissa päivittäisten istumasta seisomaan nousujen määrän olevan positiivisesti yhteydessä maksan insuliiniherkkyyteen. Tällä on todennäköisesti merkitystä terveydelle, sillä maksan sanotaan usein olevan aineenvaihduntamme keskus ja siihen kehittyvät häiriöt altistavat esimerkiksi aikuisiän sokeritaudille. Istumista tauottamalla ja istumisen kokonaismäärää vähentämällä näyttääkin siis olevan merkitystä.

Tutkimuksemme alustavista tuloksista voidaan kuitenkin vetää myös se johtopäätös, että pelkkä istumisen vähentäminen voi olla riittävää jarruttamaan monien terveyden riskitekijöiden iän ja ajan saatossa tapahtuvaa nousua, mutta reippaampaa hikiliikuntaa tarvitaan, jos tavoitteena on riskitekijöiden vähentäminen. Tämä ei ole yllättävää, jos tarkastelemme reippaan liikuntasuorituksen aikana elimistössämme tapahtuvia muutoksia. Lihasten liike laittaa aineenvaihdunnan ja verenkierron pyörimään, mikä jumppaa verisuonia parantaen niiden terveyttä. Verenkierto- ja aineenvaihdunta tehostuu myös lukuisissa muissa kudoksissa, kuten rasvakudoksessa ja iholla. Tutkimusryhmämme julkaisi hiljattain tulokset, joissa osoitimme, että liikunta tehostaa jopa luuytimen verenkiertoa- ja aineenvaihduntaa. Näistä muutoksista johtuen voimme olla lähes varmoja, että kudosten ja elinten toiminta- ja terveys kyllä paranevat, vaikka lääkärikäynnin yhteydessä mitattavat tyypilliset terveysmuuttujat eivät värähtäisikään. Myös aivot kiittävät liikunnasta ja liikunta tutkitusti parantaa oppimisen ja muistamisen edellytyksiä ja hidastaa aivosairauksien ilmenemistä.

Lähinnä viihdetoimintaa olevan kilpa-ja huippu-urheilun sijaan valtion vähäiset resurssit olisi tietysti syytä kohdistaa etupäässä lasten- ja nuorten tasapuoliseen liikkumisen edistämiseen, sekä kunto- ja arkiliikuntaan.

Näistä moninaisista vaikutuksista johtuen liikunnallisen elämäntavan tiedetään olevan erittäin tehokas terveyden ja toimintakyvyn vaalija. Tutkimukset osoittavat myös, että esimerkiksi moni syöpäpotilas todennäköisesti hyötyisi, jos liikunta valjastettaisiin kiinteäksi osaksi hoitoprosessia ja kaikille potilaille tarjottaisiin paras mahdollinen liikuntalääketieteellinen tieto ja ohjaus. Toisaalta liikuntakaan ei ole mikään ihmelääke, jolla kaikki sairaudet paranisivat. Esimerkiksi sydäntauteihin ja sokeritautiin liittyen tutkimukset kertovat, että vaikka jotkut riskitekijät saattavatkin petraantua liikkumisen seurauksena, pitkäaikaisvaikutukset kuten esimerkiksi vaikutukset kuolleisuuteen, eivät välttämättä muutu. Sen vuoksi en voikaan olla korostamatta ennaltaehkäisyn merkitystä, etenkin väestötason terveyttä ja sairaudenhoitokustannuksia ajatellen. Tämä ei tarkoita välttämättä mitään lajiliikuntaa tai urheiluseuratoimintaa, fyysinen aktiivisuus tulisi jo lapsesta saakka juurruttaa osaksi normaalia päivittäistä elämää. Tässä suhteessa olisi hienoa, jos etenkin yhteiskunnalliset päättäjämme eivät vain tekisi asiaa edistäviä päätöksiä, vaan myös näyttäisivät itse esimerkkiä. Lähinnä viihdetoimintaa olevan kilpa-ja huippu-urheilun sijaan valtion vähäiset resurssit olisi tietysti syytä kohdistaa etupäässä lasten- ja nuorten tasapuoliseen liikkumisen edistämiseen, sekä kunto- ja arkiliikuntaan.

Kun liikunnallisen elämäntavan edellytyksiä tarkastellaan isommassa kuvassa, on aivan inhimillistä ja ymmärrettävää, että esimerkiksi työttömyyden vaivatessa liikuntasuositusten täyttäminen ei välttämättä ole päällimmäisenä mielessä. Asia korostaakin sitä, miten monet seikat nivoutuvat toisiinsa ja vaatisivat entistä parempaa kokonaisvaltaista otetta yhteiskunnallisessa ja poliittisessa päätöksenteossa. Liikkuminenhan kytkeytyy mitä suuremmassa määrin myös esimerkiksi ilmastonmuutokseen, sillä lihasvoimilla liikuttaessa, kuten vaikkapa töihin pyöräiltäessä, ei tule ilmansaasteita. Liikunnallisen elämäntavan merkitykset voivatkin vaihdella ihmisten kesken. Kaikkia ei kilpailun ja menestymisen tarvitsekaan kiinnostaa, vaan monelle esimerkiksi joukkuelajien yhdessäolo tai tanssista saatava ilo ja ilmaisun vapaus ovat niitä merkitysulottuvuuksia, joiden vuoksi he liikuntaa harrastavat. Tässä yhteydessä kehottaisinkin jokaista pohtimaan omia motivaation lähteitä, joiden kautta liikkuminen voisi tuoda merkityksellisyyttä elämään. Jos terveys ja hyvä kunto eivät ole riittäviä motivaattoreita, niin voisiko rahan säästäminen esimerkiksi autoilukuluissa olla sellainen? Tai tanskalaisten ja alankomaalaisen tapaan nopeus ja käytännöllisyys liikkua paikasta toiseen pyörällä, vailla parkkipaikan hakemisen ja autoruuhkissa jonottamisen stressiä.

Terveyskään ei toisaalta ole vain veressä kiertävän sokerin, rasvan ja kolesterolin määrää, vaan myös mielen terveyttä ja hyvinvointia. Sen vuoksi erilaiset konsertit, teatteri ja hyvän, ajatuksia herättävän kirjan lukeminen ovat mitä parasta lääkettä mielen tasapainottamiseen ja hyvinvointiin. Itsekin kipuilen välillä lenkille lähdön kanssa, aika kun on rajallinen ja joskus tekisi mieli vain ottaa rennosti ja vaikkapa lukea. Onneksi lukea voi illallakin, mutta monesti väsy iskee yllättävän nopeasti. Silloin tiedän, että nyt on oikea aika luopua kirjasta tai lehdestä, sillä unitutkijat korostavat, että nukahtamisen aikaikkunaa ei kannata hukata, tai unen tulo voi viivästyä huomattavasti. He myös korostavat ennen puoltayötä nukuttujen tuntien tärkeyttä, riittävien unisyklien määrää sekä aamuyön unta. Uni onkin vähintäänkin yhtä tärkeää kuin liikkuminen ihmisen terveydelle. Me olemme parasta aikaa aloittamassa tutkimusta, jossa haluamme selvittää lisääkö fyysinen rasitus aivojen imusuoniston, eli niin sanotun pesukoneen tehoa, mikä parantaisi aivojen aineenvaihduntaa ja niin sanottujen kuona-aineiden poistumista aivoista. Tämän mekanismin tiedetään tehostuvan nukkuessamme, mikä on yksi unen tärkeistä vaikutuksista aivoterveydelle. Liikunnan sanotaan monesti olevan hyväksi myös unta ajatellen, mutta toisaalta tiedämme myös, että jos ei nuku tarpeeksi, ei yksinkertaisesti jaksa liikkua.

Itselleen kannattaa toki olla armollinen ja monesti itsekin jätän hikilenkin väliin, jos väsyä alkaa olemaan puserossa ja etenkin jos unen kanssa on ongelmia. Tällöin tosin pieni kevyt ulkoilu ei ole pahitteeksi, sillä se usein palauttaa kehoa ja helpottaa nukahtamista. Monille meistä arki on voimia vievää perhe- ja työelämän ristipaineiden kanssa tasapainoilua. Mutta silti kannustaisin kaikkia liikunnallisen elämäntavan pariin, ja etsimään itselleen sopivia merkityksiä, joiden vuoksi liikkua, jotta oma terveys ja ilmastokin kiittäisivät.

Kiitos!