Anna Nyman tutkii pikkukeskosten kehitystä koulutaipaleella. Taustalla Laura Yli-Seppälä sekä Arvi ja Ilmari Viinikkala.
Takaisin artikkelilistaukseen
Tieteestä & Taiteesta
Pikkukeskoset pärjäävät, mutta koulussa tuki on monelle tärkeää
2.4.2020
Suurin osa pikkukeskosena syntyneistä lapsista pärjää koulussa hyvin. Tämä on keskoslasten vanhemmille hyvä tieto. Keskosena syntyminen on silti riski heikommalle kognitiiviselle kehitykselle ja vaikeuksille koulusuoriutumisessa ja toiminnanohjauksessa.
Neuropsykologian erikoispsykologi Anna Nyman sai apurahan vuonna 2018 pikkukeskosena syntyneiden lasten kognitiivista kehitystä ja koulumenestystä 11 vuoden iässä käsittelevään väitöskirjatyöhön.
Neuropsykologian erikoispsykologi Anna Nyman sai apurahan vuonna 2018 pikkukeskosena syntyneiden lasten kognitiivista kehitystä ja koulumenestystä 11 vuoden iässä käsittelevään väitöskirjatyöhön.
Teksti: Taina Saarinen
Kuva: Robert Seger
Anna Nyman tutki psykologian alaan kuuluvassa väitöskirjassaan 128 pikkukeskosena ja 133 täysiaikaisena syntyneen verrokkilapsen kognitiivista kehitystä, koulusuoriutumista ja toiminnanohjauksen taitoja yhdentoista vuoden iässä. Pikkukeskosilla tarkoitetaan lapsia, jotka ovat syntyneet ennen 32 raskausviikkoa tai alle 1500 gramman painoisina.
Suomessa ei ole aikaisemmin systemaattisesti tutkittu tämän vuosituhannen puolella syntyneiden keskoslasten koulussa pärjäämistä. Pikkukeskosten koulusuoriutuminen oli odotettua parempaa.
– Tutkimuksessani pikkukeskosten keskimääräinen kognitiivinen suoriutuminen 11-vuotiaana oli normaalirajoissa, mutta ryhmätasolla merkittävästi ikäryhmän keskitasoa heikompaa, Nyman sanoo.
Pikkukeskoset, joilla ei ollut merkittävää kognitiivisen kehityksen viivettä, suoriutuivat opettajiensa arvioiden mukaan koulussa kuten verrokitkin. He kuitenkin saivat enemmän oppimisen tukitoimia kuin vertailuryhmän lapset.
Nymanin tutkimuksen mukaan pikkukeskosilla on vertailuryhmää useammin koulussa kliinisesti merkittäviä työmuistiongelmia. Työmuistiongelmia on kuitenkin vaikeaa tunnistaa ilman yksityiskohtaisia kyselylomakkeita.
Kasvuympäristökin vaikuttaa. Nymanin tutkimuksen mukaan vanhempien korkea koulutus on yhteydessä pikkukeskosten parempaan kognitiiviseen kehitykseen. Aikaisemman kirjallisuuden perusteella on myös esitetty, että sensitiivinen vanhemmuus eli herkkyys lapsen tarpeille suojaa keskosena syntyneen lapsen akateemista sinnikkyyttä enemmän kuin täysiaikaisena syntyneitten kohdalla.
Vaikka suurin osa pikkukeskosista suoriutuu koulussa hyvin, osa saattaa silti pysyä ikäluokkansa tavoitetasolla vain pinnistellen.
– Pikkukeskosille tulisi tarjota matalalla kynnyksellä oppimisvalmiuksia selvittäviä kognitiivisia tutkimuksia, mikäli huolta ilmenee koulussa tai kotona, Nyman sanoo.
– Näiden lasten kohdalla ei ole suositeltavaa sanoa, että katsotaan ja odotellaan.
Julkisen terveydenhuollon palveluja riittää useimmiten vain vaikeimmissa tapauksissa. Psykologipalveluiden riittävyys olisi tärkeää taata myös lievempien oppimisvaikeuksien selvittelyissä. Hyödyt ovat kiistattomat.
– Avun hakeminen vaatii vanhemmilta toisinaan sinnikkyttä, Anna Nyman sanoo.