Nykyihmisen on vaikea välttää altistumista heikoille sähkömagneettisille kentille. Niille altistuu muun muassa käyttäessään hiustenkuivaajaa tai kännykkää, kulkiessaan kauppojen varashälytinporteista ja asuessaan sähkölinjojen lähellä. Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos on luokitellut hyvin pientaajuiset ja radiotaajuiset sähkömagneettiset kentät ”mahdollisesti syöpää aiheuttaviksi”.

Pitääkö siitä olla huolissaan?

– Kyse on epidemiologisista löydöksistä. On havaittu tilastollinen yhteysvoimalinjojen lähellä asumisen ja lasten leukemiariskin sekä runsaan matkapuhelimen käytön ja aivokasvainriskin välillä, kertoo nuorempi tutkija Mikko Herrala Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksen ympäristö- ja biotieteiden laitokselta.

– Tilastollinen yhteys ei silti vielä todista syy–seuraus-yhteyttä eli että sähkömagneettinen kenttä aiheuttaisi syöpää. Lisäksi läheskään kaikissa epidemiologisissa tutkimuksissa näitä yhteyksiä ei ole havaittu.

Vaikutusmekanismeja pitää tutkia lisää, koska sähkölaitteita on kaikkialla, sanoo nuorempi tutkija Mikko Herrala. 

Epidemiologisissa tutkimuksissa on tyypillistä se, että muuttujia on useita ja tulokset ovat kirjavia. ”Mahdollisesti syöpää aiheuttava” on lavea määritelmä, joka kuvastaa sitä, että asiasta ei tiedetä riittävästi. Kahvi esimerkiksi poistettiin mahdollisesti syöpää aiheuttavien listalta vasta vuonna 2016.

Myös soluilla ja eläimillä sähkömagneettisten kenttien vaikutuksia on tutkittu vuosikymmeniä, mutta tutkimuksissa ei ole pystytty todentamaan epidemiologisten tutkimusten havaintoja. Lisäksi ei tiedetä mekanismia, miten nämä hyvin heikot sähkömagneettiset kentät voisivat aiheuttaa syöpää.

– Asiaa on silti tärkeä tutkia lisää. Jos sähkömagneettisilla kentillä on pienikin vaikutus, se on väestötasolla valtava asia, kun sähköä ja sähkölaitteita käytetään kaikkialla.

Jos ympäristöaltistus on aiheuttaakseen syöpää, vaikutusmekanismi kulkee usein perimän muutosten kautta. Sähkömagneettisen kentän pitäisi muuttaa jossain solussa DNA:ta niin, että solun normaali itsetuhomekanismi vaurioituu, jolloin solu ja siitä jakautumalla syntyvät solut elävät loputtomiin ja muodostavat syöpäkasvaimen.

– Heikkojen sähkömagneettisten kenttien energia on kuitenkin liian vähäinen aiheuttaakseen suoria mutaatioita. Vaikutukset syntyvät siis epäsuorasti. Heikkojen sähkömagneettisten kenttien on esimerkiksi havaittu lisäävän solujen happiradikaalituotantoa, minkä taas tiedetään lisäävän DNA-vaurioita.

Perimän epävakaudeksi puolestaan kutsutaan tilannetta, jossa altistetuissa soluissa ei havaita mitään vaikutusta, mutta kun solut jakautuvat monta kertaa, myöhemmissä solusukupolvissa havaitaan DNA-muutoksia. Muutosten epäillään tapahtuvan epigeneettisesti eli DNA:n pinnalla olevien epigeneettisten, DNA:ta ohjaavien, merkkiaineiden välityksellä, mutta tarkkaa tietoa ilmiön mekanismeista ei ole.

Aiemmissa tutkimuksissa hyvin pientaajuisten magneettikenttien on todettu lisäävän perimän epävakautta.

Väitöskirjassaan Herrala tutki sähkömagneettisten kenttien mahdollista vaikutusta perimän vaurioihin neljässä tutkimuksessa. Kokeissa soluviljelmiä tai eläimiä altistettiin sähkömagneettisille kentille.

Soluviljelmiä myös altistettiin perimää vaurioittaville kemikaaleille. Tällöin voitiin testata sähkömagneettisten kenttien ja kemikaalien yhteisvaikutusta: Onko niillä yhteisvaikutus? Ja jos on, onko se kiihdyttävä vai hillitsevä?

Ensimmäisessä kokeessa Herrala altisti soluja hyvin pienitaajuiselle magneettikentälle – 50 hertsiä ja 100 mikroteslaa, mikä vastaa taajuudeltaan sähkölinjoja tai arkisia sähkölaitteita, kuten hiustenkuivaajaa ja partakonetta.

Tämä magneettikenttä lisäsi solua vaurioittavien happiradikaalien syntyä, kuten aiemmissakin kokeissa oli havaittu. Kun magneettikentän lisäksi solut altistettiin siniselle valolle, hieman yllättäen yhteisvaikutus vähensi happiradikaalien syntyä.

Toisessa kokeessa soluja altistettiin välitaajuiselle magneettikentälle – 7500 hertsiä ja 12–300 mikroteslaa, mikä vastaa induktioliettä tai kauppojen varashälytinportteja. Tämä kenttä ei yksinään aiheuttanut muutoksia perimään. Yhteisvaikutukset kemikaalien kanssa olivat epäyhtenäisiä ja viittaavat siihen suuntaan, että yhteisaltistus magneettikentälle voisi jopa vähentää kemikaalien aiheuttamia DNA:n vaurioita.

Kolmannessa kokeessa tutkittiin ensimmäistä kertaa maailmassa, voiko altistus välitaajuisille magneettikentille aiheuttaa perimän epävakautta.

Soluviljelmiä tutkittiin 36 vuorokautta altistuksen jälkeen, mutta viitteitä tällaisista viivästyneistä vaurioista ei löytynyt.

Neljännessä kokeessa soluja altistettiin radiotaajuiselle sähkömagneettiselle kentälle – 872 megahertsiä, mikä vastaa GSM-matkapuhelimen taajuutta. Tämä ei yksinään vaurioittanut DNA:ta ja yhteisvaikutukset eri kemikaalien kanssa olivat epäyhtenäisiä. Myöskään 36 vuorokautta altistuksen jälkeen ei löytynyt viitteitä perimän epävakaudesta.

Sähkömagneettiset kentät eivät yksin aiheuta DNA-vaurioita tai perimän epävakautta.

Kaiken kaikkiaan Herralan tulokset piirtävät karkean kuvan, että sähkömagneettiset kentät eivät yksin aiheuta DNA-vaurioita tai perimän epävakautta eivätkä myöskään johdonmukaisesti lisää kemikaalien aiheuttamia perimävaurioita.

– Tutkimuksissani en havainnut sähkömagneettisilla kentillä olevan haitallisia vaikutuksia, mutta joitain vaikutuksia niillä silti havaitsin. Lisää tutkimusta siis tarvitaan. Etenkin vaikutusmekanismeista ja välitaajuisista kentistä tiedetään vähän, Herrala tiivistää väitöskirjansa ydinviestin.

Mahdollisesti vaarallista asiaa on syytä tutkia huolella. Tieteessä on myös tärkeä raportoida kaikki nollatulokset, jotta tieteenalan kokonaisnäkemys ei vääristyisi.

– Tärkeintä on tehdä laadukasta tutkimusta asiasta. Aiempina vuosina tutkimus on ollut paikoin kirjavaa, esimerkiksi koe-eläimen viereen on laitettu kännykkä ja tutkittu vaikutuksia. Omissa tutkimuksissani pyrin kuvaamaan altistustasot ja menetelmät mahdollisimman tarkasti, jotta tuloksia on helppo arvioida.