K3-hankkeen innoittajina ovat olleet viime vuosisadan tyyppitalot, erityisesti 40-luvulla syntynyt ns. rintamamiestalo. Myös tällä kertaa pyrittiin etsimään arkkitehtuurin keinoin vastauksia ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin. Lähtötilanteena oli ajatus tulevaisuuden pientalosta, joka on kaunis, kestävä ja kohtuuhintainen. Näistä ominaisuuksista vaikeimmin määriteltäväksi osoittautui kestävyys.

Kestävä talo säilyttää arvonsa ja asuinkelpoisuutensa vuosikymmenestä toiseen. Toisaalta ekologista kestävyyttä voidaan mitata asumisesta aiheutuvien päästöjen kautta. Mutta tässäkin näkökulmia on monta. Tulisiko painottaa asumisessa käytettävää energiaa vai rakennuksen elinkaarta? Onko kestävää rakentaa vähän lämmitysenergiaa kuluttava, mutta runsaasti synteettisiä materiaaleja ja säännöllisin väliajoin uusittavaa sähkötekniikkaa sisältävä passiivitalo? Vai onko sittenkin kestävämpää rakentaa lähimetsän puista hieman vähemmän energiatehokas hirsitalo, jossa asutaan vielä 200 vuoden päästä? Nykyään noin puolet tavallisen omakotitalon energiankulutuksesta kohdistuu lämmittämiseen. Paraneeko kestävyys, jos lisäeristämisellä saavutettu hyöty menetetään alati kasvavana käyttösähkön kulutuksena - tai jos sisäilmaa viilennetään koneellisesti vielä lokakuussa?

Yhdessä Fiskarsin Kiinteistöjen kanssa Kulttuurirahasto valitsi noin kolmenkymmenen pohjoismaisen arkkitehtitoimiston joukosta kahdeksan, joiden tehtäväksi annettiin laatia ehdotus energiatehokkaasta, teollisesti valmistettavasta tyyppitalosta. Tulos ei täysin vastannut tavoitetta. Kahdeksasta suunnitelmasta ainoastaan yksi täytti täysin energiatehokkaan rakentamisen vaatimuksen, ja senkin käyttöiässä mitattavaa kestävyyttä oli syytä epäillä. Ruotsalaisilla toimistoilla oli selvästi enemmän kokemusta ekologisesta rakentamisesta kuin suomalaisilla. Vaikka pitkälle tulevaisuuteen kurkottava energiatehokkuus oli alkuperäisessä toimeksiannossa keskeisellä sijalla, osa suunnitelmista olisi ollut vaikeasti sovitettavissa edes nykyisiin rakentamismääräyksiin. (Ks. Tausta-aineisto > Arvio alkuvaiheen talosuunnitelmista).
Painovoimainen ilmanvaihto ja muut kestävyyskriteerit

Kaikki osapuolet halusivat jatkaa suunnitelmien kehittelyä, jotta tavoitteet saavutetaan. Kestävyyden parantamiseksi hankkeeseen sisällytettiin tässä vaiheessa vaatimus talojen painovoimaisesta ilmanvaihdosta ja höyrysuluttomasta rakenteesta. Toiselle kierrokselle valittiin suunnitelmien joukosta ne viisi, joiden muokkaaminen kestävyyskriteerit täyttäviksi ei edellyttänyt syvällekäypiä muutoksia niiden peruskonseptiin. Keskeisenä päämääränä oli, että talot eivät jäisi akateemisiksi harjoitelmiksi, vaan että niille löytyy sekä rakentaja että ostaja. Siksi ratkaisuja tehtäessä kuultiin arkkitehtien ja rakennustekniikan asiantuntijoiden lisäksi kuluttajia ja talotehtaita. Arvioitsijoiden erilaiset taustat johtivat erilaisiin painotuksiin, joskus jopa täysin vastakkaisiin näkemyksiin. Kulttuurirahasto ja Fiskarsin Kiinteistöt tekivät lopulliset ratkaisunsa painottaen rakennusteknistä ja ekologista kestävyyttä.

Eräs kestävän rakentamisen pullonkauloista maassamme on suunnittelun lokeroituminen kapeille asiantuntija-aloille: arkkitehti luo visuaalisen hahmon, insinööri tekee energialaskelmat, LVI-insinööri suunnittelee oman osuutensa, sähköalan insinööri taas omansa jne. Portaittain etenevä suunnittelu johtaa helposti osaoptimointiin, kokonaisnäkemys ja vastuu osatekijöiden yhteensovittamisesta hämärtyvät. Asetelma on myös ollut omiaan ruokkimaan pientaloteollisuuden ja arkkitehtikunnan välistä epäluuloa. Alalla on selkeä tarve kehittää käytäntöjä ja liiketoimintamalleja, jotka nykyistä tehokkaammin mahdollistavat arkkitehtuurin, rakennusfysiikan ja teollisuusprosessien vuoropuhelun heti suunnittelutyön alusta alkaen.

Nyt julkaistavien K3-talojen viisi pidemmälle kehitettyä versiota edustavat pyrkimystä löytää kestävyys-käsitteelle mielekäs ja tasapainoinen sisältö. Ekologisessa merkityksessä kestävyyttä toteuttaa vuoden 2012 rakennusmääräykset täyttävä korkea energiatehokkuustaso. Elinkaaren mittaista kokonaisekologista kestävyyttä edistää riippumattomuus kuluvista ja vaihdettavista ilmanvaihtolaitteistoista. Tekniikan minimoinnilla tähdätään myös kasvaneeseen viansietokykyyn sekä huollon helppouteen. Nämä, yhdistettynä höyrysuluttomaan rakenteeseen, ovat omiaan lisäämään rakennukseen pitkäikäisyyttä. Samaan päämäärään tähdätään myös suunnittelutyön korkealla laadulla. Tämä on pyritty varmistamaan integroidulla suunnitteluprosessilla, johon ovat arkkitehtien rinnalla osallistuneet Suomen ja Ruotsin johtavat rakennusfysiikan asiantuntijat sekä rakennusteollisuus.