Suomen Kulttuurirahasto jakoi apurahoina ennätykselliset 25 miljoonaa euroa vuosijuhlassaan 27.2. Tieteen hakemusmäärä kasvoi, mutta taiteen laski. Hakijoista 12 % sai apurahan. Palkinnon saivat evoluutioekologian professori Hanna Kokko, muusikko Karri ”Paleface” Miettinen sekä valtio-opin professori emeritus Jaakko Nousiainen.

Kulttuurirahasto tukee tänä vuonna useilla apurahoilla suomalaisten lukemista. PIRLS- ja PISA-tutkimusten perusteella erot suomalaisten lasten ja nuorten lukutaidossa ovat yhä suuremmat. Osalla lapsista ja nuorista lukutaito on niin heikko, että se rajoittaa jokapäiväistä elämää. Niilo Mäki -säätiölle myönnettiin 100 000 euroa suomalaisten lukutaitoa edistävään hankkeeseen ja Lukukeskus – Läscentrumille 50 000 euroa Suomi 100  Suuri lukuseikkailu -hankkeen toteuttamiseen. Lisäksi Selkokeskus sai 100 000 euroa selkokielisen kirjallisuuden edistämiseen. Samaa teemaa tukee mm. filosofian maisteri Annette Ukkolalle myönnetty 24 000 euron apuraha kansallisen Lukuinto-ohjelman vaikuttavuutta ja lasten ja nuorten lukemismotivaatiota käsittelevään väitöskirjatyöhön.

Kärkihankkeiden joukossa oli tänä vuonna runsaasti humanistista tutkimusta. Suurimman yksittäisen apurahan saivat professori Anna Mauranen ja työryhmä kielellistä palastelua käsittelevään tutkimukseen. 250 000 euron apuraha on myönnetty vuosille 2016-2018. Tutkimus yhdistää toisilleen etäisiä tieteenaloja, lingvistiikkaa ja neurotutkimusta, ja siinä tarkastellaan, kuinka ihminen ymmärtää jatkuvaa puhevirtaa. Ph. D. Hanne Appelqvist ja työryhmä taas saivat 200 000 euroa estetiikan tiedollista merkitystä käsittelevään tutkimukseen 2016-2018. Filosofian ja estetiikan tutkijoiden ohella projektin tulokset suunnataan laajemmalle taiteen arvosta ja yhteiskunnallisesta merkityksestä kiinnostuneelle yleisölle. Ph. D. Onni Hirvonen ja työryhmä saivat 150 000 euroa toisilta saatavan tunnustuksen filosofiaa ja politiikkaa käsittelevään tutkimukseen.

Taiteen aloilla isoimmat apurahat myönnettiin Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutin säätiölle, joka sai 100 000 euroa suomalaisten kuvataiteilijoiden työskentelyresidenssihankkeeseen, ja Työväen Näyttämöiden Liitolle, joka niin ikään sai 100 000 euroa Nuori Näyttämö 2016–2018 -hankkeen toteuttamiseen. Itsenäisyyden juhlavuonna 2017 avautuvaa Tekniikan museon säätiön Tekniikan maa -näyttelyä Kulttuurirahasto tuki samoin 100 000 eurolla.

Yhteensä apurahoja myönnettiin 1 064 henkilölle, työryhmälle tai yhteisölle (edellisvuonna 1 018). Taiteen hakemusten määrä laski viidelläsadalla, tieteen taas lisääntyi sadalla. Jaettavaa oli peräti kaksi miljoonaa edellisvuotta enemmän, joten hakemusten läpimenoprosentti nousi sekä tieteessä että taiteessa ollen nyt 12 % (edellisvuonna 11 %). Myös apurahojen keskisuuruus kasvoi, tieteen aloilla se oli 22 700 euroa (21 900) ja taiteessa 16 600 (15 700). Tiede sai apurahoista 54 % (edellisvuonna 50 %) ja taide 46 % (50 %). Eniten rahaa myönnettiin taiteelliseen työskentelyyn (33 %) ja toiseksi eniten väitöskirjatyöhön (28 %). Post doc -tutkimuksen osuus kasvoi edelleen ja oli nyt 14 %. Naisten osuus apurahansaajista laski hieman ja oli nyt 56 % (59 %). Apurahansaajista ulkomaalaisten osuus kasvoi ja oli nyt 10 % (8 %).

Taidetta hoitolaitoksiin -apurahoja myönnettiin tänä vuonna 33. Apurahojen avulla taidetta viedään mm. vanhustyön yksiköihin, mielenterveyden hoitolaitoksiin, pitkäaikaistyöttömien ja asunnottomien pariin, lapsipotilaille, kehitysvammaisille, syömishäiriöisille, vankiloihin ja turvapaikanhakijoille. Tieteen työpajat -apurahan (50 000 euroa) sai kaksi hakijaa ja Eminentia-apurahan (25 000 euroa) kuusi hakijaa. Keskusrahaston vuosijuhlassa jakamien apurahojen lisäksi Kulttuurirahasto rahoittaa sekä säätiöiden Post doc -poolin että Post docs in Companies -ohjelman hakijoita. Näin keskusrahaston kokonaisjako nousee 25 miljoonaan euroon (23 milj. euroa vuonna 2015). Lisäksi maakuntarahastot jakavat kevään vuosijuhlissa 11,5 miljoonaa euroa.  

Kaikki vuoden 2016 apurahat listattuna: www.skr.fi/jako2016

Palkinnot merkittävistä kulttuuriteoista (à 30 000 euroa)

Professori Hanna Kokko

Palkinto myönnetään soitimen ja evoluution selittäjälle, elämän kirjon puolustajalle

Professori Hanna Kokon (s. 1971) ala on teoreettinen ekologia ja evoluutiobiologia. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Saksalaisesta koulusta vuonna 1990 ja valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta, minkä jälkeen väitteli Helsingin yliopistossa seksuaalisen valinnan ja soitimen evoluutiosta vuonna 1997.

Hanna Kokko on todellinen tieteen kosmopoliitti. Hän siirtyi Cambridgen yliopistoon postdoc-tutkijaksi vuonna 1998 ja sen jälkeen Glasgow'n yliopistoon. Vuonna 2002 hän palasi hetkeksi Suomeen, kun hänet valittiin ensin Jyväskylän yliopiston yliassistentiksi ja 2004 Helsingin yliopiston eläinekologian professoriksi. Vuonna 2010 hän muutti Australiaan saatuaan maan arvostetuimman tieteellisen viran, The Australian Laureate Fellowshipin. Vuonna 2014 Kokko palasi Eurooppaan ja otti vastaan evoluutiobiologian professuurin Zurichin yliopistossa.

Kokko on julkaissut yli kaksisataa tieteellistä artikkelia, kirjoja ja myös suurelle yleisölle suunnattuja teoksia. Hanna Kokon ja Katja Bargumin kansantajuinen kirja Kutistuva turska ja muita evoluution ihmeitä sai Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 2009. Kokon julkaisuihin ja artikkeleihin viitataan erittäin paljon, ja hän on suosittu puhuja ympäri maailmaa, koska osaa esittää monimutkaiset matemaattiset mallit harvinaisen ymmärrettävällä tavalla.

Hanna Kokko tutkii yksilöiden ja ryhmän välisiä vuorovaikutussuhteita. Hän on erityisen kiinnostunut tilanteista, joissa yksilön etu sotii populaation, lajin tai yhteisön etua vastaan. Tätä kutsutaan taloustieteessä yhteismaan ongelman -käsitteeksi (Tragedy of the Commons), mutta se vaikuttaa lähes kaikkiin  biologisiin vuorovaikutussuhteisiin niin solutasolla kuin yhteisöissä. Viime aikoina Hanna Kokko on tutkinut mm. syöpää tästä lähtökohdasta. Hanna Kokko korostaa, että voimme pelastaa planeettamme vain säilyttämällä lajien monimuotoisuuden ja puolustamalla luonnosta löytyvää erilaisuutta.

Rap-artisti Karri Miettinen eli Paleface

Palkinto myönnetään nykyajan runonlaulusta, sosiaalisesta tarkkanäköisyydestä

Karri Miettinen, taiteilijanimeltään Paleface (s. 1978), on suomalainen rap-artisti, joka aloitti musiikillisen uransa englannin kielellä. Esikoisalbumi The Pale Ontologist (2001) oli kotimaisen hip-hopin kulmakivi ja huomattiin ulkomailla. Myös kaksi seuraavaa englanninkielistä albumia saivat hyvän vastaanoton.

Vuonna 2010 Paleface julkaisi ensimmäisen suomenkielisen albuminsa Helsinki – Shangri-La. Levyn aloittavassa nimikappaleessa luodaan paljastavaa panoraamaa nyky-Suomesta, osansa saavat muun muassa suomalaiset aselait, vanhojen talojen purkamisvimma, pikavipit, julkkiskulttuuri ja päihdepolitiikka. Seuraavilla albumeillaan Maan tapa (2012) ja Luova tuho (2014) Paleface jatkaa monipuolista aikalaiskulttuurin analysointia. Monissa kappaleissaan Paleface nostaa esiin ne ihmiset, jotka eivät useinkaan saa mielipidettään kuuluviin: nuoret, köyhät, pakolaiset, elämän kriisien heittelemät. Hän ei unohda myöskään vallan näkökulmaa, ja tästä kaksoisvalotuksesta syntyy moniin hänen kappaleisiinsa vahva jännite. Tarkkanäköisyyteen yhdistyvät kekseliäs riimitys ja terävä huumori.

Omien albumiensa lisäksi Paleface on ollut mukana useissa musiikillissa projekteissa, kuten esimerkiksi kaksi albumia julkaisseessa Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana -ensemblessa, joka yhdistelee svengaavaa jazzin perinnettä ja kielen kanssa ilottelevaa rappia.
Paleface edustaa nykyaikana 1800-luvun runonlaulajien perinnettä. Tämän päivän kielellisesti luovin ja seuratuin runous ei ilmesty kirjojen kansien välissä, vaan sitä kuunnellaan rapmusiikin kautta. Musiikin ohella Paleface on toiminut aktiivisesti ihmisoikeustyön puolestapuhujana mediassa, erilaisissa tapahtumissa ja ihmisoikeusjärjestöjen kautta.

Professori emeritus Jaakko Nousiainen

Palkinto myönnetään valtiosäännön oppi-isälle, parlamentarismin edistämisestä

Yleisen valtio-opin emeritusprofessori Jaakko Nousiainen (s. 1931) on Suomen poliittisen järjestelmän ja parlamentarismin tuntija, joka on jättänyt vahvat sormenjälkensä suomalaiseen valtiosääntökehitykseen yli viiden vuosikymmenen ajalla.

Jaakko Nousiainen väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1959. Hänen väitöskirjansa käsitteli kommunismin kannatusta Kuopion läänissä. Nousiainen toimi Turun yliopistoon perustetun yleisen valtio-opin oppiaineen ensimmäisenä professorina kaikkiaan kolmenkymmenen vuoden ajan 1963-1993. Tässä tehtävässä Nousiainen loi niin kutsutun Turun koulukunnan, joka keskittyi poliittisten instituutioiden tutkimukseen. Koulukunnan ”raamattuna” toimi Nousiaisen teos Suomen poliittinen järjestelmä, jonka ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1959 ja jota siitä lähtien on käytetty alan keskeisenä oppikirjana kaikissa Suomen yliopistoissa. Teos käännettiin myös englanniksi vuonna 1971, jolloin sen julkaisi Harvard University Press. Nousiainen asetti tavoitteekseen esittää nykyaikaisen, systemaattisen ja realistisen kuvauksen Suomen poliittisesta järjestelmästä. Kirjasta on tällä hetkellä käytössä kymmenes painos, eikä toista yhtä kattavaa yleisteosta ole vieläkään kirjoitettu.

Nousiaisen tieteellinen tuotanto käsittää lisäksi huomattavan määrän tutkimuksia suomalaisen poliittisen elämän peruspilareista: vaaleista, poliittisista instituutioista, parlamentarismista ja presidentinvallasta.
Yhtenäinen Suomen perustuslaki  astui vuosien valmistelun jälkeen voimaan maaliskuussa 2000. Jaakko Nousiainen oli keskeisesti mukana valtiosääntökomiteoiden työssä.  Hänen roolinsa suomalaisen parlamentarismin uudistamisessa oli merkittävä.


 

Palkinnonsaajat vuosimallia 2016, Jaakko Nousiainen (vas.), Hanna Kokko ja Karri Miettinen aka Paleface.

Vuosijuhlapuheet 2016

Hallintoneuvoston esimies Asmo Kalpala

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen

Hallituksen puheenjohtaja Elina Ikonen