Teksti: Antti Kivimäki
Kuvat: Anna Bui

– Perinteisesti näistä sivuvirroista osa on mennyt turkistarhoille, osa lemmikkieläinten ruoaksi. Kun turkistarhaus on vähentynyt ja vähenee yhä, on syytä kartoittaa sivuvirtojen tehokkaampaa käyttöä muualla, Salin kertoo.

Idea on yksinkertainen, mutta tuotteessa riittää hienosäätöä

Uusia reseptejä testataan lemmikkikoirilla. Ruokintakokeissa tutkitaan eri proteiininlähteiden ja kevyen kypsennyksen vaikutusta siihen, kuinka hyvin proteiinit imeytyvät koiran elimistöön. Tavoitteena on  tuote, jossa proteiinit imeytyisivät mahdollisimman hyvin, jolloin myös ympäristön typpikuormitus pienenee.

Täysravintoon lisätään myös vitamiineja ja kuituja niin että koira voi syödä pelkästään sitä.

– Varsinainen raakaruokinta vaatii paljon perehtymistä. Omalle koiralleni lasken tarkasti Excelillä, että se saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet, vitamiinit sekä kivennäis- ja hivenaineet, Salin kertoo.

– Monilla koiranomistajilla ei ole siihen aikaa ja osaamista. Sulatettu raakaruoka ei myöskään säily pitkään. Uuden kypsennetyn tuoteperheen avulla Snellman pyrkii laajentamaan asiakaskuntaansa niihin koiranomistajiin, jotka haluavat päästä vähän helpommalla.

Salinin tie tutkijatohtoriksi ei ole kulkenut tavallisinta reittiä. Lukion jälkeen hän kävi kauppaopiston ja työskenteli äänimainostuotantoyhtiössä toimitusjohtajana ja yhteyspäällikkönä sekä ratsastuskouluyrittäjänä.

Lapsuudesta kumpuava eläinrakkaus ja kiinnostus koiriin veti hänet Helsingin yliopistoon lukemaan kotieläintiedettä aikuisiällä 2000-luvun alussa. Opintojen ohessa hän työskenteli miehensä kanssa yrittäjänä kiinteistönvälitysalalla. 

Vuonna 2020 valmistuneessa väitöskirjassaan Salin on tutkinut, kuinka liian energiapitoinen rehu johtaa lypsylehmillä insuliiniresistenssiin ja liikalihavuuteen sekä aineenvaihduntasairauksiin. 

– Sinällään insuliiniresistenssi ja lihomisen mekanismit näyttävät olevan aika samanlaisia useilla nisäkkäillä, niin koirilla, lehmillä kuin ihmisilläkin.

Jo ennen väitöskirjan valmistumista Salin työskenteli Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan DogRisk-tutkimusryhmässä. Hän muokkasi ja analysoi suomalaisille koiranomistajille suunnattua suurta kyselyaineistoa ja etsi tästä koiran ravinnon yhteyksiä erilaisiin sairauksiin.

Kotimaisissa ruokintaseminaareissa Salin tapasi Snellman Petfoodin liiketoimintajohtajaa Magnus Petterssonia.

– Olin hyvin aktiivinen hänen suuntaansa ja kerroin tutkimusideoitani, kuinka ihmisravinnon sivutuotteena syntyviä hukkaraaka-aineita voisi hyödyntää paremmin. Totesimme yhdessä, että Suomessa ei akateemista koirien ruokintatutkimusta ole paljoa tehty eikä edes maailmalla raakaruokintaa tai miedosti kypsennettyjä tuotteita ole juurikaan tutkittu, Salin kertoo.

Muutamien tapaamisten jälkeen Petterson vakuuttui Salinin ideasta, ja Salin laittoi PoDoCo-hakemuksen vetämään.

PoDoCo- eli PostDocs in Companies -apurahan idea on avata vastavalmistuneille tohtoreille työuria yrityksiin. PoDoCo-projekti kestää vuoden tai kaksi vuotta. Ensin säätiöt rahoittavat tutkimusta puoli vuotta tai vuoden, sen jälkeen vastaanottajayritys palkkaa tutkijatohtorin vastaavaksi ajaksi.

Salin sai Snellmanilta suoraan kahden vuoden sopimuksen ja osallistuu yrityksen lemmikkieläinrehujen tuotekehitykseen tiimin jäsenenä.

– Oma aktiivisuus on tässä haussa todella tärkeää. Jos itse uskoo asiaansa ja agendaansa, on helppo vakuuttaa muutkin. Mutta yhteistyökumppani ei tipu vahingossa pöytään, vaan pitää olla rohkeutta itse hakea hänet.

Salin huomauttaa, että Suomessa on paljon eläinruokinta-alan yrittäjiä, joilla ei riitä resursseja ottaa tieteellistä tutkimusta mukaan tuotekehittelyn tueksi. Pienten yritysten järjestäytyminen esimerkiksi yhtymäksi tai osuuskunnaksi mahdollistaisi sen, että ne voisivat yhteistoimin palkata vaikkapa PoDoCo-järjestelmän kautta yhden tutkijatohtorin.

Lisätietoa PoDoCo-apurahasta.

Fil. tohtori Siru Salin sai PoDoCo-apurahan keväällä 2021 teurassivujakeiden hyötykäyttöä lemmikkieläinten rehuissa käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen.